Kaikennäköistä kokeilua

Kevään aikana tuli dieetattua rauhallisesti ja kokeiltua samalla miten tankkailut toimii tässä kohdassa läskeilyä. En miettinyt asiaa liikaa enkä ottanut tavoitteita vaan pudotin painoa sen verran kuin hyvältä tuntui yhteen putkeen tehtynä. Aamupaino oli vuodenvaihteessa noin 90 kg ja huhtikuun puolella mentiin 84 kilon puolelle.

En käy salilla joka viikko suunnitelmien mukaista määrää, mutta tilanne muuttuu loppukesästä, kunhan terapiakäynnit vähenevät hieman. En todellakaan osannut odottaa kuinka rankkaa tiheä terapia voi olla. Vaikka fyysisesti olisikin valmis seuraavaan treenin, aina ei yksinkertaisesti kykene lähtemään liikkeelle jos on ollut psyykkisesti liian kuormittavaa. Jos olen voinut psyykkisesti huonosti hankalina aikoina, se on vienyt mehut myös fyysisesti. Oikein huonossa tilanteessa saatan menettää ruokahalunikin kokonaan.

Viime aikoina olen tehnyt salin puolella suhteellisen pitkiä treenejä. Bro split -tyyppisen touhun jälkeen jätin jalat todella taka-alalle, jotta voin keskittyä enemmän yläkroppaan ja erityisesti hartioihin ja käsiin. Volyymia on nostettu treeni treeniltä ja todennäköisesti seinä tuleekin pian vastaan. Alkuun liikkeissä oli työsarjoja 3-4 kappaletta ja lisäsin joka kerta yhden lisää. En välttämättä joka liikkeeseen, mutta kuitenkin niin että sarjamäärä nousee kokonaisuutena askel kerrallaan. Nykyään harvemmin enää kiirehdin salilla, joten semi-pitkillä palautuksilla viimeiset sessiot ovat kestäneet enemmän kuin kaksi tuntia. Tietysti järki tarvitsee pitää palautuksien kanssa, mutta monesti hosumisen takia joutuu käyttämään turhan pieniä kuormia.

Dieeteillä voimatasot eivät yleensä putoa oikein yhtään, mutta käsistä ja hartioista lähtee lihasmassaa. Kädet saattavat olla massakaudella ihan hyvänkokoiset, mutta eivät enää kymmenen kilon jälkeen, vaikka selkä, rinta ja jalat säilyvätkin ihan hyvin. Asiaa täytyy vielä testailla, mutta ehkä teen ko. lihasryhmiä turhan vähän tai liian pienillä kuormilla eivätkä siksi säily kunnolla. Ainakin tällä lyhyellä 5-6 kilon pudotuksella näyttäisi, että kaikki lihasryhmät ovat säilyneet aiempaa paremmin. Monesti varoitellaan, että kädet ja hartiat saavat niin paljon epäsuoraa rasitusta, ettei niitä tarvitse treenata erikseen kauheasti. Asia ei kuitenkaan ole niin yksiselitteistä (vaikka onkin totta), koska esim. minä en saa vedoista ja punnerruksista käsiin osumaa kovinkaan helposti.

Kai tässä on muutenkin pakko hyväksyä, ettei suoraviivaisella tekemisellä saa enää mitään aikaiseksi, koska omaa geneettistä potentiaalia aletaan olla turhan lähellä. Ihmisillä on aina hienoja ratkaisuja ja neuvoja kuinka joku yksittäinen liike tai erikoistekniikka toimisi helvetin hyvin, mutta yksittäiset seikat harvemmin auttavat pidemmälle kehittynyttä kaveria. Omalle kohdalle on pakko miettiä kokonaisuuksia ja jaksottaa metodeja pidemmällä aikavälillä, jotta kehitystä enää voi saada. Ensimmäisen viiden (ainakin) vuoden aikana (jos on treenattu ja syöty kunnolla) kehitystä saa parhaiten juuri sillä peruspuurtamisella ja lineaarisella progressiolla. Näiden helppojen lihaskilojen jälkeen kehitystä tulee korkeintaan viikkotasolla tai pikemminkin kuukausitasolla ja hommat täytyy toteuttaa sen ehdoilla.

