Takaisin raudan ääreen

Olen jo näköjään käynyt läpi uuden treenikierron melkein kolmeen kertaan, vaikka tuntuu, että vasta äsken pääsin kahden viikon tauolta pois. Pari viimeistä viikkoa olen ottanut hieman varovasti, ettei kroppa mene heti ylikierroksille, joten olen käynyt vain kolmena päivänä viikossa heiluttamassa rautoja. Tällä viikolla on tarkoitus käydä normaali neljä kertaa ja jatkossa jatkaa samaa rataa. En vaihtanutkaan kaksijakoiseen ohjelmaan, koska ajatus tiheämmästä jalkajumpasta ei houkuttele. En tiedä mikä siihen on tullut, koska ensimmäiset vuodet pidin ehkä eniten juuri jalkojen junttauksesta, koska se jos mikä tuntuu kunnon treeniltä. Ehkä olen vain kyllästynyt pusertamaan mehut jaloista usein, joten toistaiseksi harvempi frekvenssi sopii minulle paremmin. Jatkan siis edelleen 3-jakoisella ohjelmalla, samalla jaolla kuin aiemminkin: jalat, yläkropan vetävät ja yläkropan työntävät. Mielestäni jalkani ovat aina olleet hieman yläkroppaa edellä, joten senkin suhteen kyseinen systeemi on toimiva, koska se antaa aavistuksen verran painotusta yläkropalle. Liikkeet ja toistoalueet muutin niin hyvin kuin mahdollista, mutta toki jonkin verran täytyy mennä vanhallakin kaavalla, koska tämä pienen paikkakunnan sali ei ole varustukseltaan niin monipuolinen kuin toivoisi. Kyllä se homman hoitaa, mutta vaihtelun suhteen olisi hyvä olla enemmän esim. vipuvarsilaitteita.

Eilen huomasi, että joulu on ohi. Porukkaa taas tavanomaisesti tulee salille enemmän, kun jouluna on mätetty herkkuja naamaan. Syy on todennäköisesti siinä, että halutaan päästä eroon kertyneistä kiloista ja tietysti uudenvuodenlupaukset tulevan myös voimaan ihan pian. Salilla on siis ruuhkaa seuraavat pari viikkoa, mutta monet naamat katoavat yhtäkkiä kun uudenvuodenlupaus ei pidäkään. Homma on aika vakio joka vuosi, mutta silti se huvittaa joka kerta. Mielestäni salille kannattaa lähteä vain, jos siihen on kiinnostusta jollain tavalla. Minkään laihdutuksen tai uudenvuodenlupauksen takia ei todellakaan ole syytä mennä väkisin treenaamaan.

Siitä tulikin mieleen, että tauon aikana, ja muutenkin, on tullut mietittyä tätä harrastusta. Minkä takia käyn salilla? Miksi se motivoi? Mitä tavoittelen? Olen paljon miettinyt kilpailemista bodylajeissa, mutta minun ei pitäisi käydä salilla tuo asia päällimmäisenä mielessä. Olen kuitenkin pienestä asti ollut jollain tavalla kiinnostunut painonnostosta, vaikken olekaan harrastusta aloittanutkaan kuin vasta 20-vuotiaana. Käyn salilla, koska pidän siitä hitosti ja haluan oppia koko ajan jotain uutta asiaan liittyen. Kisaaminen tulee kysymykseen sitten joskus, jos tulee. Tavotteista voin todeta yksinkertaisesti, että paljon muu ei enää kiinnosta kuin lihasmassa. Joskus on toki mukava huomata, jos voimatasot kasvavat, mutta se on vain sivutuote minulle. Koko homma motivoi itseäni, koska voin tehdä jotain, missä voin olla koko ajan parempi ja tyytyväisempi itseeni, eikä se ole pakkopullaa. Se motivoi niin paljon, että olen valmis elämään treenin ympärillä 24/7, tavalla tai toisella. Muut ihmiset eivät oikeastaan motivoi minua, eikä oikein kukaan kannusta, mutta sen asian kanssa on oppinut elämään. Olisihan se tietysti plussaa, että läheiset olisivat innoissaan, että haluaisin mennä kisaamaan joku päivä. Ehkä sekin sieltä tulee, jos asia joskus tulee konkreettiseksi.

Yläkropan vetävät (maanantai)
1. Leuat myötäotteella 3 x 4-6 x 12.5 kg
2. Yhden käden soutu 3 x 6-7 x 36 kg
3. Ylätaljaveto lapiokahvalla 3 x 10-12 x 50 kg
4. Takaolkasoutu 3 x 12 x 30 kg
5. Kohautus tangolla 3 x 11-12 x 42.5 kg
6. Pullover taljassa 3 x 9-12 x 20-25 kg
7. Hauiskääntö vinopenkissä 3 x 9-12 x 7 kg:t
8. Keskitetty hauiskääntö 3 x 12-16 x 5 kg:t
9. Vatsat laitteessa 3 x 12 x 35 kg

Kesto 62 min. Aamupaino 76.0 kg.

Jalat (tiistai)
1. Hack -kyykky 3 x 4-6 x 60 kg
2. Suorin jaloin maastaveto 3 x 7-8 x 120 kg
3. Yhden jalan vaakaprässilaite 3 x 12-13 x 70-80 kg
4. Takareidet pallolla 3 x 6-8 x bw
5. Polvenojennus laitteessa 2 x 15-16 x 100 lbs
6. Pohkeet seisten 3 x 8 x 60 kg
7. Pohkeet istuen smithissä 3 x 12 x 100 kg

Kesto 63 min. Aamupaino 76.5 kg.

Laihdutus on matematiikkaa

(Päivitetty 2.6.2016)

Huom!  Teksti on suunnattu tilanteeseen, jossa halutaan laihtua terveelliseen painoon tai rasvaprosenttiin. Aktiivisemman liikkujan tai urheilijan (esim. voimaharjoittelijan) tilanteeseen tämä ei välttämättä sovellu. Jos olet pyrkimässä äärimmäisen alhaiseen rasvaprosenttiin esim. kehonrakennuskilpailua varten, tarvitset erilaisia ja tarkempia ohjeita. Koitan pitää asian mahdollisimman yksinkertaisena ja selkeänä, vaikka aiheesta voisikin kirjoittaa paljon yksityiskohtia.

Tähän aiheeseen on täytynyt tutustua, koska olen jo vuosia pyrkinyt kasvattamaan lihaksiani, jolloin kehonpainon lisääminen on olennainen osa prosessia. Lihaksia on lähes mahdotonta kasvattaa, jos kehonpainoa ei nosteta pikkuhiljaa, mikä on aivan mahdotonta kerryttämättä samaan aikaan rasvamassaa. Tämän takia ajoittaiset miinuskalorijaksot ovat osa harrastustani.

Perusidea

Moni taistelee laihdutuksen kanssa, mutta aivan turhaan. Ongelmana vaikuttaa olevan se, että rasvanpoltosta ja laihdutuksesta on tehty monimutkaista, vaikka tosiasiassa se on melko yksinkertaista matematiikkaa, jossa täytyy ottaa huomioon tiettyjä seikkoja. Moni tarttuu lähtökohtaisesti epäolennaisiin asioihin kuten siihen, mitä saa syödä ja mitä ei, tai mikä makroravinne lihottaa, mikä laihduttaa. Makroravinteet ovat proteiini, hiilihydraatit ja rasvat.

Keho polttaa pitkällä aikavälillä rasvaa, kun syömme vähemmän kuin kulutamme. Sitä tosiasiaa ei voi muuttaa, mutta moni tuntuu unohtavan sen kaikenmaailman hiilari-/rasvapelkojen varjossa. Se, mitä ruokaa kannattaa syödä, on eri asia, mutta totta kai olennainen, kunhan ensin keskitytään siihen, että oikeasti ollaan sopivasti miinuskaloreilla. Monen laihdutus jää yritykseksi, koska joko syödään liikaa tai liian vähän. Liian vähän syöminen voi kuulostaa oudolta, mutta se on todellisuudessa ehkä pahin vihollinen, kun halutaan laihtua. Mitä enemmän ollaan miinuskaloreilla, sitä vahvemmin elimistö reagoi ja alkaa tottua syötyyn ruokamäärään. Elimistö menee hälytystilaan ja pyrkii säästämään energiavarastojaan (=kehoon varastoitunut rasva) ja jossain vaiheessa, ehkä hyvinkin pian, ollaan siinä pisteessä, ettei paino enää putoa vaikka syödään todella vähän. Rankoilla miinuskaloreilla paino putoaa aluksi todella nopeasti, mutta elimistö tottuu tällaiseen yllättävän nopeasti. Asia on aika yksilöllistä, mutta perusidea on sama.

Eri makrojakaumia kannattaa kokeilla, koska ne vaikuttavat eri ihmisillä hieman eri tavalla. Jollekin sopii paremmin isommat määrät rasvaa ja jollekin hiilarit. Makroravinteet nettoavat eri määrän energiaa, mutta käytännössä tällä ei ole suurta merkitystä, koska hiilihydraatit ja rasvat nettoavat lähes yhtä paljon. Proteiinista tulee nettoenergiaa reilusti vähemmän, mutta lähtökohtaisesti proteiinin määrä kannattaa pitää vakiona ja mieluummin muutella rasvan ja hiilihydraattien määrää. Ravintokuidusta muodostuu myös energiaa pieni määrä, mutta sillä on melko pieni vaikutus kokonaiskuvaan. Ravintokuitua on hyvä saada joka päivä suurinpiirtein vakiomäärä, eikä sitä saa vähentää, jotta kokonaisenergian määrä vähenisi. Erilaisilla ruoka-aineilla ja esim. kypsentämisellä voi myös olla jonkin verran vaikutusta nettoenergiaan, mutta asiaa ei kannata miettiä liikaa, vaan pitää homman mieluummin yksinkertaisena. Todellista nettoenergiaa on lähes mahdotonta määritellä tarkasti.

Kuinka paljon miinuskaloreita?

Kuinka paljon sitten pitäisi syödä? Aluksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon jo syö ja katsoa, pysyykö paino suurinpiirtein samana päivästä tai viikosta toiseen. Tämän jälkeen ko. energiasta suosittelen leikkaamaan 500-800 kcal. Mitä enemmän kehossa on rasvaa, sitä lähemmäs -800 kcal kannattaa pyrkiä ja kun rasva vähenee, ei kannata enää pyrkiä niin suureen energiavajeeseen. Laskennallisesti joka päivä syömällä 500 kcal alle kulutuksen tarkoittaa noin 500 gramman painonlaskua joka viikko.

Mitä syödä ja milloin?

Tärkeintä on syödä mahdollisimman paljon puhdasta ruokaa, koska se sisältää eniten suojaravinteita. Ensimmäisenä on syytä poistaa (tai ainakin rajoittaa) ruokavaliosta einekset ja muut prosessoidut ruoka-aineet. Erilaisten sovellusten, kuten Cron-O Meterin avulla voi ajoittain tarkistaa, sisältääkö ruokavalio tarpeeksi välttämättömiä ravinteita.

Ruokailujen ajoituksilla ei ole sinänsä väliä. Yhden päivän aikana aineenvaihduntaan ei ehdi tulla merkittäviä muutoksia. On siis tavallisen laihduttajan kannalta aivan sama, syökö päivän ruuat 6:lla vai 1:llä aterialla. Usein kerralla paljon syöminen yhdistetään lihomiseen, mutta pitkällä tähtäimellä se ei ole mahdollista, kunhan energia-aineenvaihdunta on miinuksen puolella tai normaalissa tilanteessa ylläpidon tasolla. Esim. pätkäpaasto saattaa olla monelle mieluisa tapa, mutta yleensä ihmiset ovat tottuneet syömään muutaman tunnin välein pienempiä aterioita. Tämäkin asia on yksilöllistä, joten kannattaa kokeilla mikä sopii omaan tilanteeseen parhaiten. Isot muutokset totuttuun voivat muuttaa jaksamista ja nälänhallintaa rankastikin.

Proteiini ja rasva ovat välttämättömiä ravinteita ihmiselle, mutta hiilihydraatit eivät ole. Tämän takia energiaa kannattaa vähentää hiilihydraateista, mutta ei sen takia että ne olisivat lähtökohtaisesti lihottavia. Lähes mitä tahansa syömällä tavallinen henkilö saa proteiinia tarpeeksi, joten sen saantiin ei tarvitse kiinnittää erityistä huomiota. Ainoastaan aktiivisempi liikkuja tarvitsee proteiinia enemmän. (katso vegaanin proteiinintarve) Optimaalisen hormonitoiminnan kannalta tarvittavat rasvahapot saa helposti syömällä esim. kookos-, rypsi- ja pellavansiemenöljyä kutakin ruokalusikallisen tai pari päivässä. Jos jotain lukuja haetaan niin hyvä lähtökohta on 0.8-1.0 g proteiinia /painokilo, 0.6-1.0 g rasvaa /painokilo ja loput hiilihydraatteja. Nuo ovat lukemia, jotka ovat normaalille terveydelle optimaalisia. Dieettityypistä riippuen suosittelen muuttamaan vain hiilihydraattien ja rasvan määrää siten, että rasvaa saadaan kuitenkin vähintään 0.6 g /painokilo. Laitan tähän vielä esimerkit, kuinka itse hoitaisin homman. Oletetaan, etten harrasta liikuntaa, mikä lisäisi proteiinintarvetta. Säännöllinen raskas painoharjoittelu saattaa lisätä proteiinintarpeen kaksinkertaiseksi, mutta en ota sitä tässä kohtaa huomioon.

