(Päivitetty 2.6.2016)
Huom! Teksti on suunnattu tilanteeseen, jossa halutaan laihtua terveelliseen painoon tai rasvaprosenttiin. Aktiivisemman liikkujan tai urheilijan (esim. voimaharjoittelijan) tilanteeseen tämä ei välttämättä sovellu. Jos olet pyrkimässä äärimmäisen alhaiseen rasvaprosenttiin esim. kehonrakennuskilpailua varten, tarvitset erilaisia ja tarkempia ohjeita. Koitan pitää asian mahdollisimman
yksinkertaisena ja selkeänä, vaikka aiheesta voisikin kirjoittaa paljon yksityiskohtia.
Tähän aiheeseen on täytynyt tutustua, koska olen
jo vuosia pyrkinyt kasvattamaan lihaksiani, jolloin kehonpainon lisääminen
on olennainen osa prosessia. Lihaksia on lähes mahdotonta kasvattaa,
jos kehonpainoa ei nosteta pikkuhiljaa, mikä on aivan mahdotonta
kerryttämättä samaan aikaan rasvamassaa. Tämän
takia ajoittaiset miinuskalorijaksot ovat osa harrastustani.
Perusidea
Moni taistelee laihdutuksen kanssa,
mutta aivan turhaan. Ongelmana vaikuttaa olevan se, että
rasvanpoltosta ja laihdutuksesta on tehty monimutkaista, vaikka
tosiasiassa se on melko yksinkertaista matematiikkaa, jossa täytyy ottaa
huomioon tiettyjä seikkoja. Moni tarttuu lähtökohtaisesti
epäolennaisiin asioihin kuten siihen, mitä saa syödä ja mitä ei,
tai mikä makroravinne lihottaa, mikä laihduttaa. Makroravinteet
ovat proteiini, hiilihydraatit ja rasvat.
Keho polttaa pitkällä aikavälillä rasvaa, kun syömme
vähemmän kuin kulutamme. Sitä tosiasiaa ei voi muuttaa, mutta moni
tuntuu unohtavan sen kaikenmaailman hiilari-/rasvapelkojen varjossa. Se,
mitä ruokaa kannattaa syödä, on eri asia, mutta totta kai
olennainen, kunhan ensin keskitytään siihen, että oikeasti ollaan
sopivasti miinuskaloreilla. Monen laihdutus jää yritykseksi, koska
joko syödään liikaa tai liian vähän. Liian vähän syöminen
voi kuulostaa oudolta, mutta se on todellisuudessa ehkä pahin
vihollinen, kun halutaan laihtua. Mitä enemmän ollaan
miinuskaloreilla, sitä vahvemmin elimistö reagoi ja alkaa tottua
syötyyn ruokamäärään. Elimistö menee hälytystilaan ja pyrkii
säästämään energiavarastojaan (=kehoon varastoitunut rasva) ja
jossain vaiheessa, ehkä hyvinkin pian, ollaan siinä pisteessä,
ettei paino enää putoa vaikka syödään todella vähän. Rankoilla
miinuskaloreilla paino putoaa aluksi todella nopeasti, mutta elimistö tottuu tällaiseen yllättävän nopeasti. Asia on aika
yksilöllistä, mutta perusidea on sama.
Eri makrojakaumia kannattaa
kokeilla, koska ne vaikuttavat eri ihmisillä hieman eri
tavalla. Jollekin sopii paremmin isommat määrät rasvaa ja jollekin
hiilarit. Makroravinteet nettoavat eri määrän energiaa, mutta käytännössä tällä ei ole suurta merkitystä, koska hiilihydraatit ja rasvat nettoavat lähes yhtä paljon. Proteiinista tulee nettoenergiaa reilusti vähemmän, mutta lähtökohtaisesti proteiinin määrä kannattaa pitää vakiona ja mieluummin muutella rasvan ja hiilihydraattien määrää. Ravintokuidusta muodostuu myös energiaa pieni määrä, mutta sillä on melko pieni vaikutus kokonaiskuvaan. Ravintokuitua on hyvä saada joka päivä suurinpiirtein vakiomäärä, eikä sitä saa vähentää, jotta kokonaisenergian määrä vähenisi. Erilaisilla ruoka-aineilla ja esim. kypsentämisellä voi myös olla jonkin verran vaikutusta nettoenergiaan, mutta asiaa ei kannata miettiä liikaa, vaan pitää homman mieluummin yksinkertaisena. Todellista nettoenergiaa on lähes mahdotonta määritellä tarkasti.
