sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Kisamatka oli mukava

Ekat kisat tuli ja meni ja olen erittäin tyytyväinen itseeni, koska pääsin tekemään asioita, joista olen aiemmin voinut vain haaveilla. Olen ollut mielenterveyteni kanssa jumissa oikeastaan koko aikuisikäni enkä ole elänyt elämääni kunnolla. Nyt koen, että pääsemme Minnan kanssa hiljalleen asioissa eteenpäin ja toteutamme molemmat unelmiamme. Tänä viikonloppuna koimme yhdessä matkan Jyväskylään, valmistautumisen kilpailuun ja itse lavalle nousemisen. Siinä on jo paljon.

Valitettavasti putosin esikarsinnassa, joten kisaputki päättyi lyhyeen tällä erää. Kokemusta lähdin kuitenkin hakemaan enkä odottanutkaan menestystä, koska jätin kunnon melko keskeneräiseksi. Taso on etenkin nykyään todella kovaa ja kilpailijoita on paljon. Valtaosa oli yksinkertaisesti paremmassa kunnossa. Kyllä se vähän harmittaa, etten päässyt tekemään pakollisia asentoja anatomisten jälkeen, mutta pääsin kuitenkin perille saakka ja se on tällä kertaa tärkeintä. Olen melko tyytyväinen omaan suoritukseeni, koska hoidin valmistelut ja lavaesiintymisen kuten olin suunnitellutkin. Kuntokin oli melko rapsakka, etenkin etureisien osalta ja sain lihaksiin vähän täyteläisyyttäkin.

Reissu oli odotettua mukavempaa, hotelli oli luksusta, rekisteröinti mutkatonta ja pysyin pääasiassa melko rauhallisena enkä edes ahdistunut mistään. Kisadieetin aikana mielessä on pyörinyt paljon kisaamisen lopettaminen, mutta voi olla että haluan uudestaan muutaman vuoden päästä, kunhan saan ensin lisää lihasmassaa. Jos seuraava kerta tulee, aion tähdätä reilusti rasvattomampaan kuntoon ja sen saavuttamiseksi hankin paremmat lähtökohdat dieettiä varten. Nyt kokemus on kerätty ja seuraava tavoite saattaa olla sijoittuminen tai jopa menestyminen. Täytän lokakuussa 28, joten aikaa on vielä natuna treenata ja kehittyä.

Tästä on hyvä jatkaa. Kiitos lukijoille, seuraajille, läheisille, rakkaille, kavereille, tutuille ja kaikille muillekin lähipiirin ihmisille. En olisi päässyt lavalle ilman tukeanne!

Eturivissä vasemmalla. Parempia kuvia voi katsoa Bodylehden nettisivuilta kuvagalleriasta.
Perjantai-iltana. Kunto oli aiemmin melko nesteinen, mutta erottuvuus parani iltaa kohden ja aamulla paketti oli rapsakka.

Hotellin aamupalalla. Minna sai erikseen keittiöltä maidotonta puuroa, soijajogurttia ja kaurajuomaa. Todella mahtavaa palvelua muutenkin. Itse pysyin omissa kuivaruuissa ja kahvissa.

Lauantaiaamuna taisin katsoa lastenohjelmia samalla kun koitin pitää kropan lämpimänä.

Lauantai-iltana saunan jälkeen. Pohjaväri on mielestäni aika nätti, mutta lavalla sen täytyy olla tummempi.


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

20 päivää kisoihin

Tällä hetkellä päälimmäisenä mielessä on, etten ole tyytyväinen tähän pakettiin. Olen saanut, ainakin suurinpiirtein, pidettyä kunnon samanlaisena noin 10 viikkoa, mikä olikin tarkoitus. Nyt kun kisat ovat jo ovella, meinasin silti pakittaa ja jättää homman kesken. Koitan kuitenkin päästä Jyväskylään kisalavalle, koska moni muu toivoisi minun olevan siellä.

Vointi on reversen myötä kohentunut eikä enää ole överitukalapaskafiilis. Tämä odottaminen ja tilanteen tasaantuminen ja kaikki aiemmat kärvistelyt ovat kuitenkin väsyttäneet kroppaa ja mieltä sen verran, etten ole kyennyt kunnolla edes harkitsemaan loppujen rasvojen karsimista. Sen verran shokeeraavaa meininkiä oli kesä-heinäkuussa. Asia harmittaa, koska kunto on oikeasti turhan vajaa nykyiseen tasoon ja vaatimuksiin nähden. En kuitenkaan ole vielä mikään massahirviö, joten kisoissa olisi hyvä olla edes siistissä kunnossa.

Tällä paketilla kuitenkin mennään, ainakin toivottavasti, kisoihin saakka. Päälimmäinen tavoite onkin aina ollut kokemuksen hakeminen, jonka jälkeen voi miettiä jos kilpaileminen kiinnostaa jatkossakin. En todellakaan oleta pärjääväni tällä kertaa, mutta mahdollisuuksia olisi toki voinut olla jos olisin muutaman kilon kireämmässä kunnossa. Kyllähän moni tätäkin kuntoa kehuu ja onhan se yleisellä tasolla kova juttu, mutta kyseessä on aivan jotain muuta kuin rantakunnon tavoittelu.

Positiivisia asioita on toki tapahtunut jatkuvasti. Nyt kun kroppa ja mieli ovat melkein optimaalisella tasolla, voin jatkaa seuraavaa massakautta entistä siistimmästä kunnosta. Jos haluan 2-3 vuoden päästä kilpailla uudestaan, mahdollisuudet ovat paremmat, kunhan hoidan massakauden järkevästi tuossa välissä. Vaikka en haluaisikaan enää kilpailla niin voin silti jatkaa rakasta harrastusta hyvillä mielin.

Ehkä parasta kisavalmisteluissa on ollut kokemus selvitä ja voittaa itsensä. En todellakaan olisi osannut ajatella muutama vuosi sitten, että olen edes tällaisessa kunnossa vuonna 2016 ja oikeasti menossa kilpailemaankin. Toinen erittäin suurenmoinen asia on ihmiset ja heidän tuki. Tällaisessa rääkissä oppii arvostamaan ihmisiä ja heidän kannustavia asenteita.

Viikon päästä sunnuntaina 11.9 olen Pirkkalassa kisademossa, joten pääsen kokeilemaan hommaa kunnolla ennen kuin nousen oikealle kisalavalle. Alla vielä muutama kuva tämän päivän treenin jälkeen. Pahoittelut taas melko kakkalaatuisista kuvista.

Kiitos taas kaikille tukijoille ja tsemppareille. Iso plussa myös Vegekaupalle mahtavasta tukemisesta.