Aamupainoni on noin 75 kg, joten tarvitsisin 75 g proteiinia = 300 kcal ja 75 g rasvaa = 675 kcal. Oletetaan, että normaali kulutukseni on 3000 kcal ja vähennän siitä 700 kcal, jotta laihtuisin. 3000 – 700 – 300 - 675 = 1325 kcal. Tuon jäljellä olevan määrän käytän hiilihydraatteihin: 1325 / 4 = 331 g. Tämä on lähtökohta, jota itse käyttäisin, koska pärjään hiilareiden avulla paremmin kuin suurella määrällä rasvaa.

Yhteensä:

75 g proteiinia

331 g hiilihydraatteja

75 g rasvaa

2300 kcal

Toinen esimerkki on ketoosihakuinen. Ketoosissa hiilihydraatit ovat alle 30 g, proteiini vakio ja loput energiasta tulee rasvasta. 75 g proteiinia = 300 kcal, 30 g hiilihydraatit = 120 kcal. 3000 – 700 – 300 – 120 = 1880 kcal. Jäljellä oleva määrä käytetään rasvaan: 1880 / 9 = 209 g. Olen kokeillut ketoosia, mutta en sitä miellään käytä, koska niin pienillä hiilarimäärillä ei saa treeneistä tarpeeksi irti.

Yhteensä:

75 g proteiinia

30 g hiilihydraatteja

209 g rasvaa

2300 kcal

Ylläolevat ovat vain karkeita esimerkkejä, mutta idean pitäisi olla selvä. Proteiinimäärä pidetään vakiona ja energiaa vähennetään hiilihydraateista ja rasvasta, jotta saadaan aikaan tarpeeksi miinuskaloreita -> laihtuminen.

Kaloreiden kyttääminen

Onko kaloreiden seuraaminen/laskeminen välttämätöntä? Ei, mutta niitä seuraamalla hommaa voidaan hallita paremmin. Tästä asiasta löytyy paljon henkilökohtaista kokemusta ja voin todeta, että numeroiden hallitseminen toimii hyvinkin tarkasti. Jos olen massakaudella, saan painon nousemaan viikkotasolla 100 grammaa, koska olen sen niin paperilla laskenut.

Ihmiset usein arvioivat syömänsä ruuan energiamäärän todella väärin. Taipumusta on molempiin suuntiin. Yli- tai aliarviointia voi tulla jopa tuhansia kilokaloreita päivässä.

Jos kaloreita ei millään viitsi/jaksa seurata, voidaan homma toteuttaa siten, että vähennetään normaalista ruokamäärästä pieni osa pois ja katsotaan viikottain kuinka paino muuttuu. 500-1000 kcal miinuksilla rasvaa palaa laskennallisesti 500-1000 grammaa viikossa. Painoa kannattaa tarkkailla vain aamuisin, vessareissun jälkeen, koska päivän aikana paino muuttuu kohtalaisesti. Vaa'alla ei kannata käydä joka päivä, vaan esimerkiksi kahtena päivän viikossa ja laskea joka viikon keskiarvo ja vertailla niitä keskenään. Paino heittelee väkisinkin riippuen esim. nukkumaanmenoajasta, neste- ja elektrolyyttitasapainosta ja hormonaalisista muutoksista. Ruokailuajat ja nukkumiset kannattaa pitää säännöllisinä, jotta heittelyitä tulisi mahdollisimman vähän.

Jos paino joku viikko ei laskekaan tai jopa hieman nousee, ei kannata huolestua, koska se saattaa johtua vain nestetasapainon muutoksista. Älä huolestu ja vähennä syömisiä hulluna, vaan katso vielä yksi viikko ja mieti sitten vähennätkö kaloreita. Vaikka kyse olisi siitä, että ollaankin miinuksilla vain enää esim. 100-200 kcal, ei siitäkään ole haittaa. Kaikkein haitallisinta on liian rankat miinuskalorit, joten hosua ei saa missään kohtaa. Elimistö tottuu hiljalleen miinuskaloreihin (adaptiivinen termogeneesi), joten laihdutuksen edetessä on pakko vähentää energiamäärää tai lisätä liikuntaa aika-ajoin. Muutokset kannattaa pitää pieninä, jotta energiavajetta ei tulisi yhtäkkiä liikaa.

Nälkä ja hormonit

Laihdutuksen yhteydessä nälkä saattaa olla läsnä tai sitten ei. Nälkä, näläntunne, ruoan miettiminen yms. ei kerro välttämättä mitään siitä, ollaanko miinuskaloreilla vai ei. Elimistö taistelee aina laihtumista vastaan ja sen reaktio saattaa olla nälkä, koska se haluaa menetettyjä energiavarastojansa takaisin. Nälkä voi myös johtua vajaasta neste- tai suolatasapainosta. Kun ruokaa syödään normaalia vähemmän, ei ole mikään ihme jos neste- tai suolatasapaino kärsii. Tämän takia kannattaa juoda esimerkiksi suolattua vettä pitkin päivää.

Hormonitoiminta muuttuu ns. epäsuotuisaksi laihdutuksen yhteydessä. Monet hormonit ym. kuten leptiini ja greliini, vaikuttavat suoraan nälänhallintaan. Kun kehon rasvamäärä pienenee (eli rasvasolut pienentyvät), leptiiniä erittyy vähemmän ja nälkä kasvaa. Se on kehon tapa sanoa, että syö ja kasva takaisin isommaksi. Nälkää ei tarvitse katsella loputtomiin, vaan keho kyllä tottuu pienempään rasvaprosenttiin ajan myötä, kun homma hoidetaan asianmukaisesti. (katso kappale "bodyfat setpoint range")

Liian raju laihdutus

Liian rajusta painonpudotuksesta seuraa liian raju aineenvaihdunnan kärsiminen. Mitä enemmän ollaan miinuskaloreilla, sitä enemmän elimistö reagoi siihen ja ryhtyy säästämään kaikessa mahdollisessa kuten lämmöntuotossa, hapenkulutuksessa ja hormonitoiminnassa. Kyllä kovillakin miinuskaloreilla painoa saa pudotettua, mutta se loppuu liian nopeasti ja olo saattaa olla lopussa aivan sietämätön. Tämä on erittäin suuri ongelma ja todella yleinen virhe laihdutusyrityksissä. Monet ostavat pussikeittoja ja syövät 600-800 kilokaloria päivässä ja paino putoaa aluksi nopeasti. Jonkin ajan kuluttua paino ei enää putoakaan ja huomataan, että vielä olisi rasvaa reilusti poltettavana. Ainoa vaihtoehto laihtumisen jatkumiselle on syödä vähemmän, mutta eihän tuollaisista kaloreista enää voi mennä alemmas. Jos homma olisi lähtökohtaisesti tehty rauhallisemmin, olisi aineenvaihdunta kärsinyt huomattavasti hitaammin. Laihdutus olisi vienyt enemmän aikaa, mutta hommassa päästäisiin varmasti paljon pidemmälle, ilman sairaalloisen alhaisia kaloreita. Älkää siis missään nimessä hosuko. Se ei ole edes terveellistä eikä tunnu hyvältä.

Liian rankasta rasvanpoltosta on lisäksi se haitta, että rasvan ohella palaa myös lihaksia. Lihaksia palaa joka tapauksessa jonkin verran, mutta määrä on syytä minimoida. Jokainen ihminen tarvitsee lihaksiaan, eikä niitä ole järkeä polttaa pois. Moni varmasti luulee, ettei lihaksia voi palaa, jos syödään proteiinia 300 grammaa päivässä, mutta se ei auta mitään jos ollaan 2000 kcal miinuksella.

Hiilihydraattien vaikutus

Iso osa hiilihydraateista varastoituu kehoon glykogeeninä lihaksiin ja maksaan. Yksi gramma hiilihydraattia voi sitoa 3 grammaa nestettä. Tämän takia laihdutuksen alussa paino saattaa pudota rajusti, etenkin jos hiilareita vähennetään kerralla monta sataa grammaa. Se ei kuitenkaan ole laihtumista, vaan glykogeenivarastojen tyhjentymistä ja nesteiden häipymistä. Rasva ei sido nestettä läheskään niin paljoa.

Liikunta

Lähtökohtaisesti en suosittele liikuntaa osana laihduttamista. Jos haluaa liikkua, antaa mennä vaan, mutta sitä ei kannata käyttää ainoastaan laihtumistarkoituksessa, niin kauan kuin se on mahdollista. Toki liikuntaharrastus lisää kulutusta, mutta sitä ei kannata ajatella laihdutusliikuntana. Moni innostuu liikkumaan paljon, koska se voi laihduttaa, mutta into voi loppua kuin seinään ja paino pomppaa helposti takaisin lähtölukemiin. Liikunta ei ole laihtumisen avain, vaan se on harrastus ja elämäntapa, josta ei kuulu tehdä väkinäistä. Jos mikään liikunta ei maistu, niin anna olla, niin kauan kuin se on mahdollista.

Jos liikunta kuitenkin otetaan mukaan laihdutusprosessiin, niin suosittelen HIIT (High Intensity Interval Training) -tyyppistä ratkaisua. Se voi olla rankkaa touhua, mutta se lisää kokonaiskulutusta todella paljon, eikä hommaan tarvitse käyttää aikaa tuntitolkulla. Aamuaerobiset tyhjällä vatsalla ovat turhia tavalliselle laihduttajalle. Se ei polta pitkällä aikavälillä sen tehokkaammin rasvaa kuin mikään muukaan liikunta. Avaintekijä on se, kuinka paljon liikunta kuluttaa energiaa kokonaisuudessaan.

Jos ruokavaliosta on karsittu reilusti hiilihydraatteja, voi liikkuminen olla todella raskasta. Hyvien tehojen saaminen onnistuu ajoittamalla iso osa päivän hiilareista aterialla, joka on ennen liikuntasuoritusta. Etenkin HIIT ja muut korkeatehoiset liikunnat hyödyntävät hiilihydraatteja energiantuotossa. Liikunta on paljon sujuvampaa ja helpompaa hiilareiden voimalla ja tämän kautta lisää kokonaiskulutusta enemmän.

Bodyfat set point range

En oikeastaan tiedä, onko tälle olemassa suomenkielistä vastinetta, mutta se tarkoittaa käytännössä aluetta rasvaprosentissa, jossa elimistö on tyytyväinen. Tämä alue vaihtelee henkilöiden välillä runsaastikin. Jos joku on ollut vuositolkulla todella lihava, on hänen BFSP todennäköisesti reilusti korkeammalla kuin henkilöllä, joka on ollut aina hoikka. Jos laihtuminen tapahtuu BFSP:n alapuolelle, alkaa elimistö taistella enemmän laihtumista vastaan mm. lisäämällä ruokahalua ja näläntunnetta voimakkaasti. Liian nopea laihtuminen voi mahdollisesti jopa nostaa BFSP:ä korkeammalle, jolloin sen alapuolelle mennään helpommin.

Kun ollaan laihduttu siihen pisteeseen, että päätetään lopettaa homma, on syytä ottaa varovaisesti. Aineenvaihdunta on alhaalla ja nälkä ja ruoka saattavat olla ainoita asioita mielessä. Tähän ei auta ylensyöminen vaikka tuntuisi, että vatsa räjähtää jos syö lisää. Ainoa lopputulos olisi nopea lihominen ja äkkiä saatettaisiin olla laihdutuksen lähtötilanteessa, vieläpä aineenvaihdunta romuttuneena. Kun laihduttaminen lopetetaan, on syytä olla tietoinen millä ruokamäärällä ja fyysisellä aktiivisuudella paino pysyy paikoillaan. Tämän jälkeen voidaan ryhtyä ns. reverse dieettiin, josta myös kirjoitan kappaleen. Kun aineenvaihduntaa elvytetään ruokamäärää pikkuhiljaa lisäämällä, tajuton ruokahalu helpottaa ja elimistö saattaa tottua aiempaa pienempään rasvaprosenttiin. Tämä vaatii itsekuria, mutta se on sen arvoista. Aikaa se voi viedä jopa kuukausia, että muutoksen huomaa, mutta lopputulos on mahtava. Huomaa kuitenkin, että luonnollista rasvaprosenttialuetta ei pysty liikuttelemaan, ainakaan kovin paljoa. Jos olotila on huono ja nälkätuntemukset ovat todella voimakkaita vielä reverse dieettauksen (vähintään muutaman viikon) jälkeen, saattaa rasvaprosentti olla liian alhainen.

