Ristiriitainen proteiini

Ällöhelteiden keskellä olen ollut treenitauolla jo yli kuukauden putkeen. Otan ehkä tavaksi pitää tällaisia pidempiä totaalilepojaksoja kerran vuodessa, koska tässä vaiheessa näistä voi olla hyötyä. Pääasiallinen tarkoitus on herkistellä kroppaa ottamaan jatkossa paremmin treenivasteita vastaan ja tuleepahan huilailtuakin oikein kunnolla. Ensimmäinen taukoviikko on aina tuskaa, koska silloin tuntee olonsa todella addiktoituneeksi treenaamiseen, mutta jo toisella viikolla pääsee laiskottelun makuun. Tämmöinen lomailu on ollut ihan mukavaa, mutta valitettavasti nämä mahdottomat helteet vievät mehut pihalle ja oleminen on lähinnä selviämistä. Onneksi asumme aivan joen vieressä, joten sinne voi mennä välillä viilenemään. Se auttaa edes hetken aikaa, koska jokivesi on aina edes jotenkuten "viileää".

Olen varmasti käynyt proteiiniasiaa läpi vähän turhankin paljon, mutta käynpä vielä lisää ettei pääse unohtumaan ;) Proteiiniin näytetään suhtautuvan hyvinkin vaihtelevasti eri ryhmien välillä, juurikin väärällä tavalla. Sekasyöjät huolehtivat vähän liiankin hyvin asiasta ja etenkin bodypiireissä eläinproteiini on ainoa millä on merkitystä eikä muita välttämättä edes lasketa. Lihaa, maitoa ja kananmunia syödään niin paljon, että alle 2 grammaa /kg syövä punttipate on harvinainen näky. Tavalliset ihmisetkin huolehtivat, että joka aterialla syödään eläinkunnan tuotteita vaikka länsimaisessa kulttuurissa proteiinia tulee keskimäärin liikaa.

Vegaanipiireissä ollaan paljon sitä mieltä, ettei proteiinia tarvitse nimeksikään - mikä onkin totta keskivertopulliaiselle. Kunhan ruokaa syö tarpeeksi, proteiiniakin saa tarpeeksi. Punttipatet ovat  samaa mieltä, joten proteiinia syödään selvästi vähemmän mitä sekasyöjätreenaajat syövät. Kasvikunnan proteiini hyödynnetään kuulemma paremmin, koska se on luonnollisemmasta lähteestä eikä näinkään määrän tarvitse olla iso, jotta muskelit kasvavat.

Kuulostaako nurinkuriselta? Todellakin. Molemmat alkavat olla ääripäitä ja vieläpä melko yleisiä käsityksiä. Sekasyöjät syövät proteiinia aivan liikaa ja vegaanit liian vähän kun puhutaan urheilevista yksilöistä. Sekaanin ja vegaanin ei edes kannata syödä samaa määrää proteiinia, koska kasvikunnan proteiini hyödynnetään heikommin ja aminohappomäärissäkin jäädään hieman jälkeen. Tätä asiaa on ehkä monen vaikea sanoa ääneen, koska se voi kuulostaa huonolta vegaanisuuden nimissä, mutta se on kuitenkin fakta eikä sitä sovi piilotella. Se ei todellakaan ole mikään ylitsepääsemätön asia, joten sille voi pienillä muutoksilla tehdäkin jotain. Yksinkertaisesti: vegaanin tarvitsee syödä proteiinia enemmän (noin viidennes) kuin sekaanin. Tällä lisäyksellä anaboliset vaikutukset ovat molemmilla samalla tasolla. Lue lisää täältä.

Muistan sekasyöjäaikoina käyttäväni maitorahkaa ja tonnikalaa (koska hinta) melko paljon enkä siihen aikaan katsonut makrojani erityisen tarkasti. Jossain vaiheessa suuremman ruokamäärän mukana proteiinia tuli lähemmäs 300 grammaa päivässä, mikä ei ollut tarkoitus. Tuon jälkeen vähensin määrää selvästi ja pidin vegaaniksi siirtyessäkin määrän noin 150-180 gramman paikkeilla. Tuo määrä toimi jonkin aikaa, mutta myöhemmin kehitystä ei meinannut enää tulla. Tähän tietysti vaikuttaa treenivuodet ym. seikat, mutta olen aika varma, että parempaa kehitystä olisi tullut suuremmalla määrällä.