Aamupaino 84.6 kg

Tee eniten sitä mikä toimii

Olemme Minnan kanssa käyneet salilla yhdessä melko usein. Aiemmin treenasimme pitkään omilla aikatauluillamme, mutta nyt saamme aikataulut sopimaan hyvin yhteen. Minna käy pääasiassa tekemässä 2 koko kropan treeniä viikon aikana eikä oikein koskaan sen enempää. Yhteen aikaan olimme molemmat neljänä päivänä viikossa salilla, mutta Minna haluaa tehdä nykyään muitakin asioita, joten päädyimme tällaiseen ratkaisuun. Omalla kohdalla 4 treeniä /viikko on ollut suurimman osan ajasta käytössä, mutta nykyään 3 kertaa viikossa tuntuu sopivalta. Useammin voisi hyvin treenata, riippuen toki vähän jaosta, volyymista yms. mutta arjen, oman psyykkeen ja muidenkin tekijöiden kautta tämä määrä on aika hyvä. Jos käyttäisin esimerkiksi 4-jakoista ohjelmaa, treenejä täytyisi tulla enemmän parhaan kehityksen saavuttamiseksi, mutta 1- ja 2-jakoisilla ohjelmilla harvempikin treenaaminen voi tuottaa todella hyvää kehitystä. Psyyke on oikeastaan se merkittävin tekijä miksi treenikertoja ei kannata olla liikaa. Välillä on aika raskasta olla ja elää epävakaan olotilansa kanssa, jolloin välipäiviä on hyvä olla reilusti. Vaikka treenaaminen onkin helvetin kivaa hommaa, niin kyllä sekin voi vaikuttaa omaan henkiseen vointiin, koska siinä on paljon muutakin kuin raudan nostelu. Esimerkiksi ruuhka, oudot ihmiset, meteli ja muut tekijät voivat imeä voimavaroja ja vaikuttaa psyykkeeseen kuormittavasti.

Nyt onkin hetken aikaa menty 2-jakoisella (tarkalleen 2+2) ohjelmalla, joka on minulle ehkä se toimivin runko. Muita jakoja tulee käytettyä aika-ajoin, mutta ei minun näköjään kannata pääosin jakaa kroppaa kuin yhteen tai kahteen osaan, koska se vaan toimii parhaiten. Näitä asioita kannattaa varmasti jokaisen treenaajan testata ja painottaa niitä systeemejä, mitkä itselle ovat toimivampia. On olemassa paljon ns. pakollisia seikkoja, mutta yksilölliset erot kannattaa aina ottaa huomioon. Jakojen suhteen on hyvin todennäköistä, että natuna saa parhaan hyödyn tiheämmästä frekvenssistä, mutta joku voi silti hyötyä harvemmasta frekvenssistä enemmän. Monessa muussakin asiassa on yksilöllisiä eroja. Esimerkiksi ensimmäinen kaveri saa parempaa lihaskasvua 8 toiston työsarjoilla ja toinen kaveri 15 toiston sarjoilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yksilön pitäisi eliminoida kokonaan tietyt treenimetodit. Vaikka potentiaalia olisikin enemmän pidemmille sarjoille, on isompienkien rautojen liikuttelulla merkitystä, etenkin pidemmän päälle. Vähän kaikenlaista kannattaa tehdä ja nimenomaan painottaa seikkoja, jotka tuottavat juuri itselleen eniten tulosta.


Yläkroppa A: (perjantai)
1. Maastaveto 3 x 6-7 x 145-147.5 kg
2. Penkki kp 3 x 6-7 x 34-36 kg:t
3. Yhden käden pystypunnerrus 3 x 5-7 x 18 kg
4. Latsivetolaite 3 x 8-10 x 90 kg
5. Rintapunnerruslaite 3 x 8-10 x 72.5 kg
6. Vipunostot sivulle 3 x 9-10 x 9 kg:t
7. Hauiskääntö kierrolla kp 3 x 10 x 12 kg:t
8. Kapea penkki 3 x 8-10 x 57.5 kg

Kesto 78 min.