Muita oleellisia seikkoja

Insuliini toimii vipuna, jolla voidaan ns. valita elimistön käytettävä pääpolttoaine. Jos ruoka on hiilaripainotteista, insuliinia erittyy enemmän ja elimistö tuottaa energiaa hiilareista. Jos ruoka on rasvapainotteista, insuliinia erittyy vähemmän, jolloin energiaa pyritään muodostamaan rasvasta. Tätä elimistön kykyä (metabolic flexibility) voi kehittää esimerkiksi paastoamalla tai jakamalla hiilarit ja rasvat eri aterioille. Kaikki ihmiset eivät ole aineenvaihdunnallisesti kovin "joustavia", joten rasvankäyttö energiana voi olla hankalaa ja tätä kautta laihtuminen ei ole kovin tehokasta. Suosittelen kokeilemaan hiilareiden ja rasvojen jakamista eri aterioille, jolloin kyky voisi hieman parantua. Huonon joustavuuden tunnistaa, jos ei pysty paastoamaan pitkää aikaa (esim. 6 h) putkeen ilman verensokerin pahoja heittelyitä.

Todella lihavilla ihmisillä laihtuminen voi olla aluksi todella vaivalloista ja epämiellyttävää. Jos kehossa on todella paljon rasvaa, voi syntyä leptiiniresistenssi, jolloin ruokahalu ei välttämättä helpota ruokailemalla. Merkittävä lihominen voi lisätä rasvasolujen määrää, eikä niitä käsittääkseni saa pois edes laihtuessa. Jos rasvasoluja on paljon, voi jo kohtalainen rasvaprosentti vähentää leptiinintuotantoa liikaa, koska rasvasolut ovat liian pieniä. Merkittävä lihavuus voi myös lisätä inflammaatiota (tulehdus) elimistössä, jolloin mm. lihasten ja rasvasolujen insuliiniherkkyys voi mennä todella epäsuotuisaksi. Optimaalinen tilanne on, että lihakset ovat insuliiniherkkiä ja rasvakudos ei ole. Jos tilanne on toisinpäin, insuliini ohjaa ravinteita varastoitumaan helpommin rasvasoluihin kuin lihassoluihin.

Reverse diet

Ehkä olennaisin asia koko touhussa. Kaikki tietävät, kuinka laihdutetaan (noin suurinpiirtein), mutta harva tietää, kuinka se homma pitää lopettaa. Kun on laihduttu eli elimistössä on vähemmän energiaa kuluttavaa kudosta (rasva, lihas), ei entisiin ruokailutottumuksiin ole paluuta, koska elimistö ei tarvitse enää niin paljon energiaa ylläpitääkseen painoa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole se, että laihdutetaan 10 kiloa ja jäädään laihdutuksen lopun 1500 kcal:iin, entisen 3000 kcal sijasta.

Aineenvaihdunta kärsii väkisinkin jonkin verran, mutta sen voi elvyttää. Se voi viedä paljon pidemmän ajan kuin sen romuttaminen ja homma on hyvinkin yksilöllistä. Jojo -laihtuminen johtuu siitä, että laihdutusprosessin jälkeen syödään joko entiseen tapaan tai näläntunteen takia vielä enemmän. Lopputulos on katastrofaalinen: saatetaan pullahtaa jopa isommaksi kuin ennen laihduttamista, ilman että aineenvaihdunta on elpynyt. Utti Hietala on kirjoittanut reverse dieetistä selkeän jutun ja suosittelen vilkaisemaan sen läpi.

http://www.fast.fi/2014/reversedieettaus-osa-1-siirtyma-plussalle-rankan-dieetin-jalkeen/

Jotkut ei liho, jotkut ei laihdu?

Näin moni luulee, mutta se on täysin mahdotonta. Kenelläkään ei ole sellaista elimistöä, josta ruoka vain valuisi läpi ja voisi syödä ihan mitä tahansa, eikä lihominen ole mahdollista. Melkein aina nämä henkilöt luulevat syövänsä paljon, mutta eivät kuitenkaan syö melkein mitään. Paljon syömistä perustellaan esim. sillä, että syödään joka päivä 200 gramman suklaalevy. Tässä ei oteta huomioon, että tuon lisäksi syödään vain kaksi leipää ja pari lasia maitoa. Onko ihme, että tuollaisella ruokavaliolla pysyy laihana? Ei todellakaan, koska energiaa ei tule kuin ehkä 1500 kcal päivässä.

Sellaistakaan elimistöä ei ole, johon kaikki ruoka vain jäisi rasvana kiinni. Tarvitseeko tätä edes perustella? Ihminen ei voisi olla elossa, jos se ei kuluttaisi energiaa. Ylimääräinen energia varastoidaan kehoon ja energiaa puretaan, jos ruoasta ei saada sitä tarpeeksi.

Yhteenveto

Syö vähemmän kuin kulutat, mutta syö tarpeeksi. Pidä ruokailut ja unirytmi säännöllisenä ja punnitse itsesi säännöllisesti ja vertaa keskiarvoja. Älä hosu, vaan anna hommalle aikaa. Syö puhdasta ruokaa, josta saat tarpeeksi proteiinia, rasvaa, kuitua ja suojaravinteita. Muista lopettaa homma rauhallisesti ja elvyttää aineenvaihdunta takaisin normaaliksi.

Sekamelskaa

Elämä on ollut aikamoista viime päivät, joten en ole kirjoitellut tänne mitään. Noin kaksi viikkoa sitten päätin pitää vajaa viikon pituisen treenitauon, mutta se venähti, koska tulin kipeäksi perään. Tarkoitus oli lähteä taas eilen salille puurtamaan, mutta elämässä on ollut niin paljon äkkinäistä sekavuutta, etten ole yksinkertaisesti kyennyt lähtemään salille. Tämä on poikkeuksellinen tilanne, koska koko treeni"urani" aikana en ole pitänyt taukoa kuin pisimmillään kolme viikkoa. Sekin tauko tuli pakosta, koska loukkasin olkapääni pahemman kerran. Tällä kertaa olen niin järkyttynyt ja sekaisin, etten ole saanut itseäni liikkelle, vaikka haluaisin.

En tiedä, koska pääsen salille takaisin, mutta toivottavasti jo heti huomenna. Tilannetta täytyy katsoa päivä kerrallaan. Muu ei oikein nyt auta. Asiat ovat sinänsä hyvin, mutta sanotaan näin, että henkilökohtaisessa elämässä asiat yhtäkkiä räjähtivät ja niitä on joutunut miettimään toden teolla.

Palaan treeniasioihin, kun aika näyttää. Toistaiseksi on todennäköisesti hieman hiljaisempaa blogini osalta.

Totaalilepoa vajaa viikko

Päätin, että pidänkin tässä kohtaa yhden treenikierron pituisen tauon, totaalilevon muodossa. Huomasin, ettei edes kevennettyä kiertoa ole ollut noin kolmeen kuukauteen enkä muista milloin viimeksi olisin pitänyt varsinaista totaalilepoa. Syksyllä olin pari päivää hieman flunssainen, mutta suunniteltua lepoa ei ole ollut aikoihin. Etenkin nivelet kuluvat pikkuhiljaa, kun treenataan jatkuvasti ja homma pahenee, jos treenataan pitkiä aikoja samoilla liikkeillä ja liikeradoilla. Koitan parhaani mukaan välttyä bodareiden yleisiltä vaivolta, kun treenivuosia kertyy tarpeeksi. En siis egoile painojen kanssa, muuntelen ohjelmia ja pidän totaalilepoa ainakin kerran vuodessa.

Totaalilevosta on muitakin hyötyjä, kuten ylirasituksen päihitys ja etenkin psyykkinen latautuminen seuraaviin treeneihin ja ohjelmiin. Kun jatkuvasti tekee salilla kaikkensa, jotta pääsee treeneissä eteenpäin, voi se ajanmyötä käydä työlääksi ja psyykkisesti rasittavaksi. Kaikesta kannattaa pitää joskus taukoa, vaikka se maistuisikin hyvältä.

Treenasin viimeksi tiistaina ja jo eilen oli kova hinku salille takaisin. Kun treenirytmiin on tottunut, ei ilman osaa olla. Tällä hetkellä täytyy vain hokea itselleen, että pidä nyt sitä taukoa ja anna kropan joskus huilatakin kunnolla. Tauon jälkeen todennäköisesti jatkan sittenkin vielä 3-jakoisella ohjelmalla, mutta taidan vaihtaa toistoalueet ja liikkeet lähes kokonaan. Eipä tässä nyt oikein muuta kerrottavaa ole. Nyt täytyy vain hillitä itsensä, levätä ja syödä. Tiistaina takaisin salille. Jee.

Lepopäivän ruokaa: melkein onnistunut kikherne"munakas". Sadalla grammalla on 22 grammaa hyvälaatuista proteiinia. Oikein maustettuna hyvää, helppoa ja halpaa.

Yhdistettyä voima- ja massatreeniä

Tuollaista hommaa olen suunnitellut avovaimolleni, mutta en tiedä vielä mitä itse teen muutaman viikon sisään, kun tämänhetkinen ohjelma tulee päätökseen. Avovaimoni on tarkoitus mahdollisesti kilpailla tulevaisuudessa voimanostopuolella, koska hän ei ihonsa takia vain yksinkertaisesti voi kilpailla kehonrakennustyyppisessä lajissa, vaikka sitä haluaisikin. Jatkossa on edelleen tarkoitus takoa uutta lihasmassaa, mutta maksimivoimaa otetaan ohjelmiin mukaan. Tähän asti harjoittelu on ollut puhtaasti massahakuista eikä maksimivoimaa ole harjoiteltu kuin pienimuotoisesti miinuskalorijaksojen aikana.

Liikkelle lähdetään 2-jakoisella ohjelmalla, jossa kroppa treenataan kaksi kertaa viikossa läpi eli treenejä tulee neljä viikossa. Tämäntyyppisessä harjoittelussa täytyy huomioida kokonaisvolyymi ja intensiteetti, etenkin failuren hyödyntämisen suhteen, jotta optimaalinen palautuminen olisi mahdollista. Näin tiheä lihasryhmäkohtainen treeni on käytännössä pakko toteuttaa kahdella aivan erilaisella harjoituksella eli tavallaan 2+2 jakoisella systeemillä. Jos kropan kävisi kaksi kertaa viikossa läpi yhdellä täysin samalla ohjelmalla, olisi palautuminen aikalailla mahdotonta. Kun homma tehdään kahdella erilaisella 2-jakoisella ohjelmalla vuorotellen, on palautuminen mahdollista, kunhan tiedetään mitä tehdään. Alustavasti olen suunnitellut alkuviikon 3-7 toistoalueen harjoitteluksi puhtaasti voimatyylisesti ja loppuviikon 8 toistosta ylöspäin, bodausmeiningillä. Viime aikoina olemme molemmat tahkoneet 3-jakoista ohjelmaa neljä kertaa viikossa ja lisäilty volyymiä pikkuhiljaa. Tämän myötä olemme molemmat tottuneet kohtalaiseen volyymiin ja aionkin hyödyntää tämän pitämällä viikkokohtaisen volyymin kutakuinkin samana.

Jos itse vaihdan jossain vaiheessa 2-jakoiseen, en aio lähteä noin alhaisella toistoalueella liikkeelle, vaan todennäköisesti lyhimmät sarjat ovat 5 toistoa, jotka nekin pyrin tekemään kohdelihaksilla, enkä nostaa rautaa mahdollisimman taloudellisesti. Toistaiseksi kuitenkin pidän systeemini 3-jakoisena, koska olen tykästynyt siihen ja se ainakin vielä toimii kiitettävästi. Liikkeet ja toistomäärät muuttuu väkisinkin, koska samankaltaiseen rasitukseen tottuu, eikä nivelet välttämättä tykkää hyvää kun harjoitellaan pitkiä aikoja samoilla liikkeillä ja liikeradoilla.

Hyviä, edullisia ja laadukkaita proteiinipitoisia patukoita. Näitä saa mm. Vegetukusta ja Runsaudensarvesta.

Jalat: (maanantai)

1. Suorin jaloin maastaveto 3 x 7-8 x 122.5 kg
2. Etukyykky 3 x 7-8 x 62.5 kg
3. Jalkaprässi 3 x 9-12 x 270 kg
4. Polven koukistus 3 x 12-14 x 45 kg
5. Pohkeet vaakaprässissä 3 x 8-12 x 120 kg
6. Pohkeet seisten 3 x 15-20 x bw

Kesto 58 min.

Yläkropan työntävät: (tiistai)

1. Penkki kp 3 x 6-8 x 32-36 kg:t
2. Pystysoutu kp vuorotellen 3 x 6-8 x 22 kg:t
3. Vinopenkki kp 3 x 12 x 20 kg:t
4. Vipunostot sivulle seisten 3 x 11 x 8 kg:t
5. Kapea penkki 3 x 10-12 x 45 kg
6. Peck Deck 3 x 10-15 x 20-25 kg
7. Ojentajapunnerrus taljassa 2 x 13-15 x 22.5 kg
8. Vatsat roikkuen 2 x 30 x kehonpaino

Kesto 60 min. Aamupaino 75.8 kg.

Lihottaako hiilihydraatit?