Vuoden 2016 kisojen jälkeen aloin miettiä hommia uusiksi, jotta voin päästä taas vähän eteenpäin. Siihen asti olin syönyt proteiinia juurikin 150-180 grammaa päivässä, jaettuna 5-6 aterialle. Olin jo pidempään pohtinut, että aterioita voisi syödä vähemmänkin, jotta ateriakohtainen prodemäärä olisi isompi eikä proteiinisynteesiä pyrittäisi nostamaan jatkuvalla syötöllä. Kroonisesti koholla oleva proteiinisynteesi ei ole yleensä paras vaihtoehto, koska se ei myöskään enää kiihdy kunnolla kun saadaan lisää ruokaa elimistöön tiuhaa tahtia. Siirryin hiljalleen neljään ateriaan ja samalla lisäsin proteiinimäärää 200 grammaan. Tämä on käytännössäkin mukavempi tapa, koska ateriat ovat isompia eikä ruokataukoja tarvitse pitää jatkuvasti. Syöminen on hauskaa, mutta monessa tilanteessa 6 ateriaa päivässä hankaloittaa liikaa.

Toki treenisysteemejä on vedetty uusille linjoille samaan aikaan, mutta niinhän olen aina pyrkinyt tekemään. Nyt kun tilannetta pyrkii katsomaan objektiivisesti, lihasmassallista kehitystä on tullut kisojen jälkeen selvästi paremmin mitä ennen kisoja parina vuonna. Mitä tästä opimme? Ei kannata jäädä jumittamaan tapoihin, jotka ei toimi. Bodailu onkin siitä mielenkiintoinen laji, että tietyt asiat toimii tietyssä vaiheessa, mutta ei enää välttämättä myöhemmin. Olisikin aika tylsää, jos ihmisen kehonkoostumusta pystyisi muokkaamaan 20 vuotta putkeen täysin samalla tyylillä lineaarisesti. Silloin voisi tahkota sitä yhtä ja samaa juttua ja aivot voisi jättää narikkaan. Itse ainakin tykkään siitä, että päätäkin täytyy käyttää ja haastaa itseään jatkuvasti.

Kuvien välillä aamupainossa on eroa noin 13-14 kiloa. Toki läskiä on enemmän, mutta ei kuitenkaan ihan tuota määrää. Vasen kuva on otettu parisen viikkoa kisojen jälkeen ja oikea touko-kesäkuussa tänä vuonna.

toukokuu 2018 @ 83 kg

lokakuu 2016 @ 69 kg

Junttitouhua

Viime päivityksestä onkin vierähtänyt reilu neljä kuukautta. Oikeastaan kaikki kirjoittaminen ja päivittäminen eri väylissä on jäänyt olemattomaksi, koska syksy/talvi on ollut melko uuvuttavaa aikaa. Psykoterapia alkoi elokuussa, jossa käyn kahtena päivänä viikossa. Itse terapia ei välttämättä tunnu raskaalta, mutta ne kaikki vaikeat asiat joita kaivetaan ja työstetään, vievät voimavaroja jälkikäteenkin. Terapiasta on ollut apua, mutta se tuntuu työltä.

Toinen seikka on lonkan seudun ongelmat. Oikealla puolella on ilmeisesti hermopinne, joka on vaivannut viime aikoina. Luulin aluksi, että vatsan/kyljen revähdys kaipaa vain totaalilepoa ja aikaa parantua, mutta taukojen myötä lonkan hermopinne alkoi ilmoittaa itsestään. Jossain kohtaa kipu heijastui reiteen ja muuallekin, mutta liikkeelle lähteminen on helpottanut kipuilua merkittävästi. Tällä hetkellä oikea lonkka saattaa tuntua hieman epämiellyttävältä, mutta se ei hirveästi häiritse, ainakaan jatkuvalla syötöllä. Kävin verikokeissa ja ultraäänessä, mutta mitään poikkeavaa ei löytynyt. Käyn vielä ennen joulua lääkärissä, jolloin asialle ehkä tehdään jotain - tai sitten ei. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että homma korjaantuu kunhan pidän itseni liikkeellä enkä riehu salilla yli-isoilla painoilla.

Kyljen seudun revähdys on sentään totaalilepojaksojen myötä parantunut todella hyvin. Joudun silti miettimään kuinka salin puolella toimin, jotta lisää vastaavia ongelmia ei tulisi. Aiemmin kävin läpi suht isoilla (ei ne oikeasti isoja ole) romuilla 1- ja 2- jakoisia ohjelmia, joissa lyhyitäkin sarjoja tehtiin. Nykyään lämmittelyihin menee melkein tunti (yhteensä) tai joskus enemmänkin ja saatan tehdä vielä ylimääräisiä lämmittelysarjoja liikkeiden välillä. Silti isommilla romuilla leikkiminen on riskaabelia touhua vaikka liikkeet koittaisi tämän lisäksi tehdä hallitusti, kuten bodaushommissa aina kannattaakin.