Kuinka paljon miinuskaloreita?
Kuinka paljon sitten pitäisi syödä?
Aluksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon jo syö
ja katsoa, pysyykö paino suurinpiirtein samana päivästä tai
viikosta toiseen. Tämän jälkeen ko. energiasta suosittelen
leikkaamaan 500-800 kcal. Mitä enemmän kehossa on rasvaa, sitä
lähemmäs -800 kcal kannattaa pyrkiä ja kun rasva vähenee, ei
kannata enää pyrkiä niin suureen energiavajeeseen.
Laskennallisesti joka päivä syömällä 500 kcal alle kulutuksen
tarkoittaa noin 500 gramman painonlaskua joka viikko.
Mitä syödä ja milloin?
Tärkeintä on syödä mahdollisimman
paljon puhdasta ruokaa, koska se sisältää eniten suojaravinteita.
Ensimmäisenä on syytä poistaa (tai ainakin rajoittaa) ruokavaliosta einekset ja muut
prosessoidut ruoka-aineet. Erilaisten sovellusten, kuten
Cron-O Meterin avulla voi ajoittain tarkistaa, sisältääkö ruokavalio tarpeeksi välttämättömiä ravinteita.
Ruokailujen ajoituksilla ei ole sinänsä väliä. Yhden
päivän aikana aineenvaihduntaan ei ehdi tulla merkittäviä
muutoksia. On siis tavallisen laihduttajan kannalta aivan sama, syökö
päivän ruuat 6:lla vai 1:llä aterialla. Usein kerralla paljon
syöminen yhdistetään lihomiseen, mutta pitkällä tähtäimellä se ei ole mahdollista, kunhan energia-aineenvaihdunta on miinuksen puolella tai normaalissa tilanteessa ylläpidon tasolla. Esim. pätkäpaasto saattaa olla monelle mieluisa tapa, mutta yleensä ihmiset ovat tottuneet syömään muutaman tunnin välein pienempiä aterioita. Tämäkin asia on yksilöllistä, joten kannattaa kokeilla mikä sopii omaan tilanteeseen parhaiten. Isot muutokset totuttuun voivat muuttaa jaksamista ja nälänhallintaa rankastikin.
Proteiini ja rasva ovat välttämättömiä
ravinteita ihmiselle, mutta hiilihydraatit eivät ole. Tämän takia energiaa kannattaa vähentää
hiilihydraateista, mutta ei sen takia että ne olisivat
lähtökohtaisesti lihottavia. Lähes mitä tahansa syömällä tavallinen henkilö saa proteiinia tarpeeksi, joten sen saantiin ei tarvitse kiinnittää
erityistä huomiota. Ainoastaan aktiivisempi liikkuja tarvitsee proteiinia enemmän. (katso
vegaanin proteiinintarve) Optimaalisen hormonitoiminnan kannalta tarvittavat rasvahapot saa helposti syömällä esim. kookos-, rypsi- ja pellavansiemenöljyä kutakin ruokalusikallisen
tai pari päivässä. Jos jotain lukuja haetaan niin hyvä lähtökohta
on 0.8-1.0 g proteiinia /painokilo, 0.6-1.0 g rasvaa /painokilo ja
loput hiilihydraatteja. Nuo ovat lukemia, jotka ovat normaalille
terveydelle optimaalisia. Dieettityypistä riippuen suosittelen
muuttamaan vain hiilihydraattien ja rasvan määrää siten, että
rasvaa saadaan kuitenkin vähintään 0.6 g /painokilo. Laitan tähän
vielä esimerkit, kuinka itse hoitaisin homman. Oletetaan, etten harrasta liikuntaa, mikä lisäisi proteiinintarvetta. Säännöllinen raskas painoharjoittelu saattaa lisätä proteiinintarpeen kaksinkertaiseksi, mutta en ota sitä tässä kohtaa huomioon.
Aamupainoni on noin 75 kg, joten
tarvitsisin 75 g proteiinia = 300 kcal ja 75 g rasvaa = 675 kcal.
Oletetaan, että normaali kulutukseni on 3000 kcal ja vähennän
siitä 700 kcal, jotta laihtuisin. 3000 – 700 – 300 - 675 = 1325
kcal. Tuon jäljellä olevan määrän käytän hiilihydraatteihin:
1325 / 4 = 331 g. Tämä on lähtökohta, jota itse käyttäisin,
koska pärjään hiilareiden avulla paremmin kuin suurella määrällä
rasvaa.