Moni puhuu siitä, kuinka jokin ruoka tai ruoka-aine lihottaa tai laihduttaa. Näin ei voi yksinkertaisesti sanoa. Ruoka sisältää energiaa ja jos ajanjaksoa kohden energiaa saadaan ruoasta enemmän kuin kulutetaan, kasvua (lihomista) tapahtuu rasvan ja mahdollisesti lihasmassan osalta. Jos energiaa saadaan vähemmän kuin kulutetaan, tapahtuu pienentymistä (laihtumista) rasvan ja lihasmassan osalta. Asiasta ei tarvitse tehdä tuon monimutkaisempaa, koska sitä se ei ole. Sillä ei ole merkitystä, mistä makroravinteesta (proteiini, hiilari, rasva) energiat tulevat, vaan energiankulutus suhteessa energiansaatiin on olennaisin asia. Otsikon kysymykseen ei voi siten oikeastaan vastata.

Elimistö pystyy jonkin verran muuntamaan eri makroravinteita tarvitsemaansa muotoon, joten vaikka ruoka sisältäisi pelkkää proteiinia, ei se tarkoita automaattista laihtumista tai järjetöntä lihaskasvua. Jos pelkkää proteiinia syömällä ollaan esim. 1000 kcal yli kulutuksen joka päivä, kasvua tapahtuu noin kilo viikossa ja sillä selvä.

Nykyään tuntuu olevan todella yleistä syödä proteiinia tajuttomia määriä ja välttää hiilihydraatteja (kaikenlaisia) niin paljon kuin mahdollista. Tähän ei tähtää pelkästään diabeetikot tai laihduttajat, vaan oikeastaan kaikenlaiset ihmiset. Proteiini pitää hieman nälkää loitolla, mutta tällä systeemillä uskotaan olevan hyötyä painonhallinnassa ja lihasmassan säilytyksessä. Toki proteiinia tarvitsee saada ruoasta jonkin verran, mutta yleensä proteiinia kiskotaan enemmän kuin ammattitason kehonrakentaja. Hommassa on siis "pientä" yliampumisen makua.

Hiilihydraatteja vältetään, koska ne lihottaa. Näin siis väitetään ja kuvitellaan, vaikka asiaa ei tosiaan voi edes määritellä noin. Insuliini on anabolista (rakentava tila), joten hiilihydraatit yhdistetään sen takia lihomiseen. Tässä ei oteta kuitenkaan huomioon sitä, että elimistössä tapahtuu rakennusta ja purkua koko ajan. Kun keho tuottaa insuliinia, hiilihydraatteja varastoidaan maksan ja lihasten glykogeenivarastoiksi. Elimistö kuitenkin käyttää näitä varastoja sen mukaan kun sille on tarvetta. Sama juttu on rasvavarastojen suhteen.

Näitä sokeripommeja tulee syötyä sekä plussa- että miinuskaloreilla ollessa. Miten se on mahdollista miinuskaloreilla? Tyhmä kysymys.

Lihasmassan säilytyksen osalta hiilihydraatit ovat tärkeitä, vaikka yleensä se yhdistetään vain proteiinin saantiin. Elimistö käyttää ATP:a energiantuottoon ja sitä muodostuu oikeastaan kaikesta energiasta, mitä saamme ruoasta. Rasvan muodostuminen on paljon tehottomampaa kuin hiilihydraattien muodostuminen ATP:ksi. Kun elimistön täytyy muodostaa ATP:a, ei siihen aina riitä rasvan teho, vaan se käyttää mieluummin hiilihydraatteja, koska se on nopeampaa. Jos hiilihydraatteja ei kuitenkaan ole saatavilla, ATP:a muodostetaan proteiinista, jota elimistö purkaa osittain lihaksista.

Ai niin, jos ollaan tarkkoja ja verrataan hiilihydraatteja rasvaan, on hommassa yksi hauska juttu. Ruoasta saatava rasva on nimittäin jo lähellä varastomuotoa, joten sen muuntamiseen ei tarvita paljoa energiaa. Hiilihydraatit taas ovat sen verran kaukana rasvavaraston muodosta, että energiaa kuluu enemmän muutosprosesseihin. Hiilihydraatin energiasta kuluu noin 10 %, jotta se voi muuntua lopulliseen varastorasvan muotoon. Ruoan rasva kuluttaa vain noin 4 % energiastaan samaan hommaan. Tästä voimme päätellä, että rasvapainotteinen ruokavalio (esim. ketoosi) lihottaa herkemmin kuin hiilihydraattipainotteinen ruokavalio, kun ollaan saman verran plussakaloreilla.

Tämän kaiken perustella näen hiilihydraatit erittäin tärkeänä osana ruokavaliota. En suosittele vähentämään niitä hulluna, vaikka tarkoitus olisi laihduttaa. Kun laihduttaessa ensin vähennetään terveellinen määrä proteiinista ja rasvasta, kannattaa hiilihydraatteihin vasta kajota. Tämä koko juttu on tietenkin vain oma näkemykseni asiasta, mutta se on mielestäni melko perusteltua. Diabeetikoille en tietenkään suosittele hiilihydraatteja puolta kiloa päivässä. Hiilihydraattien puputtaminen ei kuitenkaan aiheuta diabetesta, vaan siihen on muita syitä, eikä sokeri ole yksi niistä.

Ylirasitusta liikkeellä

Ylirasituksesta ja ylikunnosta puhutaan paljon samana asiana, mutta itse puhun niistä eri asioina. Ylirasituksella tarkoitan väliaikaista tilaa, jossa kroppa on ajettu hieman yli palautumisresurssien yli. Ylikunnolla tarkoitan taas kroonista, liian kauan kestävästä ylirasituksesta johtuvaa, tilaa jossa kroppaa on ajettu jo pitkään yli palautumisresurssien yli. Ylikunnosta ei palaudu muutamassa päivässä, vaan siihen voi mennä vähintään kuukausia. Kehonrakennuksessa on tarkoitus ajaa kroppa koko ajan hieman yli resurssien, koska kehitys vaatii tarpeeksi kovan shokin. Tämän takia väliaikainen ylirasitustila on (ainakin pitäisi olla) tuttua kaikille vakavasti treenaaville.

Ainakin itse voin plussakaloreilla treenata yleensä melko pitkään, ennen kuin ylirasitusta alkaa kertyä merkittävästi. En muista milloin viimeksi olen pitänyt varsinaisen kevennetyn viikon, koska sellaiselle ei vain ole ollut tarvetta. Miinuskaloreilla ylirasitustila iski muutaman viikon välein, mutta se ei ole ihme, koska treeni oli lähes yhtä kovaa kuin nytkin. Suunniteltua totaalilepoa en mielellään pidä kuin pari kertaa vuodessa, koska kevennetystä kierrosta on pääasiassa enemmän hyötyä. Toki totaalilevolla on myös paikkansa ja harkitsen pitäväni sellaista lähiaikoina.

Tällä hetkellä olo on todellakin nuutunut ja kroppa antoi siitä merkkejä jo viime viikolla. Olen pikkuhiljaa nukkunut heikommin, vaikka itse unensaanti on ollut helppoa. Kroppa käy tavallaan ylikierroksilla, mutta samalla olo on fyysisesti väsynyt. Intensiteettinen harjoittelu aiheuttaa helpommin juuri sen, että sympaattinen hermosto käy jatkuvasti ylikierroksilla, kun ylirasitusta on kertynyt liikaa. Olo on juurikin sen mukainen, eli on vaikea rauhoittua kunnolla, mutta olo on silti nuutunut eikä innosta tehdä mitään mikä edes viittaa fyysisyyteen.

Joka tapauksessa, nyt on viikonloppu ja se tarkoittaa kahta päivää totaalilepoa. Se saattaa auttaa taas kummasti ja ehkä ensi viikonkin pystyy puskemaan melko normaalisti. Pidän kevennyksen tai totaalilevon, kun koen sen sopivan tarpeelliseksi. Kuluva viikko kuitenkin antoi pahempia merkkejä vasta ennen viimeistä treeniä, joten vielä en ole erityisen huolissani ylirasituksesta. Moni pelkää varsinaista ylikuntoa (kroonista) kuin ruttoa, mutta sinne on oikeasti todella vaikea päästä, enkä itse ole ollut koskaan lähelläkään.

Yläkropan työntävät: (torstai)

1. Penkki kp 3 x 6-8 x 32-36 kg:t
2. Pystysoutu kp vuorotellen 3 x 8-9 x 20 kg:t
3. Vinopenkki kp 3 x 11-12 x 20 kg:t
4. Vipunostot sivulle seisten 3 x 9-11 x 8 kg:t
5. Kapea penkki 3 x 9-12 x 45 kg
6. Ristikkäistalja 3 x 13-16 x 7.5 kg
7. Ojentajapunnerrus taljassa 2 x 15 x 20 kg
8. Vatsat roikkuen 2 x 26-30 x kehonpaino

Kesto 58 min.

Yläkropan vetävät: (perjantai)

1. Leuat vastaotteella 3 x 6-8 x 11.25 kg
2. Kulmasoutu myötäotteella 3 x 8-9 x 82.5 kg
3. Vetolaite (latseille) 3 x 11-12 x 75 kg
4. Leveä alataljaveto 3 x 11-12 x 30 kg
5. Takaolkasoutu taljassa seisten 3 x 10-13 x 25-27.5 kg
6. Pullover 3 x 10-15 x 22.5 kg
7. Hauiskääntö vinopenkissä 3 x 10-12 x 7 kg:t
8. Hauiskääntö ylätaljassa 2 x 15-17 x 10 kg
9. Vatsarutistus lisäpainolla 3 x 10-12 x 16 kg

Kesto 68 min. Aamupaino 75.5 kg.

Luotan ihan kympillä kehonkoostumusmittaukseen

Näin on, varmasti. Paikallisella on jäsenille ilmainen kehonkoostumusmittari, joten kävin pari päivää sitten kokeilemassa, mitä kaikkea hauskaa se tällä kertaa näyttää, nyt kun painoa on hieman vähemmän. Kävin viimeksi muistaakseni juuri ennen miinuskalorijakson alkua, jolloin painoin noin 10 kiloa enemmän kuin nyt. Tulokset olivat aika huvittavia ja tällä kertaa sain taas hyvät naurut, koska tulokset eivät ole muuttuneet melkein ollenkaan. Kyllä se sentään on huomannut, että rasvaa on vähemmän, mutta tulokset ovat silti aika kaukana absoluuttisista arvoista. Eniten huvittaa tuo aineenvaihdunnallinen ikä (metabolic age), joka näyttää olevan minulla 41 ja sen myötä perusaineenvaihdunta on alle 1800 kcal :D samaa se näytti silloinkin, kun söin lepopäivänä 3100-3200 kcal. Jep jep.

Treenit ovat kulkeneet ihan hyvin, vaikka paino ei olekaan noussut, vaan on lähinnä pudonnut. En voi olla täysin varma, onko painoa keskiarvollisesti tullut todellisuudessa, koska unirytmini on taas vaihdellut jonkin verran. Olen kuitenkin lisäillyt välillä kaloreita koneeseen, koska ainakaan pelkoa liian suuresta painonnoususta ei näytä olevan. Olen punninnut itseni muutaman kerran viikossa ja laskenut keskiarvoja, mutta tuntuu, että homma on siltikin välillä vähän hakuammuntaa. Olen ehkä turhan hysteerinen siitä, että paino nousisi liikaa, vaikka se ei ole edes mahdollista tällaisilla kitukaloreilla (nyt vihdoin about 3000 kcal treenipäivänä).

Yläkropan vetävät: (maanantai)

1. Leuat vastaotteella 3 x 6-8 x 11.25 kg
2. Kulmasoutu myötäotteella 3 x 8 x 82.5 kg
3. Vetolaite (latseille) 3 x 12-13 x 72.5 kg
4. Leveä alataljaveto 3 x 10-12 x 30 kg
5. Takaolkasoutu taljassa seisten 3 x 12-15 x 25 kg
6. Pullover 3 x 14-15 x 20-22.5 kg
7. Hauiskääntö vinopenkissä 3 x 11-12 x 7 kg:t
8. Hauiskääntö ylätaljassa 2 x 14-15 x 10 kg
9. Vatsarutistus lisäpainolla 3 x 9-12 x 16 kg

Jalat: (tiistai)

1. Suorin jaloin maastaveto 3 x 8 x 120 kg
2. Etukyykky 3 x 5-8 x 62.5 kg
3. Jalkaprässi 3 x 12 x 260 kg
4. Polven koukistus 3 x 13-14 x 45 kg
5. Pohkeet smithissä istuen 3 x 13-15 x 120 kg
6. Pohkeet seisten 3 x max x bw

Kesto 60 min. Aamupaino 74.7 kg.