Tällä hetkellä käyn vaihtelun vuoksi läpi oikein kunnon junttiohjelmaa, jossa lihasryhmät käydään läpi vain kerran viikossa. Homma on muutenkin aika nössötouhua, koska teen osan liikkeistä ylivarovasti siten, että joka sarjassa lisätään vain noin 5-10 kiloa ja mennään niin pitkälle kuin päästään tietyllä toistoalueella. Tällä tavalla volyymi kasvaa eikä kovin isoja romuja pysty käyttämään, koska uupumusta kertyy joka sarjalla. Sinänsä mielekästä hommaa ja paljon turvallisemman oloista.

Vaikka tässä onkin vähän hankalaa aikaa, koitan edes joskus käydä aktivoimassa tätä blogia. Motivaatiota on tehdä kaikenlaista, mutta omia voimavaroja täytyy hieman säännöstellä.

Löysin nettikaupasta pari ihan tyylikästä paitaa hyvällä hinnalla. Yleensä kaikkein hienoimmat paidat on naisten kokoja, mutta ainakin Nintendon paitoja saa monesti isompinakin. Ainakin näin massakaudella on sen verran (p)läski olotila, että mielellään käyttää XL -kokoja.

Muutettu on

Nyt on ollut hieman hiljaista blogin osalta, koska olen todellakin ollut tavanomaista kiireisempi. Kuun vaihteessa hoidin Minnan kanssa veljeni muuton ja siihen perään oman muuton. Näiden keskellä piti vielä käydä Helsingissä serkkuni häissä. Veljen muutto oli aika helppo homma, koska tavaraa oli todella vähän eikä muuttomatkaa ollut kuin 1-2 kilometriä. Oma muuttomme olikin aivan toista luokkaa, koska meillä on tavaraa aivan liikaa. Onhan se mukavaa, että leffoja, pelejä, kirjoja ja käsityötarvikkeita on pilvin pimein, mutta muuttohommissa se tavaramäärä on tuskaa. Olemme viimeksi muuttaneet tasan neljä vuotta sitten, jolloin hoidimme muuton pääasiassa keskenämme, minkä takia homma kesti turhankin kauan. Tällä kertaa pyysimme apua ja homma luisti paljon mukavemmin, vaikka kyllähän pelkkään tavaran siirtelyyn upposikin useita päiviä.

Homma on nyt aikalailla loppusuoralla, joten pääsen taas jatkamaan normaalia arkea. Kyllähän tämä muuttaminen hieman hajotti jossain kohtaa, koska järjestely ei meinannut loppua, vaikka melkein kaiken mahdollisen ajan käytinkin siihen. Stressinsietokykyni on kärsinyt ajan myötä, varmaankin psyykkeen epävakauden takia, eikä tällainen ylimääräinen kiirehtiminen ja jatkuvasti pakon edessä tekeminen ole hyvä homma. Jos toleranssini pettää, alan panikoida ja lopulta pinnani palaa ja alan raivota. Ei ole mikään paras juttu siinä vaiheessa, kun pitäisi muuttolaatikoiden keskellä saada uutta asuntoa kuntoon. Noh, selvisimme kuitenkin ja saimme arvokasta apua tutuilta.

Kuten jo yli kuukausi sitten suunnittelin, pidin pienen tauon salilta, koska en ole tänä vuonna pitänyt totaalilepoa ollenkaan. Tauko oli hyvä ajoittaa muuton keskelle, koska tiesin, etten kuitenkaan ehtisi salille järkevästi missään välissä. Totaalilepoa tuli kokonaisuudessaan yhden treenikierron verran eli yhteensä skippasin kolme harjoituskertaa. Tauko tuntui melko tuskaiselta, koska olen niin tottunut käymään salilla neljä kertaa viikossa, enkä osaa olla ilmankaan. Kehonrakennuselämä on todella koukuttavaa kun hommasta saa kunnon otteen, etenkin kun rakastaa lajia yli kaiken.