Yhteensä:
75 g proteiinia
331 g hiilihydraatteja
75 g rasvaa
2300 kcal
Toinen esimerkki on ketoosihakuinen. Ketoosissa
hiilihydraatit ovat alle 30 g, proteiini vakio ja loput energiasta
tulee rasvasta. 75 g proteiinia = 300 kcal, 30 g hiilihydraatit =
120 kcal. 3000 – 700 – 300 – 120 = 1880 kcal. Jäljellä oleva
määrä käytetään rasvaan: 1880 / 9 = 209 g. Olen kokeillut
ketoosia, mutta en sitä miellään käytä, koska niin pienillä
hiilarimäärillä ei saa treeneistä tarpeeksi irti.
Yhteensä:
75 g proteiinia
30 g hiilihydraatteja
209 g rasvaa
2300 kcal
Ylläolevat ovat vain karkeita
esimerkkejä, mutta idean pitäisi olla selvä. Proteiinimäärä
pidetään vakiona ja energiaa vähennetään hiilihydraateista ja
rasvasta, jotta saadaan aikaan tarpeeksi miinuskaloreita ->
laihtuminen.
Kaloreiden kyttääminen
Onko kaloreiden seuraaminen/laskeminen
välttämätöntä? Ei, mutta niitä seuraamalla hommaa voidaan
hallita paremmin. Tästä asiasta löytyy paljon henkilökohtaista kokemusta ja voin todeta, että numeroiden hallitseminen toimii hyvinkin tarkasti. Jos olen massakaudella, saan painon nousemaan viikkotasolla 100 grammaa, koska olen sen niin paperilla laskenut.
Ihmiset usein arvioivat syömänsä ruuan energiamäärän todella väärin. Taipumusta on molempiin suuntiin. Yli- tai aliarviointia voi tulla jopa tuhansia kilokaloreita päivässä.
Jos kaloreita ei millään viitsi/jaksa seurata,
voidaan homma toteuttaa siten, että vähennetään normaalista
ruokamäärästä pieni osa pois ja katsotaan viikottain kuinka paino
muuttuu. 500-1000 kcal miinuksilla rasvaa palaa laskennallisesti 500-1000 grammaa
viikossa. Painoa kannattaa tarkkailla vain aamuisin, vessareissun
jälkeen, koska päivän aikana paino muuttuu kohtalaisesti. Vaa'alla
ei kannata käydä joka päivä, vaan esimerkiksi kahtena päivän viikossa
ja laskea joka viikon keskiarvo ja vertailla niitä keskenään.
Paino heittelee väkisinkin riippuen esim. nukkumaanmenoajasta,
neste- ja elektrolyyttitasapainosta ja hormonaalisista muutoksista.
Ruokailuajat ja nukkumiset kannattaa pitää säännöllisinä, jotta
heittelyitä tulisi mahdollisimman vähän.
Jos paino joku viikko ei laskekaan tai
jopa hieman nousee, ei kannata huolestua, koska se saattaa johtua
vain nestetasapainon muutoksista. Älä huolestu ja vähennä
syömisiä hulluna, vaan katso vielä yksi viikko ja mieti sitten
vähennätkö kaloreita. Vaikka kyse olisi siitä, että ollaankin
miinuksilla vain enää esim. 100-200 kcal, ei siitäkään ole
haittaa. Kaikkein haitallisinta on liian rankat miinuskalorit, joten
hosua ei saa missään kohtaa. Elimistö tottuu hiljalleen
miinuskaloreihin (adaptiivinen termogeneesi), joten laihdutuksen edetessä on pakko vähentää
energiamäärää tai lisätä liikuntaa aika-ajoin. Muutokset
kannattaa pitää pieninä, jotta energiavajetta ei tulisi yhtäkkiä
liikaa.
Nälkä ja hormonit
Laihdutuksen
yhteydessä nälkä saattaa olla läsnä tai sitten ei. Nälkä,
näläntunne, ruoan miettiminen yms. ei kerro välttämättä mitään
siitä, ollaanko miinuskaloreilla vai ei. Elimistö taistelee aina
laihtumista vastaan ja sen reaktio saattaa olla nälkä, koska se
haluaa menetettyjä energiavarastojansa takaisin. Nälkä voi myös
johtua vajaasta neste- tai suolatasapainosta. Kun ruokaa syödään
normaalia vähemmän, ei ole mikään ihme jos neste- tai
suolatasapaino kärsii. Tämän takia kannattaa juoda esimerkiksi suolattua vettä pitkin päivää.