Eläkeläisten kanssa salilla

Eksyin eilen salille aamulla ja siellä oli juuri sopivasti alkamassa ikäihmisten laitejumppailut. Porukkaa oli melko paljon, mutta onnekseni ryhmäläiset pyörivät kaikissa mahdollisissa laitteissa, enkä itse tarvitse niitä kovinkaan paljoa, ainakaan treenin alkupuoliskolla. Sain kuitenkin tehtyä hommelit melko normaalisti, pienillä modauksilla siellä täällä. Aluksi ahdisti koko homma, koska tuollainen ryhmä jaksaa jauhaa melkoisesti, ja olisin mieluummin kuunnellut radiota. Ei se kuitenkaan menoa haitannut, koska sain tehdä omat juttuni suht rauhassa. Kyllä siellä muutaman kerran joku tuli kyselemään, että paljonko tuossa on painoa ja kuinka voi hikoilla noin paljon :D Parasta oli ehkä se, että joku laski ääneen painojani, kun lisäsin kiekkoja prässiin ja ihmettelivät jo kovasti, kun olin laittanut yhteensä hurjat 180 kiloa. Ihmettelemistä vasta riitti kun sain lastattua 250 kiloa täyteen, vaikka ei tuo edes ole paljoa. Saman homman voisi tehdä arviolta 50 kiloa isommalla kuormalla, mutta se ei palvelisi kehonrakennusta niin hyvin.

Tänään saikin olla todella rauhassa salilla, koska lauantaina porukka ei tunnu treenaavan kauheasti, enkä kyllä minäkään normaalisti. Nyt tosiaankin päätin kiinnittää liikkeistä entistä enemmän tuntumaan ja negatiiviseen osuuteen, etenkin moninivelliikkeissä. Tämän takia joissakin liikkeissä on tullut pientä takapakkia, mutta se on todellakin vain numeroiden kyttäämistä. Näiden modausten myötä jokainen treeni on mennyt paremmin perille kohdelihakseen ja se onkin tärkein seikka kehonrakennuksessa, etenkin näillä treenivuosilla. Sain jopa pohkeet pitkästä aikaa hieman kipeiksi eli en pysty ainakaan kahteen viikkoon istumaan pöntölle ;) Tämänpäiväinen treeni osui etenkin olkapäiden sivulohkoon erittäin hyvin. Sen huomasi vipareiden jälkeen selvänä kipuna, koska veri täytti sivulohkot mukavasti.

Jalat: (perjantai)

1. Suorin jaloin maastaveto 3 x 7-8 x 120 kg
2. Etukyykky 3 x 8-9 x 60 kg
3. Jalkaprässi 3 x 11-12 x 250-260 kg
4. Polven koukistus 3 x 10-12 x 100-110 lbs
5. Pohkeet smithissä istuen 3 x 12-15 x 120 kg
6. Pohkeet seisten 3 x max x bw

Kesto 62 min.

Yläkropan työntävät:

1. Penkki kp 3 x 8 x 32-36 kg:t
2. Pystysoutu kp vuorotellen 3 x 8-9 x 20 kg:t
3. Vinopenkki kp 3 x 9-12 x 20 kg:t
4. Vipunostot sivulle seisten 3 x 10-11 x 8 kg:t
5. Kapea penkki 3 x 12 x 42.5 kg
6. Ristikkäistalja 3 x 12-14 x 7.5 kg
7. Ojentajapunnerrus taljassa 2 x 14-15 x 20 kg
8. Vatsat roikkuen 2 x 27-28 x kehonpaino

Kesto 60 min.

Treenaan lihasta, en liikettä

Lihaksen ja liikkeen treenaaminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Lihasmassahakuisessa harjoittelussa on tarkoitus kuormittaa kohdelihaksia maksimaalisesti ja samalla epätaloudellisesti. Kun puhutaan lajista, kuten voimanostosta, joka on suorituslaji, harjoitellaan liikettä mahdollisimman suurella vastuksella, mahdollisimman taloudellisesti. Salilla käydessä todellakin huomaa, ettei kovin moni ymmärrä näitä eroja ja nykyistä kehonrakennustreeniä voisikin kutsua mieluummin voimabodaukseksi. Moni puhuu tavoittelevansa lihasmassaa, mutta treenityylistä näkee heti, että tarkoitus on liikutella niin isoja rautoja kuin mahdollista, hinnalla millä hyvänsä.

No, senkun tekevät noin ja hajottavat nivelensä, mutta eivät lihaksiaan. Minä en moiseen osallistu, enkä egoile vaan treenaan sen mukaan, mikä on tavoitteeni. Minua siis kiinnostaa melkein vallan lihasmassan hankkiminen, eikä oikeastaan yhtään maksimivoima. Jos maksimivoimaa tulee lihasmassan ohella niin senkun tulee, mutta se ei todellakaan ole päällimmäisenä mielessä.

Tämä aihe tuli mieleen kun tällä viikolla raapustin treenivihkoon uudet sarakkeet, vaikka systeemi ja liikkeet ovatkin suurinpiirtein samat kuin aiemmin. Olen nimittäin treeniohjelman edetessä todennut, että voisin ainakin isommissa liikkeissä korostaa enemmän negatiivisia osuuksia ja keskittyä entistä enemmän lihastuntumaan. Tekniikat ovat mielestäni ihan kunnossa, eikä ne ole kärsineet progression myötä. Siihenkin täytyy koko ajan kiinnittää huomiota, koska ei ole mitään järkeä lisätä rautaa tekniikan hinnalla. Semmoinen ei olisi mitään kehitystä. Jatkossa siis keskityn treeneissä enemmän negatiivisiin osuuksiin ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että aluksi tulee hieman takapakkia painojen ja toistojen suhteen.

Näitä asioita joutuu miettimään enemmän, kun treenivuosia on jo takana sen verran, ettei pelkkä numeroihin keskittyminen ole automaattisesti kehitystä. Aloittelijan ei oikeastaan kannata tehdä muuta kuin nostella rautoja ja mennä eteenpäin, mutta myöhemmin treenin laatu korostuu, eikä numeroiden pyörittely ole enää pääasia. Vuosien treenaminen ei tietystikään automaattisesti tarkoita tätä, mutta omalla kohdallani on varmaan pakko todeta, että helpoin kehitys on saavutettu jo, eikä enää kannata suhtautua asioihin kuin aloittelija.

Yläkropan työntävät: (tiistai)

1. Penkki kp 3 x 7-8 x 32-36 kg:t
2. Pystysoutu kp vuorotellen 3 x 8 x 20 kg:t
3. Vinopenkki smith 3 x 8-12 x 60 kg
4. Vipunostot sivulle seisten 3 x 12-15 x 8 kg:t
5. Kapea penkki 3 x 11-12 x 42.5 kg
6. Ristikkäistalja 3 x 10-15 x 7.5-10 kg
7. Ojentajapunnerrus taljassa 2 x 11-15 x 20 kg
8. Vatsat roikkuen 2 x 24-28 x kehonpaino

Kesto 54 min. Aamupaino 74.8 kg.

Yläkropan vetävät:

1. Leuat vastaotteella 3 x 5-8 x 11.25 kg
2. Kulmasoutu myötäotteella 3 x 7-8 x 82.5 kg
3. Vetolaite (latseille) 3 x 11-12 x 72.5 kg
4. Leveä alataljaveto 3 x 11-12 x 30 kg
5. Takaolkasoutu taljassa seisten 3 x 11-12 x 25 kg
6. Pullover 3 x 11-15 x 20-22.5 kg
7. Hauiskääntö vinopenkissä 3 x 8-12 x 7 kg:t
8. Hauiskääntö ylätaljassa 2 x 15+ x 7.5 kg
9. Vatsarutistus lisäpainolla 3 x 8-12 x 16 kg

Kesto 63 min.

Progressiota syntyy

Jotenkin taas venähti viikon askareet, joten siirsin perjantain jalkajumpan lauantaille. Olin eilen harvinaisen virkeä, eikä jalkatreeni pelottanut paljoakaan, toisin kuin yleensä. En tiedä, miksi se on yhtäkkiä hermostuttanut, mutta ilmeisesti miinuskalorijakson aikana kertyneet jalkatreenit ovat hieman vieneet intoa. Se ei kuitenkaan haittaa menoa, koska kunhan saan raahattua itseni salille, menee homma omalla painollaan ja treeniin pystyy keskittymään täysillä. Jalat ovat olleet minulle aina sinänsä helppo kohderyhmä, koska saan helposti hyvän lihastuntuman etenkin etureisiin. Takareisillekin on löytynyt vuosien varrella paljon liikkeitä, jotka osuvat juuri sinne minne haluankin. Pohkeetkin ovat helppo kohde, mutta mielestäni pohkeeni ovat todella säälittävän näköiset. En haluaisia heittää pöydälle tekosyitä, mutta pohkeet ovat ehkä kaikista lihasryhmistä eniten genetiikan määräämät. Minulla on melko pitkät sääret ja samalla myös pohkeiden kiinnityskohdat ovat todella etäällä toisistaan. Nuo seikat aiheuttavat sen, että pohkeilla täytyy olla reilusti kokoa, jotta ne olisivat näyttävät ja mallikkaat. Noh, jokaisella on heikkoudet ja vahvuudet, joten asian kanssa täytyy vain elää ja tehdä asialle jotain, eikä jäädä itkemään. Kaikenkaikkiaan alakropalle on kuluvan treenisysteemin aikana tullut selvää progressiota, myös pohkeiden osalta. Täytyy vain toivoa, että kehitystä olisi tullut eniten lihasmassan osilta, eikä esim. hermotuksen.

Ai niin: olen vanha pelinarkomaani, ainakin jonkin verran. Sain tällä viikolla hankittua uuden näytönohjaimen tietokoneeseeni, koska edellinen alkoi olla jo hieman höyrykone. Kyllä vanhallakin vielä pelasi, mutta kaikista uudemmista peleistä ei enää saanut 60 ruutua sekunnissa irti, joka on hieman rasittavaa. Olisin halunnut ostaa näyttiksen käytettynä, kuten mielellään kaiken muunkin, mutta tarjonta oli sen verran kyseenalainen, etten viitsinyt ottaa riskiä. En halua tavaroitani käytettäny hinnan takia, vaan koska uuden tuotteen tukeminen on luonnollisesti epäekologisempaa. Harvemmin kuitenkaan teen mitään isompia hankintoja ja elän muuten todella ekologisesti, niin eipä tuo maailmaa kaada, että yhden näytönohjaimen ostin uutena.

Olen aiemmin pitänyt enemmän pelikonsoleista, enkä niinkään tietokoneella pelaamisesta, mutta ajat ovat muuttuneet. Konsolit ovat pikkuhiljaa menneet siihen pisteeseen, että useat pelit pyörivät todella hitailla, tökkivät ja tilttailevat ajoittain. PC:llä ongelmia tulee lähinnä jos on tehoton masiina tai on säätänyt koneellaan liikaa kaikkea ylimääräistä ja laittanut systeemit tukkoon. Konsoleilla pelaan nykyään lähinnä pelejä, joita ei koskaan tule tietokoneelle.

Uusi tärkeä kaveri. Täytyy sitä joskus tehdä muutakin kuin käydä salilla tai katsoa leffoja.

Jalat:

1. Suorin jaloin maastaveto 3 x 8-9 x 120 kg
2. Etukyykky 3 x 8 x 60 kg
3. Vaakaprässi -laite 3 x 12-13 x 170 kg
4. Polven koukistus 3 x 13 x 45 kg
5. Pohkeet smithissä istuen 2 x 12-13 x 120 kg
6. Pohkeet prässissä 2 x 10-12 x 120 kg

Kesto 57 min.

Puolustan kisaajia, etenkin natuja

Ja myös heitä, jotka ovat aikeissa tai vähintäänkin tavoittelevat fysiikkaa, jolla olisi mahdollista osallistua kehonrakennuskilpailuun tulevaisuudessa. Ihan sama, onko kyseessä natu tai lääketieteellisesti boostattu, mies tai nainen, pitkä tai lyhyt, tilanne on kaikilla sama. Jotta saadaan aikaan tarpeeksi laadukas fysiikka kokoon, hommia täytyy tehdä sen eteen, eikä se todellakaan ole nopeaa eikä oikoreittejä ole.

En voi käsittää, kuinka hölmöjä ja röyhkeitä asenteita ihmisillä on ns. bodylajeja kohtaan. Todella yleinen luulo on, että kaikki salilla käyvät ovat "roinareita" eli kehitystä edistäviä kiellettyjä lääkeaineita käyttäviä henkilöitä. Samalla luullaan, että kun käy pari kertaa salilla tekemässä penkkipunnerrusta ja hauiskääntöä, kasvaa lihakset niin isoiksi, että pitää uusia koko vaatekaappi. Aineidenkäyttäjiä vähätellään ehkä eniten, koska kuulemma anaboliset steroidit ovat syy lihaskasvuun, eikä oikeastaan mitään muuta tarvitse: ei edes treenaamista. Natuja, eli ilman lääkeaineita kehitystä tavoittelevia, vähätellään, koska he eivät koskaan tule näyttämään Mr. Olympialta vaikka mitä tekisivät. Ovat kuulemma lähinnä uimareiden kokoisia. Myös todella yleinen käsitys naistreenaajista on samankaltainen, eli kuvitellaan, että lihakset kasvavat liian isoiksi kun käy edes kuntosalin puolella kääntymässä pari kertaa. Kun nainen on käynyt pari vuotta salilla, painaa 55 kg ja pystyy penkkaamaan puhtaasti 65 kiloa, on se lähinnä nauramisen aihe, koska tuohonhan pystyy kuka tahansa mieshenkilö ilman mitään treenitaustaa.