Oletin, että tauon aikana nesteitä ja glykogeenejä valuisi kropasta pois jonkin verran, mutta hyvinpä nuo näytti pysyvän. Toki huonekalujen ja laatikoiden kanniskelu hieman aktivoi lihaksia ja kiihdyttää glykogeenisynteesiä, mutta odotin silti pientä tyhjentymistä ja kuivumista. Kun lähdin takaisin salille, ei DOMS:a tullut hirveästi, vaikka en ottanutkaan normaalia kevyemmin. Kyse oli kuitenkin alle viikon tauosta, jonka aikana joutui väkisinkin pitämään yllä jonkinasteista rasitusta. Jos olisin makoillut sohvalla viikon ja lähtenyt treenaamaan täyttä päätä, olisivat lihakset varmasti kipuilleet seuraavina päivinä reilumminkin.

Muuton jälkeen roskaruoka maistui.

Edellisen asunnon makuuhuone ennen muuttoa. Pakattuja tavaroita oli pakko tunkea makuuhuone täyteen, koska olohuoneessa ei ollut tilaa. Nukuimme viikon verran olohuoneen lattialla.

Rinta ja selkä (lauantai):
1. Maastaveto 3 x 6 x 135 kg
2. Penkki kp 3 x 5-7 x 32 kg:t
3. Kulmasoutu 3 x 9-12 x 40 kg
4. Alavinopenkki kp 3 x 8-12 x 22 kg:t
5. Latsilaite 3 x 11-12 x 62.5 kg
6. Ristikkäistalja 3 x 14-15 x 7.5 kg:t
7. Pullover taljassa 3 x 13-15 x 15 kg
8. Vatsat roikkuen (nopea) 3 x 15-19 x bw

Kesto 74 min.

Jalat (tiistai):
1. Takareidet pallolla 3 x 4-7
2. Etukyykky 3 x 5-6 x 62.5 kg
3. Polvenkoukistus 3 x 12 x 100 lbs
4. Hack kyykky 3 x 12 x 20 kg
5. Polvenkoukistus 2 x 12-16 x 40 kg + 2 x 13-15 x 15 kg (vasen jalka)
6. Polvenojennus 3 x 11-15 x 50 kg
7. Vatsat laitteessa 3 x 9-12 x 27.5 kg

Kesto 60 min. Aamupaino 76.6 kg.

Totaalilepoa vajaa viikko

Päätin, että pidänkin tässä kohtaa yhden treenikierron pituisen tauon, totaalilevon muodossa. Huomasin, ettei edes kevennettyä kiertoa ole ollut noin kolmeen kuukauteen enkä muista milloin viimeksi olisin pitänyt varsinaista totaalilepoa. Syksyllä olin pari päivää hieman flunssainen, mutta suunniteltua lepoa ei ole ollut aikoihin. Etenkin nivelet kuluvat pikkuhiljaa, kun treenataan jatkuvasti ja homma pahenee, jos treenataan pitkiä aikoja samoilla liikkeillä ja liikeradoilla. Koitan parhaani mukaan välttyä bodareiden yleisiltä vaivolta, kun treenivuosia kertyy tarpeeksi. En siis egoile painojen kanssa, muuntelen ohjelmia ja pidän totaalilepoa ainakin kerran vuodessa.

Totaalilevosta on muitakin hyötyjä, kuten ylirasituksen päihitys ja etenkin psyykkinen latautuminen seuraaviin treeneihin ja ohjelmiin. Kun jatkuvasti tekee salilla kaikkensa, jotta pääsee treeneissä eteenpäin, voi se ajanmyötä käydä työlääksi ja psyykkisesti rasittavaksi. Kaikesta kannattaa pitää joskus taukoa, vaikka se maistuisikin hyvältä.

Treenasin viimeksi tiistaina ja jo eilen oli kova hinku salille takaisin. Kun treenirytmiin on tottunut, ei ilman osaa olla. Tällä hetkellä täytyy vain hokea itselleen, että pidä nyt sitä taukoa ja anna kropan joskus huilatakin kunnolla. Tauon jälkeen todennäköisesti jatkan sittenkin vielä 3-jakoisella ohjelmalla, mutta taidan vaihtaa toistoalueet ja liikkeet lähes kokonaan. Eipä tässä nyt oikein muuta kerrottavaa ole. Nyt täytyy vain hillitä itsensä, levätä ja syödä. Tiistaina takaisin salille. Jee.

Lepopäivän ruokaa: melkein onnistunut kikherne"munakas". Sadalla grammalla on 22 grammaa hyvälaatuista proteiinia. Oikein maustettuna hyvää, helppoa ja halpaa.