Hormonitoiminta muuttuu ns.
epäsuotuisaksi laihdutuksen yhteydessä. Monet hormonit ym. kuten
leptiini ja greliini, vaikuttavat suoraan nälänhallintaan. Kun
kehon rasvamäärä pienenee (eli rasvasolut pienentyvät), leptiiniä
erittyy vähemmän ja nälkä kasvaa. Se on kehon tapa sanoa, että
syö ja kasva takaisin isommaksi.
Nälkää ei tarvitse katsella loputtomiin, vaan keho kyllä tottuu
pienempään rasvaprosenttiin ajan myötä, kun homma hoidetaan
asianmukaisesti. (katso kappale "bodyfat setpoint range")
Liian raju laihdutus
Liian rajusta painonpudotuksesta seuraa
liian raju aineenvaihdunnan kärsiminen. Mitä enemmän ollaan
miinuskaloreilla, sitä enemmän elimistö reagoi siihen ja ryhtyy
säästämään kaikessa mahdollisessa kuten lämmöntuotossa,
hapenkulutuksessa ja hormonitoiminnassa. Kyllä kovillakin
miinuskaloreilla painoa saa pudotettua, mutta se loppuu liian
nopeasti ja olo saattaa olla lopussa aivan sietämätön. Tämä on erittäin suuri ongelma ja todella yleinen virhe
laihdutusyrityksissä. Monet ostavat pussikeittoja ja syövät
600-800 kilokaloria päivässä ja paino putoaa aluksi nopeasti.
Jonkin ajan kuluttua paino ei enää putoakaan ja huomataan, että
vielä olisi rasvaa reilusti poltettavana. Ainoa vaihtoehto
laihtumisen jatkumiselle on syödä vähemmän, mutta eihän
tuollaisista kaloreista enää voi mennä alemmas. Jos homma olisi
lähtökohtaisesti tehty rauhallisemmin, olisi aineenvaihdunta
kärsinyt huomattavasti hitaammin. Laihdutus olisi vienyt enemmän
aikaa, mutta hommassa päästäisiin varmasti paljon pidemmälle,
ilman sairaalloisen alhaisia kaloreita. Älkää siis missään
nimessä hosuko. Se ei ole edes terveellistä eikä tunnu hyvältä.
Liian rankasta rasvanpoltosta on lisäksi se haitta, että rasvan ohella palaa myös lihaksia. Lihaksia palaa
joka tapauksessa jonkin verran, mutta määrä on syytä minimoida.
Jokainen ihminen tarvitsee lihaksiaan, eikä niitä ole järkeä
polttaa pois. Moni varmasti luulee, ettei lihaksia voi palaa, jos
syödään proteiinia 300 grammaa päivässä, mutta se ei auta
mitään jos ollaan 2000 kcal miinuksella.
Hiilihydraattien vaikutus
Iso osa hiilihydraateista varastoituu kehoon glykogeeninä
lihaksiin ja maksaan. Yksi gramma hiilihydraattia voi sitoa 3 grammaa
nestettä. Tämän takia laihdutuksen alussa paino saattaa pudota
rajusti, etenkin jos hiilareita vähennetään kerralla monta sataa
grammaa. Se ei kuitenkaan ole laihtumista, vaan glykogeenivarastojen
tyhjentymistä ja nesteiden häipymistä. Rasva ei sido nestettä
läheskään niin paljoa.
Liikunta
Lähtökohtaisesti en suosittele
liikuntaa osana laihduttamista. Jos haluaa liikkua, antaa mennä vaan,
mutta sitä ei kannata käyttää ainoastaan laihtumistarkoituksessa, niin kauan kuin
se on mahdollista. Toki liikuntaharrastus lisää kulutusta, mutta
sitä ei kannata ajatella laihdutusliikuntana. Moni innostuu
liikkumaan paljon, koska se voi laihduttaa, mutta into voi loppua
kuin seinään ja paino pomppaa helposti takaisin lähtölukemiin.
Liikunta ei ole laihtumisen avain, vaan se on harrastus ja
elämäntapa, josta ei kuulu tehdä väkinäistä. Jos mikään
liikunta ei maistu, niin anna olla, niin kauan kuin se on
mahdollista.