Itse kilpailuista luullaan myös kaikenlaista. Kisakireyteen pääseminen on helppoa: ei tarvitse muuta kuin vetää kroppa aivan kuivaksi olemalla juomatta vettä viikkoon. Toinen tapa on olla kaksi viikkoa ennen kisoja ketoosissa, juoda 15 litraa päivässä ja kusta ylimääräiset rasvat pois kropasta. Moni ei osaa erottaa tavallista jamppaa kisaajasta, etenkään wannabebodarit, jotka treenaavat ympäri vuoden yli 30 rasvaprosentin turvin. Kun joku näkee classic bodybuilding kisaajan lavalla kuivana ja kireänä, on kisaajaa helppo vähätellä, koska hänen lihaksensa näyttävät niin pieneltä. Ylipainoiset (rasvaiset) salikonkarit katsovat peiliin ja näkevät siinä pelkkää lihasta ja vain muutaman kilon ylimääräistä rasvaa, jonka alla on niin paljon lihaa, ettei cbb -puntarilta ole mahdollisuuksia päästä enää läpi.

Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta ja jokainen salilla pidempään käynyt täysjärkinen tietää sen. Jokainen voi lähteä salille treenaamaan ja tavoittelemaan superfysiikkaa ja katsoa kuinka paljon oikeasti vuodessa saa aikaan: ei nimittäin kovin paljoa, paitsi aluksi. Jos tavoitteena on kilpailla kehonrakennuksessa, jossa ei ole painorajoja pituuden mukaan, on syytä tietää, että siellä ei ole paljoa mahdollisuuksia pärjätä, jos ei ole lääketieteellisesti boostattu. Se on aivan sama mitä asiasta valehdellaan, mutta lähestulkoon jokainen siellä pärjäävä käyttää aineita, eikä sille voi mitään. Natupuolella (kuten cbb) käytetään myös jonkin verran lääkeaineita, mutta pituuden mukaan määräytyvä painoraja rajoittaa asiaa. Puntarilta ei nimittäin ole mahdollista päästä läpi, jos on roinannut vuositolkulla ja on vieläpä todennäköistä jäädä siitä kiinni.

En varsinaisesti ole lääkeaineiden vastustaja, koska jokainen saa loppujen lopuksi laittaa kroppaansa mitä haluaa, mutta en siedä sitä, että asiasta valehdellaan ja kieroillaan. Olisi paljon mukavempaa ja reilumpaa, jos asioiden todelliset puolet voisi tuoda esille. Haluan vain ilmaista sen, että on olemassa natuja, jotka ovat kooltaan "normaalimman" näköisiä ja ei-natuja, joilla on mahdollisuus kasvattaa luonnottoman kookas keho. Miesten ja naisten välinen ero on se, että miehillä on (muistaakseni) noin 10 kertaa enemmän testosteronia kehossa, joka auttaa miehiä kehittymään isommiksi. Jos nainen pystyy hankkimaan samassa ajassa 2 kiloa lihasta kun mies hankkii 3 kiloa, on se todella kova saavutus. Karkeasti voisin sanoa, että nainen pystyy hankkimaan samassa ajassa lihasta puolet siitä mitä mies.

Monet todella lihaksikkaatkin kisaajat ja ei-kisaajat, näyttävät varmasti monen silmiin ns. tavallisilta, mutta siinä täytyy ottaa joitakin seikkoja huomioon. Etenkin natutreenaajilla lihastenkasvatusprosessi on hidasta, eikä lihaksia voi odottaa vuodessa kasvavan kuin korkeintaan muutaman kilon, ehkä 2-4 kiloa parhaillaan. Järkevät kilpailijat pysyvät ympäri vuoden kohtuu siistissä kunnossa, joten heillä ei ole paljoakaan ylimääräistä rasvaa, joka tekisi lihaksista isommannäköisiä. Tavalliset treenamattomat ihmiset ovat melkein aina paljon rasvaisempia kuin kisaajat, joten heitä ei voi mitenkään vertailla keskenään. Rasvaa nimittäin kertyy lihasten sisällekin, eikä pelkästään päälle, joten kun rasvaprosenttia pienentää, lihaksetkin näyttävät varmasti pienemmiltä. Tämä tuntuu olevan vaikea ymmärtää ja olen itsekin joutunut toteamaan sikabulkkauksen jälkeen, että sitä rasvaa on kertynyt paljon enemmän kuin 10 kiloa. Jokainen voi koittaa ja kiristää itsensä perus 20 prosentista vaikkapa 5 prosenttiin ja katsoa, näyttääkö tämän jälkeen kisaajat pieniltä.

Kunnioitan jokaista, joka on edes yrittänyt nousta kisalavalle, oli laji mikä tahansa. Kovan ja sopivan fysiikan hankkiminen on pitkä ja työläs prosessi, johon monella ei riitä kärsivällisyys ja mielenkiinto. Kisakuntoon pääseminen on myös äärimmäisen kovaa touhua, eikä siihen riitä kantti kuin harvoilla. Lääkeaineet tai lisäravinteet eivät takaa automaattisesti isoja lihaksia ja menestystä kisamaailmassa, vaan moni pieni tekijä yhdessä vaikuttavat lopputulokseen.

Jokainen voi todellakin kokeilla treenaamista ja bodykilpailuihin osallistumista ja todeta, ettei se ole ihan niin yksinkertaista ja helppoa. Toivon, että epämääräistä arvostelua olisi vähemmän ja ihmiset voisivat kunnioittaa edes vähän treenaajia ja kisaajia. Kiitos.

Ostin vihdoin varmasti vegaaniset salikengät helunanetistä. Parin käyttökerran jälkeen ovat tuntuneet mukavilta ja saliympäristöön sopivammilta, koska näissä on todella ohut pohja.

Lähinnä häitä varten hankittu vegaaninen vyö, myös helunanetistä. Todella hyvänoloinen ja mukava vyö.

Yläkropan työntävät: (tiistai)

1. Penkki kp 3 x 7-8 x 32-36 kg:t
2. Pystysoutu kp vuorotellen 3 x 7-8 x 20 kg:t
3. Vinopenkki smith 3 x 9-12 x 60 kg
4. Vipunostot sivulle seisten 1 x 10-13 x 8-9 kg:t
5. Kapea penkki 3 x 10-12 x 42.5 kg
6. Ristikkäistalja 3 x 9-15 x 7.5-10 kg
7. Vatsat roikkuen 2 x 22-27 x kehonpaino

Kesto 50 min.

Yläkropan vetävät: (torstai)

1. Leuat vastaotteella 3 x 7-8 x 11.25 kg
2. Kulmasoutu myötäotteella 3 x 8-9 x 82.5 kg
3. Vetolaite (latseille) 3 x 12-15 x 72.5 kg
4. Leveä alataljaveto 3 x 10-11 x 30-35 kg
5. Takaolkasoutu taljassa seisten 3 x 12 x 25 kg
6. Pullover 3 x 15-18 x 20 kg
7. Scott hauiskääntö 3 x 12 x 10 kg (+tanko)
8. Vatsarutistus lisäpainolla 3 x 9-12 x 16 kg

Kesto 60 minuuttia. Aamupaino 75.5 kg.

Tilannekatsaus kunnon osalta

Nyt on pyörähtänyt noin kaksi kuukautta siitä kun päätin lopettaa miinuskalorijakson ja siirtyä kaloreissa ylöspäin. Söin tuolloin treenipäivänä noin 1700-1800 kcal ja saatoin käydä välillä saunomassa sekä tehdä pari kertaa viikossa mäkijuoksua tai jotain sykkeennostojumppaa. En tiedä kuinka paljon olin vielä lopussakin miinuksilla, mutta uskoisin että melko reilusti.

En lopettanut ylimääräistä liikuntaa sormia napsauttamalla, vaan jatkoin mm. mäkijuoksua normaalisti, vähentäen joka viikko kaksi tai kolme rundia /harjoitus, kunnes en muutaman viikon päästä liikkunut enää kulutuksen lisäämiseksi ollenkaan. Kaloreita nostin ensin muistaakseni vain 200 kcal ja tuosta eteenpäin kerran viikossa 100 kcal. Nyt syön treenipäivänä noin 2800 kcal enkä tee ylimääräistä liikuntaa ollenkaan, väkisin tulevaa hyötyliikuntaa lukuunottamatta.

Aamupaino oli miinuskalorijakson lopulla vajaa 75 kg ja nyt kaksi kuukautta myöhemmin aamupaino on reilu 75 kg. Koska lähdin reverse dieetille todella varovaisesti, paino ensin hieman laski, mutta heittelyä tuli kuitenkin vain 74-75 kilon sisällä. Tuolla välillä se heitteli melkein koko kaksi kuukautta ja vasta kun kalorit ovat olleet lähempänä 3000 kcal, on paino välillä mennyt jopa 76 kilon puolelle. Joka tapauksessa olen todella tyytyväinen, että jaksoin nähdä nälkää ja syödä suunnitelman mukaan, jotta rasvaa ei tulisi takaisin paljoa. Nykyisellä syömisellä jo pärjää ihan ok, mutta toki haluaisin syödä paljon enemmänkin. Nyt sentään ei tarvitse joka sekunti miettiä, että koska saa taas syödä. Tästä eteenpäin on tarkoitus nostella päivittäisiä kaloreita keskimäärin 25 kcal /viikko tai mahdollisesti enemmänkin, jos kroppa tottuu muutokseen tarpeeksi nopeasti.

Alla on vertauskuvia ennen ja jälkeen reverse dieetin. Ensimmäisenä on aamulla tyhjänä otetut kuvat. Jälkimmäisenä on tänään otetut kuvat pari tuntia kevyen aamupalan jälkeen. Itse sen ainakin huomaa heti aamulla peiliin katsoessa, että glykogeenivarastot ovat hiilareiden myötä todella paljon täydemmät. Miinuskalorijakson lopulla kroppa näytti tyhjältä ja paineettomalta melkeinpä aamusta iltaan. Nyt sentään hiilareita tulee huomattavasti enemmän eikä glykogeenivarastot ehdi tyhjentyä yön aikana kokonaan.

15.9.2014. Aamupaino vajaa 75 kg.

12.11.2014. Aamupaino reilu 75 kg. Läskiä ei ole tullut takaisin oikeastaan ollenkaan, mutta kroppa näyttää jo hieman täydemmältä.

Eksentrinen -> konsentrinen

Lihastyön vaiheet eivät ole mielessä tällä kertaa, mutta eksentrinen osuus on harjoitteen negatiivinen osuus ja konsentrinen positiivinen osuus. Tuo muistuttaa minua taas siitä, kuinka negatiivinen olen ollut vielä viime aikoinakin. Haluaisin olla paljon positiivisempi asioiden suhteen, enkä kääntyä niin helposti huonompaan suuntaan. Väkisin ei kannata olla muka positiivinen, vaan kyse taitaa olla enemmän asennoitumisesta asioihin. Olen suhtautunut moneen asiaan todella vakavasti, enkä ole osannut nähdä niitä valoisia puolia, mutta onneksi asiat ovat nykyään hieman paremmin. En ole täysin tyytyväinen itseeni, mutta huomaan, etten ole enää niin synkkä kuin esimerkiksi vuosi sitten. Negatiivisuuteeni on vaikuttanut moni asia: ehkä kuitenkin eniten muiden ihmisten kritiikki ja painostus, jotka olen ottanut todella vakavasti ja raskaasti, vaikkei olisi pitänyt. Olen ottanut asioita turhan henkilökohtaisesti ja tarttunut pieniinkin asioihin, mutta en ole nähnyt asioiden valoisia puolia, vaikka niitä olisi ollutkin. Olen valtaosaan ihmisistä verrattuna melko erilainen, etenkin nyt aikuisiällä. Olen aina ollut jollain tavalla poikkeava ja minua on kiusattu melkein joka koulussa. Huomaan, että olen negatiivisempi, jos en saa tai uskalla tuoda todellista minääni esille. Silloin tällöin pelkään ihmisiä ja heidän asenteitaan ja juttujaan, joten pysyn mieluummin haamuna ja huomaamattomana.

Nuo asiat ovat olleet taakkana nuoruudesta asti, mutta etenkin tämän vuoden aikana olen saanut käännettyä tilannetta. Olen vähän väliä todennut, että minulla on kaikkea mitä oikeasti tarvitsen eikä asiat oikeasti ole huonosti. Minulla on hyviä ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa tulee hyvin toimeen sekä avovaimo, jonka kanssa olen menossa alkuvuodesta naimisiin. Rahaa on sen verran, että kykenen kustantamaan harrastukseni ja elämiseni ihan hyvin. Asun kivalla paikkakunnalla ja etäisyyttä on sopivasti joka paikkaan. Pärjään psyykkeeni kanssa paremmin ja pystyn elämään melko tavallista elämää, vaikka se on aiemmin ollut liki mahdotonta. Sosiaaliset tilanteet ovat helpottuneet jonkin verran ja kykenen olemaan ihmisten ilmoilla enemmän, ilman suurempaa rasitusta pääkoppaan. Olen nuoresta asti ihmetellyt, mikä minua vaivaa, mutta vasta noin vuosi sitten sain tietää, että vaivana on epävakaa persoonallisuushäriö, mikä on kehittynyt todennäköisesti jo pienestä asti. Tieto on tässä kohtaa helpottanut tuskaa ja olen jo aika sujut asian suhteen. Tuli sekin nyt kerrottua koko maailmalle.

Vegaaniuteni ei ole syy ongelmiin, vaan pikemminkin toisin päin. Ongelmani ovat olleet pahimmillaan sekasyöjäaikoina, eikä vegeruokaan siirtyminen vaikuttanut oikein mitenkään, ainakaan aluksi. Asiat ovat kuitenkin, kuten jo totesin, menneet parempaan suuntaan erityisesti kuluvan vuoden aikana. Vielä täytyy ottaa rauhallisesti, mutta kaikki näyttää jo paljon paremmalta. <3

Ja sitten taas treeniasioihin. Viime viikolla oli sovellettava hieman ja päätinkin treenata normaalia rajummin, jotta kolmen päivän levosta hyötyisi mahdollisimman paljon. En mitään ihmeitä tehnyt, vaan lisäsin joka treeniin pari-kolme tuplapudotussarjaa normaalin ohjelman lisäksi. Tällä viikolla koitan taas vääntää normaalisti eli neljä treeniä, joista tällä kertaa kahdessa on jalat. Marraskuun alusta olen ajatellut, etten enää taida olla reverse dieetillä, koska paino sahaa jo pienessä noususuhdanteessa. Kyse ei todellakaan ole mistään suuremmasta noususta, mutta tarkoitus onkin saada vaakalukemaa ylöspäin mahdollisimman hitaasti. Syön nyt treenipäivänä arviolta noin 2800 kcal, mikä ei vielä tosiaankaan ole paljoa. Otan kuitenkin todella varovasti ja nostan, ainakin tällä hetkellä, päivän kaloreita keskimäärin 25 kcal /viikko ja katson mitä tapahtuu. Nousut ovat todella pieniä, mutta tuokin määrä tekisi vuodessa 1300 kcal lisää päivän syömisiin, jolloin treenipäivän kalorit olisivat 4100 kcal. Se olisi kokoiselleni jo melko paljon jos pääsisin tuonne asti siten, että paino pysyy suurinpiirtein paikoillaan tuolla määrällä. Tavoitteeni on samaan aikaan hankkia uutta lihasta mahdollisimman pienellä rasvanlisäyksellä ja samalla kehittää aineenvaihduntaa eteenpäin, jotta pääsisin jatkossa kiristelemään suuremmilla kaloreilla.

Jalat:

1. Suorin jaloin maastaveto 3 x 8-9 x 117.5 kg
2. Etukyykky 3 x 6-8 x 60 kg
3. Vaakaprässi -laite 3 x 11-12 x 170 kg
4. Polven koukistus 3 x 11-13 x 45 kg
5. Pohkeet smithissä istuen 2 x 15-16 x 110 kg
6. Pohkeet prässissä 2 x 8-10 x 120 kg

Kesto 50 min. Aamupaino 75.2 kg.

Hitsin hyvä keksejä! Ei kylläkään tunnu löytyvän ihan joka kaupasta, mutta jos löydät niin otahan mukaan.

Jos olisin aasialainen, olisin XXL

Treenien osalta viikko on loppu, joten seuraavat kolme päivää menee huilatessa, vaikkei olo olekaan nuutunut tai vastaavaa. Ajattelin, että tietoisella ylikuormituksella olisi saanut olotilan heikkenemään edes hieman, mutta ei todellakaan tunnu huonolta. Yleensä overreaching -sysäyksen puolessa välissä ei enää tee mieli lähteä salille, mutta tällä kertaa ei käynyt niin. Luulen, että olen tottunut alhaisilla kaloreilla sietämään kohtalaisen kovaa treeniä pitkiä aikoja putkeen, eikä tällainen touhu tunnu missään, nyt kun kaloreita tulee ainakin puolet enemmän. En kylläkään tunkenut treeneihin ekstrana muuta kuin muutaman tuplapudotussarjan, mutta tällä treenifrekvensillä senkin oletin tuntuvan edes jokseenkin raskaalta. No, ainakin tietää, ettei ylirasitukseen päästä helposti nykyisellä intensiteetillä, volyymillä eikä treenitiheydellä. Olen nimittäin pohtinut mihin kapasiteettini riittää tässä vaiheessa, eikä näköjään tarvitse olla huolissaan ylitreenaamisesta, vaikka olenkin volyymiä kasvattanut välillä.

Tilasin taannoin hihattomia paitoja suoraan kiinasta, koska en lähempää äkkiseltään löytänyt järkevän mallisia. Ensin tilasin L -koon, mutta se on todella kireä, vaikka sitä pystyykin juuri ja juuri käyttämään. Myöhemmin tilasin XL -koon ja se on paljon sopivampi, mutta salikäyttöön voisi olla isompikin. Tällä viikolla tuli pari XXL -koon paitaa, jotka ovat viimein suurinpiirtein sopivia. Ne ovat kylläkin tarkoitettu hieman pidemmälle henkilölle, eikä tällaiselle kääpiölle. Muutoin ne ovat sopivat ja menevät mukavasti ihonmyötäisesti, mutta niissä pystyy liikkumaankin tarpeeksi. Tiesin, että aasiakoot ovat vähän tuollasia, mutta en nyt ihan noin rajua eroa odottanut. Videolla näkyvä punainen paita on XL.

En käytä hihattomia, jotta voisin esitellä muskeleitani, vaan tykkään niistä, koska niissä on helppo ja mukava olla. Toinen syy on hikoluni: hikoilen aina runsaasti eikä ole kovin mukavaa, jos hihat ovat litimärät. Märät hihat ovat lähinnä liikkuvuuden tiellä, joten siinä mielessä hihaton on sopivampi. Jalkapäivänä käytän mieluummin t-paitoja, ettei tankoa tarvitse laskea suoraan iholle. Jos salilla käyttää pitkähihaisia tai t-paitoja, niiden täytyy olla tilavia. Aiemmin käytin oikeastaan pidemmänkin aikaa vallan pitkähihaisia, koska halusin pitää huolen lämmöistä. Huomasin kuitenkin, ettei siitä ole apua, vaan tulehtuneelta kyynärpäältä välttyy parhaiten paremmin hallituilla liikeradoilla. Eivät ole pitkään aikaan kipuilleetkaan, vaikka olenkin jatkuvasti hihattomissa.

Rinta on ollut melko arka eilisen junttauksen myötä, koska tein yhtäkkiä muutaman pudotuksen ja rinta oli jokaisessa mukana jollain tavalla. Näiden DOMSien (delayed onset muscle soreness) myötä varmaan täytyisi tehdä joku meemi, kuten muutkin tekevät. Voisin itkeä, etten voi kävellä rappusia tai istua vessanpöntölle ainakaan viikkoon. Ai niin, se taisikin olla niistä aivan järjettömän kovista turbojalkatreeneistä ;) Todellisuudessa (käsittääkseni): jos treenistä tulee paikat tosi kipeäksi ja tosi pitkäksi aikaa, on hommassa häikkää. Lihasarkuus ei ole kehityksen edellytys eikä indikaattori, vaan se kertoo tottumattomuudesta. Lihakset voi saada todella kipeiksi reippaalla kävelyllä, jos siihen tai vastaavaan ei ole tottunut. Treenien takia lihakset saattavat tulla hieman kipeiksi, vaikka olisi treenannut vuosia (koko ajan kovempaa), mutta se ei ole mikään ihme, koska kehitys edellyttää, että jokainen harjoitus on edellistä hieman rankempi. Sen ei kuitenkaan kuulu mennä niin, että treeni 1 sisältää 5 minuuttia kuntopyörää ja treeni 2 sisältää 15 sarjaa jalkakyykkyä ja siihen päälle triplapudotus. Vastaava saattaisi kipeyttää lihakset viikoiksi, mutta oikein tehty maltillinen progressio ei aiheuta tuollaista. Harva saman lihasryhmän treenaaminen myös aiheuttaa arkuutta pidemmäksi aikaa, koska kropalla on niin pitkä aika palautua. Jos treenataan tiheämmin, ei arkuus kestä niin kauaa. Toisin sanoen kyse on jälleen tottumisesta. 

Yläkropan työntävät: (keskiviikko)

1. Penkki kp 3 x 6-8 x 32-36 kg:t
2. Pystysoutu kp vuorotellen 3 x 6-8 x 20 kg:t
3. Vinopenkki smith 3 x 10-12 x 60 kg
4. Vipunostot sivulle seisten 3 x 12-13 x 8 kg:t
5. Kapea penkki 3 x 10-11 x 42.5 kg + tuplapudotus
6. Ristikkäistalja 3 x 13-15 x 7.5-10 kg + tuplapudotus
7. Vatsat roikkuen 2 x max

Kesto 54 min.

Yläkropan vetävät: (torstai)

1. Leuat vastaotteella 3 x 6-8 x 11.25 kg
2. Kulmasoutu myötäotteella 3 x 7-8 x 82.5 kg
3. Vetolaite (latseille) 3 x 12-13 x 72.5 kg
4. Leveä alataljaveto 3 x 10-11 x 35 kg
5. Takaolkasoutu taljassa istuen 3 x 12 x 30 kg + tuplapudotus
6. Pullover 3 x 14-17 x 20 kg + tuplapudotus
7. Scott hauiskääntö 3 x 11-12 x 10 kg (+tanko) + tuplapudotus
8. Vatsarutistus lisäpainolla 3 x 8-12 x 16 kg

Kesto 65 minuuttia.

Boutiquevegan tilaus ja overreaching viikko

Jotain pientä eksyi tilaukseen. Innostuttiin suklaanapeista hyvän ystävämme luona käydessä, joten niitä oli pakko saada pari kiloa lisää. Mukaan tuli myös deodoranttia, vaikka en olekaan käyttänyt sellaista enää moneen vuoteen. Täytyyhän sitä silti yksi vegaaninen versio olla erikoistilaisuuksia varten.

Tänään tuli postia, eikä tilauksesta ole aikaa kuin tasan viikko. Tilattiin tarvittavia tuotteita tulevia häitämme varten ja muutenkin kaikkea sellaista, mitä ei kovin helposti löydä Suomesta. Kyseessä on verkkokauppa Boutiquevegan, jossa kaikki tuotteet ovat vegaanisia ja valikoimaa on reilusti. Tavara tulee Saksasta eli matka ei ole pitkä eikä tarvitse leikkiä tullin kanssa, koska tavara liikkuu EU:n sisällä.

En voi muuta sanoa kuin, että jeeeee, aivan mahtava kauppa! <3 tavara tuli yhtä nopeasti perille kuin usein Suomen sisällä tilatessa ja kamat tuotiin suoraan kotiovelle. Olen aika paljon tilannut ulkomailta kaikenlaista tavaraa ja täytyy sanoa, etten ole ennen nähnyt noin hyvin pakattua laatikkoa, vaikka kyseessä ei ole edes kovin herkästi hajoavaa/leviävää tavaraa. Toimituskulut ovat tuohon kaikkeen nähden erittäin edulliset, vain 12.95 euroa /tilaus.

Ko. kaupassa on minun makuuni vähän liikaakin tarjottavaa, joten en uskaltanut vielä edes selata kaikkea, jotta välttyisin 1000 euron laskuilta. Ihan sama, oletko sekasyöjä, vegaani tai kuka tahansa, niin kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa valikoimaa. Ruokajuttujen lisäksi valikoimassa on mm. kodinhoito- ja kosmetiikkatuotteita ja kaikki on edullista siihen nähden, että kyseessä on pääasiassa erikoistuotteet.

En yleensä haluaisi tilata ulkomailta vegetuotteita, mutta joskus vain on pakko, koska kaikkea ei ainakaan meidän talous löydä Suomen sisältä taikka niitä joutuisi itse hakemaan Helsingistä. Pääasiassa ostamme vähänkin erikoisemmat tuotteet vegetukusta ja runsaudensarvesta. Perustuotteet ostamme S-marketista sekä jonkin verran K-kaupasta ja Luonnonhelmasta. Kaikkein mieluiten tukisin pieniä vegaanikauppoja, koska isommat ketjut varmasti pärjäävät ilman meidänkin tukea. Täysin vegaanisia liikkeitä kun ei ole vielä paljoa, niin olisi tärkeää antaa niille arvoa täällä Suomessakin.

Sisempi laatikko, jossa oli kaikki nestemäinen pakattu kuplamuoviin. Kaikki muu oli pakattu yksitellen kuplamuovin lisäksi pahviin ja kokonaisuuden ympärillä oli vielä iso kasa pahvia/paperia. Ulompaa laatikkoa ympäröi teipin lisäksi kasa pakkausnauhaa. Aivan mahtavaa pakkaamista! Moni saisi luvan ottaa mallia.

Sitten takaisin asiaan eli wannabe -bodaukseen. Eilen olin vielä unirytmin siirtymisen takia niin sekaisin, ettei salille ollut asiaa, mutta tänään päätin lähteä rehkimään vaikka olo olikin vielä hieman outo. Aivot ei oikein pysy mukana kun yhtäkkiä valvotaan pitkään, nukutaan pitkään ja herätään ensin todella myöhään ja sitten todella aikaisin.