Jos liikunta kuitenkin otetaan
mukaan laihdutusprosessiin, niin suosittelen HIIT (High Intensity
Interval Training) -tyyppistä ratkaisua. Se voi olla
rankkaa touhua, mutta se lisää kokonaiskulutusta todella paljon,
eikä hommaan tarvitse käyttää aikaa tuntitolkulla. Aamuaerobiset
tyhjällä vatsalla ovat turhia tavalliselle laihduttajalle. Se ei polta pitkällä aikavälillä
sen tehokkaammin rasvaa kuin mikään muukaan liikunta. Avaintekijä
on se, kuinka paljon liikunta kuluttaa energiaa kokonaisuudessaan.
Jos ruokavaliosta on karsittu reilusti hiilihydraatteja, voi liikkuminen olla todella raskasta. Hyvien tehojen saaminen onnistuu ajoittamalla iso osa päivän hiilareista aterialla, joka on ennen liikuntasuoritusta. Etenkin HIIT ja muut korkeatehoiset liikunnat hyödyntävät hiilihydraatteja energiantuotossa. Liikunta on paljon sujuvampaa ja helpompaa hiilareiden voimalla ja tämän kautta lisää kokonaiskulutusta enemmän.
Bodyfat set point range
En oikeastaan
tiedä, onko tälle olemassa suomenkielistä vastinetta, mutta se
tarkoittaa käytännössä aluetta rasvaprosentissa, jossa elimistö
on tyytyväinen. Tämä alue vaihtelee henkilöiden välillä
runsaastikin. Jos joku on ollut vuositolkulla todella lihava, on
hänen BFSP todennäköisesti reilusti korkeammalla kuin
henkilöllä, joka on ollut aina hoikka. Jos laihtuminen tapahtuu
BFSP:n alapuolelle, alkaa elimistö taistella enemmän laihtumista
vastaan mm. lisäämällä ruokahalua ja näläntunnetta voimakkaasti. Liian nopea
laihtuminen voi mahdollisesti jopa nostaa BFSP:ä korkeammalle,
jolloin sen alapuolelle mennään helpommin.
Kun ollaan laihduttu siihen pisteeseen, että päätetään
lopettaa homma, on syytä ottaa varovaisesti. Aineenvaihdunta on
alhaalla ja nälkä ja ruoka saattavat olla ainoita asioita mielessä.
Tähän ei auta ylensyöminen vaikka tuntuisi, että vatsa räjähtää
jos syö lisää. Ainoa lopputulos olisi nopea lihominen ja äkkiä
saatettaisiin olla laihdutuksen lähtötilanteessa, vieläpä
aineenvaihdunta romuttuneena. Kun laihduttaminen lopetetaan, on syytä
olla tietoinen millä ruokamäärällä ja fyysisellä
aktiivisuudella paino pysyy paikoillaan. Tämän jälkeen voidaan
ryhtyä ns. reverse dieettiin, josta myös kirjoitan kappaleen. Kun
aineenvaihduntaa elvytetään ruokamäärää pikkuhiljaa lisäämällä,
tajuton ruokahalu helpottaa ja elimistö saattaa tottua aiempaa pienempään
rasvaprosenttiin. Tämä
vaatii itsekuria, mutta se on sen arvoista. Aikaa se voi viedä jopa
kuukausia, että muutoksen huomaa, mutta lopputulos on mahtava. Huomaa kuitenkin, että luonnollista rasvaprosenttialuetta ei pysty liikuttelemaan, ainakaan kovin paljoa. Jos olotila on huono ja nälkätuntemukset ovat todella voimakkaita vielä reverse dieettauksen (vähintään muutaman viikon) jälkeen, saattaa rasvaprosentti olla liian alhainen.
Muita oleellisia seikkoja
Insuliini toimii vipuna, jolla voidaan ns. valita elimistön käytettävä pääpolttoaine. Jos ruoka on hiilaripainotteista, insuliinia erittyy enemmän ja elimistö tuottaa energiaa hiilareista. Jos ruoka on rasvapainotteista, insuliinia erittyy vähemmän, jolloin energiaa pyritään muodostamaan rasvasta. Tätä elimistön kykyä (metabolic flexibility) voi kehittää esimerkiksi paastoamalla tai jakamalla hiilarit ja rasvat eri aterioille. Kaikki ihmiset eivät ole aineenvaihdunnallisesti kovin "joustavia", joten rasvankäyttö energiana voi olla hankalaa ja tätä kautta laihtuminen ei ole kovin tehokasta. Suosittelen kokeilemaan hiilareiden ja rasvojen jakamista eri aterioille, jolloin kyky voisi hieman parantua. Huonon joustavuuden tunnistaa, jos ei pysty paastoamaan pitkää aikaa (esim. 6 h) putkeen ilman verensokerin pahoja heittelyitä.