Tällä viikolla ei oikein ehdi käydä salilla kuin kolme kertaa, joten otan poikkeuksellisesti noista enemmän kuin tarpeeksi irti eli pyrin tietoisesti ylitreenaamaan ja sitä kautta ylirasittumaan (overreaching). Se ei kuitenkaan tarkoita, että pyrin ylikuntoon, joka on taas eri asia, vaan pyrin aiheuttamaan sen verran rajumpaa vahinkoa, että palautuminen vaatii normaalia enemmän aikaa. Olen jo sen verran tottunut noin 5 päivän kiertoon, että 7 päivän kierto tuntuu jo tuhlaukselta jos tehdään normaali treenirutiini.

Viime aikoina jalkatreenit ovat alkaneet pelottaa ja hermostuttaa, joten ko. päivinä täytyy hieman tsempata itseäni, jotta pääsen liikkeelle. En koe, että jalkajumppani olisivat jotenkin erityisen kovia, päinvastoin, mutta ovat ne sen verran rajuja, ettei niihin kannata lähteä hohhoijaa -asenteella. Kun tekee monta moninivelliikettä peräkkäin kyykkyjä, vetoja tai prässejä failureen asti, täytyy siinä olla asennetta mukana, jotta joka kerta päästään pidemmälle. Monesti kuulee, että jokin yläkropan treeni on sairaan kova, mutta se ei ole mahdollista. Ainoastaan jalkatreenistä voi saada niin brutaalin, että sitä voi kutsua sairaan kovaksi touhuksi. Esim. penkkipunnerruksen tekeminen pudotussarjoilla tai vaikka strip setillä aivan loppuun saakka on lastenleikkiä verrattuna samaan hommaan kyykyn tai prässin kanssa.

Tänään otin ekstrana polvenojennuksen laitteella ja siihen päälle tuplapudotuksen. Saman jutun tein polvenkoukistuksen ja pohkeiden (prässissä) kanssa. En usko, että teen sen kummempaa muillekaan lihasryhmille, koska pudotussarjat treenin lopulla eristävissä liikkeissä vetää mehut tarpeeksi hyvin pihalle. Tarkoitus on kuitenkin päästä ensi viikolla tekemään normaalit treenit ja olen vielä hieman varovainen, koska en usko olevani vieläkään plussakaloreilla.


Jalat:

1. Suorin jaloin maastaveto 3 x 7-8 x 117.5 kg
2. Etukyykky 3 x 5-8 x 60 kg
3. Vaakaprässi -laite 3 x 12-15 x 160 kg
4. Polven koukistus 3 x 12-14 x 45 kg + tuplapudotus
5. Polven ojennus 1 x + tuplapudotus
6. Pohkeet smithissä istuen 2 x 15-17 x 105 kg
7. Pohkeet prässissä 2 x 12-15 x 110 kg + tuplapudotus

Kesto 57 min.

Motivaatiolla pärjää

Sain käytyä salilla vielä neljännen kerran kuluvan viikon aikana, vaikka hommat ovat menneet melko sekaisin vähän joka suhteessa. Olin tosiaan saanut ärsytettyä vanhaa vaivaa eli takaraivon vasenta puolta jollain ilveellä ja jouduin liiallisen kipuilun takia käymään päivystyksessä maanantaina. Kuluvan viikon olen sitten ollut lääkekuurilla, jos se vaikka auttaisi. Tuo samainen kohta takaraivosta on kiukutellut jo vuosia, ilmeisesti koska olen sen telonut ylä-asteella. Sen jälkeen se ei ole ollut normaali, mutta sen kanssa on pärjännyt, koska se kiukuttelee yleensä kerran tai pari vuodessa. Nyt takaraivo on jo jonkin verran parempi ja ehkä hokasin mikä sen tällä kertaa laukauisi. En kuitenkaan ole pystynyt nukkumaan normaalisti, koska kipuilu on iskenyt aina kun pitäisi nukkua, uujee. Tuon takia olen nukkunut kun olen siihen pystynyt eli pikkuhiljaa pitkin päivää, enkä paljoakaan yöllä. Nyt unirytmi on aivan sekaisin. Heräsin tänään illalla kuudelta ja päätin, että valvon seuraavaan päivään ja ns. skippaan yhden päivän, jotta saan normaallimman rytmin takaisin. En ole edes syönyt säännöllisesti, mutta olen sentään katsonut, että vuorokausikohtaiset kalorit ovat keskimäärin sitä luokkaa kuin olen suunnitellut.

Kävin tänään (tai siis eilen lauantain puolella) vetämässä viikon viimeisen treenin aivan viime tinkaan, ennen kuin paikallisen ovet menivät kokonaan lukkoon. Olen silloin tällöin joutunut käymään lauantai-iltana salilla ja täytyy sanoa että joka kerta on ollut aivan jääääätävä ruuhka. Toisin sanoen: koskaan ei kukaan ole treenaamassa. En usko, että edes vakkarit pystyvät käymään joka viikko täysin suunnitelman mukaan salilla, enkä pysty näköjään itsekään aina. Minulla on kuitenkin jo sen verran korkealla tavoitteet, että motivaationi käskee minua tekemään hommat kuten olen suunnitellutkin. Varmasti monella muulla ei ole samanlaista päättäväisyyttä. Uskallan sen täälläkin sanoa, että haluan kilpailla natupuolella, esim cbb:ssä, jonain päivänä ja pyrin elämään sen tavoitteen mukaan. En tiedä, olenko koskaan valmis lavalle nousemiseen, mutta siihen pyrin tosissani.

On muuten loistava liike tuo scott -hauiskääntö viimeistelemään hauikset lopuksi. Olen käyttänyt usein seisten tehtyjä hauiskääntöjä, mutta ne eivät ole ainakaan minulle niin tehokkaita ja monipuolisia. Scott -hauiskäännön liikerata ei ala täysin roikkuvasta asennosta, vaan liikeradassa jännitys pysyy koko ajan hauiksilla, myös ala-asennossa. Jos tavanomaisessa hauiskäännössä laskee tangon aivan suorille käsille, lähtee jännitys pois hauiksilta. Scott:ssa saa toki jännityksen pois jos tangon nostaa liian ylös, mutta sama pätee muissakin hauiskäännöissä. Oikein tehtynä scott:ssa saadaan aikaan mainio venytys ja supistus.

Yläkropan työntävät: (torstai)

1. Penkki kp 3 x 6-8 x 32-36 kg:t
2. Pystysoutu kp vuorotellen 3 x 8-9 x 18 kg:t
3. Vinopenkki kp 3 x 9-12 x 20 kg:t
4. Vipunostot sivulle seisten 3 x 10-11 x 8 kg:t
5. Kapea penkki 3 x 12-13 x 40 kg
6. Ristikkäistalja 3 x 15-17 x 7.5 kg
7. Vatsat roikkuen 2 x max

Kesto 50 min.

Yläkropan vetävät: (lauantai)

1. Leuat vastaotteella 3 x 8 x 10 kg
2. Kulmasoutu myötäotteella 3 x 8-9 x 80 kg
3. Vetolaite (latseille) 3 x 10-12 x 72.5 kg
4. Leveä alataljaveto 3 x 10-12 x 35 kg
5. Takaolkasoutu taljassa istuen 3 x 11 x 30 kg
6. Pullover 3 x 15-16 x 20 kg
7. Scott hauiskääntö 3 x 9-12 x 10 kg (+tanko)
8. Vatsarutistus lisäpainolla 3 x 12 x 14 kg

Kesto 62 minuuttia.

Piikkiä peppuun

Joo, roinaan.. jos ei nyt kuitenkaan.

Takaraivoni tuli loppuviikosta pikkuhiljaa kipeäksi, mutta se oli tuttu kipu, joten en aluksi välittänyt siitä kauheasti, vaan odotin että se loppuisi. Päätä ei särkenyt, vaan jonnekin vasemman korvan taakse takaraivon alueelle tuli pistävä kipu, enkä tiedä mikä sen laukaisi, koska en ole tehnyt mitään normaalista poikkeavaa enkä ole telonut itseäni. No, kipu ei mennyt ohi vaan se paheni viikonlopun aikana ja nukkuminen heikkeni sen myötä, koska edes särkylääkkeiden popsiminen ei vienyt kipua kokonaan pois. Eilen nukuin pitkin päivää ja kipu senkun paheni ja hermothan siinä lopulta meni. Avovaimoni vei minut sitten illalla päivystykseen, koska en enää sietänyt tuota kipua eikä siihen auttanut mikään kunnolla. Päivityksessä pääsin makoilemaan ja vaikka jonoa oli kuulemma paljon, pääsin noin puolessa tunnissa vastaanotolle. Tai oikeastaan lääkäri tuli minun luokseni kun olin makoilemassa.

Kaikenmaailman testien ja selvityksien myötä päättivät antaa minulle piikkiä peppuun. Laittoivat muistaakseni kipumömmöä ja lihaksia rentouttavaa mömmöä. Lääkäri ehdotti aluksi, että kyseessä saattaa olla joku lihas, mutta koska paikkani eivät ole jumissa ja pystyn liikkumaan normaalisti miten tahansa, voi kyse olla toisestakin asiasta. Olen nimittäin ylä-asteella loukannut pääni kun hyppäsin viidestä metristä veteen vinoon ja jotenkin sain tällin takaraivooni. Muistan kun heti veteenosumisen jälkeen juuri tuohon vasemman korvan taakse sattui aivan helvetisti ja kipu oli samanlaista kuin nytkin. Takaraivo oli yhdestä kohtaa todella kipeä monta kuukautta putkeen ja söin särkylääkkeitä tuon ajan varmaan joka päivä. Kävin lääkärissäkin silloin, mutta lääkäri nauroi päin naamaa kun kerroin tilanteen, enkä saanut mitään apua eikä asiaa tutkittu enempää. Tuon kesän jälkeen takaraivo on ehkä kerran-pari vuodessa kiukutellut vasemmalta puolelta, mutta se on yleensä parissa päivässä rauhoittunut. Nyt loppuviikosta takaraivo kipuili enemmän kuin koskaan.

Kerroin tuon kaiken eilen lääkärilleni ja hän sanoi, että pään taakse on saattanut syntyä arpikudosta ja jotenkin sen kautta se saattaa kiukutella joskus. Hoitajat selittivät koko ajan päänsärystä, vaikka sanoin ettei päätäni särje vaan yhteen kohtaan takaraivoa sattuu. He selittivät myös, että lihasjumeja voi tulla vaikka kurkottamisesta tai mistä tahansa. Joo, ehkä jollekin rapakuntoiselle sohvaperunalle voikin tulla. Siinä on vaan se juttu, että olen käynyt salilla 6 vuotta putkeen, oikeastaan ilman mitään taukoja, enkä ole saanut paikkoja jumiin kuin pari kertaa oikein kunnolla ja nekin, koska olen esim. viikon tauon jälkeen treenannut kovaa. Jos jokin lihas/lihasryhmä on jumissa niin sen kyllä huomaa, joten tämä kipu takaraivossani ei ole jumi.

Joka tapauksessa, seuraavan viikon ajan olen särkylääke + lihasrentouttaja -kuurilla ja toivon, että kipu hellittää sen aikana. Jos kipuilu jatkuu, niin asiaa täytynee selvittää lisää. Ai niin, käsittääkseni mikään lääke ei ole vegaaninen, vaikka siinä ei olisikaan eläinperäisiä aineita. Joskus kuitenkin joutuu käyttämään niitä, eikä sille oikein voi mitään. Vapaaehtoisesti en kuitenkaan käytä lääkeaineita, vaan pelkästään silloin kun on pakko tai puolipakko.

Eilen en todellakaan päässyt salille, koska päivystyksen jälkeen kello oli jo liikaa ja olin muutenkin aivan lääkehöyryissä. Tänään lähdin treenaamaan, vaikka olo on vieläkin vähän tokkurainen lääkkeiden takia. En odottanut mitään, vaan päätin tehdä sen mitä pystyn, mutta ihan normaalisti sain treenistä kaiken irti. Koko ajan oli sellainen olo, ettei kannattaisi tehdä mitään, mutta kun sarjaa vain alkoi tehdä, niin johan kulki.

Yläkropan vetävät:

1. Leuat vastaotteella 3 x 6-8 x 10 kg
2. Kulmasoutu myötäotteella 3 x 7-9 x 80 kg
3. Vetolaite (latseille) 3 x 10-11 x 72.5 kg
4. Leveä alataljaveto 3 x 10-12 x 35 kg
5. Takaolkasoutu taljassa istuen 3 x 10-11 x 30 kg
6. Pullover 3 x 11-15 x 20 kg
7. Scott hauiskääntö 3 x 6-12 x 10 kg (+tanko)
8. Vatsarutistus lisäpainolla 3 x 7-11 x 16 kg

Kesto 57 minuuttia. Aamupaino (about) 74.9 kg.

 

 

Kotitekoista omenasosetta pakastimeen. Omenat on kerätty aivovaimon vanhempien puista, joten kyseessä on melkosen ekologinen setti. On muuten hyvää puuron kanssa, nam.