Todella lihavilla ihmisillä laihtuminen voi olla aluksi todella vaivalloista ja epämiellyttävää. Jos kehossa on todella paljon rasvaa, voi syntyä leptiiniresistenssi, jolloin ruokahalu ei välttämättä helpota ruokailemalla. Merkittävä lihominen voi lisätä rasvasolujen määrää, eikä niitä käsittääkseni saa pois edes laihtuessa. Jos rasvasoluja on paljon, voi jo kohtalainen rasvaprosentti vähentää leptiinintuotantoa liikaa, koska rasvasolut ovat liian pieniä. Merkittävä lihavuus voi myös lisätä inflammaatiota (tulehdus) elimistössä, jolloin mm. lihasten ja rasvasolujen insuliiniherkkyys voi mennä todella epäsuotuisaksi. Optimaalinen tilanne on, että lihakset ovat insuliiniherkkiä ja rasvakudos ei ole. Jos tilanne on toisinpäin, insuliini ohjaa ravinteita varastoitumaan helpommin rasvasoluihin kuin lihassoluihin.
Reverse diet
Ehkä olennaisin
asia koko touhussa. Kaikki tietävät, kuinka laihdutetaan (noin
suurinpiirtein), mutta harva tietää, kuinka se homma pitää
lopettaa. Kun on laihduttu eli elimistössä on vähemmän energiaa
kuluttavaa kudosta (rasva, lihas), ei entisiin ruokailutottumuksiin
ole paluuta, koska elimistö ei tarvitse enää niin paljon energiaa
ylläpitääkseen painoa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole se, että
laihdutetaan 10 kiloa ja jäädään laihdutuksen lopun 1500
kcal:iin, entisen 3000 kcal sijasta.
Aineenvaihdunta kärsii
väkisinkin jonkin verran, mutta sen voi elvyttää.
Se voi viedä paljon pidemmän ajan kuin sen romuttaminen ja homma on
hyvinkin yksilöllistä. Jojo -laihtuminen johtuu siitä, että laihdutusprosessin jälkeen syödään joko entiseen
tapaan tai näläntunteen takia vielä enemmän. Lopputulos on
katastrofaalinen: saatetaan pullahtaa jopa isommaksi kuin ennen laihduttamista, ilman että aineenvaihdunta on elpynyt. Utti Hietala on
kirjoittanut reverse dieetistä selkeän jutun ja suosittelen
vilkaisemaan sen läpi.
Jotkut ei liho, jotkut ei laihdu?
Näin moni luulee,
mutta se on täysin mahdotonta. Kenelläkään ei ole sellaista
elimistöä, josta ruoka vain valuisi läpi ja voisi syödä ihan
mitä tahansa, eikä lihominen ole mahdollista. Melkein aina nämä
henkilöt luulevat syövänsä paljon, mutta eivät kuitenkaan syö
melkein mitään. Paljon syömistä perustellaan esim. sillä, että
syödään joka päivä 200 gramman suklaalevy. Tässä ei oteta
huomioon, että tuon lisäksi syödään vain kaksi leipää ja pari
lasia maitoa. Onko ihme, että tuollaisella ruokavaliolla pysyy
laihana? Ei todellakaan, koska energiaa ei tule kuin ehkä 1500 kcal
päivässä.
Sellaistakaan elimistöä ei ole, johon kaikki
ruoka vain jäisi rasvana kiinni. Tarvitseeko tätä edes perustella? Ihminen ei voisi
olla elossa, jos se ei kuluttaisi energiaa. Ylimääräinen energia
varastoidaan kehoon ja energiaa puretaan, jos ruoasta ei saada sitä
tarpeeksi.
Yhteenveto
Syö vähemmän
kuin kulutat, mutta syö tarpeeksi. Pidä ruokailut ja unirytmi
säännöllisenä ja punnitse itsesi säännöllisesti ja vertaa
keskiarvoja. Älä hosu, vaan anna hommalle aikaa. Syö puhdasta
ruokaa, josta saat tarpeeksi proteiinia, rasvaa, kuitua ja
suojaravinteita. Muista lopettaa homma rauhallisesti ja elvyttää aineenvaihdunta takaisin normaaliksi.