Jalat A: (maanantai)
1. Pallokyykky 3 x 7 x 28-32 kg:t
2. Polvenkoukistus seisten laitteessa 3 x 7 x 35 kg /jalka
3. Pohkeet vipuvarsiprässissä 3 x 5-7 x 160 kg
4. Vipuvarsiprässi 3 x 8-10 x 315 kg
5. Polvenkoukistus istuen laite 3 x 10 x 130 lbs
6. Pohkeet vaakaprässissä 3 x 8-9 x 140-150 kg
7. Vatsat pallolla 3 x 5-8 x bw

Kesto 73 min. Aamupaino 81.4 kg

Treeneissä on aika vakiomeininki eli sarjapalautukset pidetään riittävinä (muttei liikaa) ja failurea vältetään. Joskus failure iskee, mutta pääosin koitan lopettaa viimeiseen kokonaiseen toistoon.

Kapeaa penkkiä olen tehnyt jo pitkään siten, että vien kyynärpäitä kunnolla sivulle, jotta ojentajat venyvät enemmän ala-asennossa. Tuossa vain täytyy olla hieman varovainen ranteiden kanssa eikä painoa pysty latomaan ihan niin suuria määriä mitä tavanomaisella tyylillä.

En ole ennen edes kokeillut tuota laitetta, jolla polvenkoukistusta voi tehdä seisten. Se osoittautui oikein päteväksi laitteeksi, koska saan sillä todella helposti hyvän tuntuman kohdelihaksiin jopa lyhyilläkin sarjoilla. Takareidet ei todellakaan ole minulle niin itsestäänselvyys kuin etureidet, jotka taas ovat turhankin hyvin hermottuneet. Koitin tällä kertaa tehdä laajempaa vatsarutistusta pallon ja puolapuiden avulla, mutta aika hankalalta se tuntui. Puolapuissa on liian isot välit, joten jalkojen ankkuroiminen on todella paskamaista enkä meinannut löytää sopivaa etäisyyttä pallolle. Todella toimivanoloinen liike kylläkin muuten.

Kilpailemisen huonot puolet

Valmistautuminen, kisamatka ja kaikki näihin liittyvä oli mukavaa, mutta on tässä reilusti paskaakin. Varsinainen kisadieetti on, etenkin natutreenaajalle, aika kova paikka, koska se vaikuttaa tietyn pisteen jälkeen negatiivisesti elintoimintoihin ja mieleenkin.

On tässä vuosien aikana käyty läpi yhtä sun toista dieettipätkää ja niistä on saanut joka kerran jälkeen yhä helpompia ja mukavemmin sujuvia. Esimerkiksi viime vuoden välidieetti (siistimistä ennen varsinaista kisadieettiä) oli helpoin dieettini koskaan. Olin rakentanut sitä ennen aineenvaihdunnallisesti niin hyvän pohjan, että 10 kiloa rasvaa paloi todella vaivattomasti eikä se häirinnyt arkeani oikein mitenkään. Vaikka kokemusta on dieeteistä eikä kisoihin ollut kovin montaa kiloa pudotettavaa, niin se on silti aivan erilainen kokonaisuus kun rasvaprosentti täytyy pudottaa ns. normaalialueen alapuolelle. Elintoiminnot alkavat kärsiä ja se näkyy monessa asiassa, eikä sellaisia yleensä joudu kokemaan kun rasvaa poltetaan pehmestä kunnosta "tavalliseen" kuntoon. Kaikilla ihmisillä on tietty kynnysarvo, jonka jälkeen ongelmia alkaa tulla ja sitä pahemmaksi ne menee, mitä enemmän hosuu homman kanssa tai mitä huonompi lähtötilanne on. Itselläni kaikki oli todella hyvällä mallilla, mutta tankkauksien kanssa olisin voinut olla rohkeampi. Silti ongelmia tuli reilusti ja ne olisivat voineet olla vieläkin pahempia, jos olisin lähtenyt liikkeelle heikoin eväin.

Lämmöntuotto heikkenee. Sitä voi tapahtua jo lyhyelläkin dieettipätkällä, mutta tällä kertaa se meni ja syvälle. Olen aina ollut kova hikoilemaan eikä mikään aiempi dieetti ole heikentänyt sitä ominaisuutta. Nyt olen kuitenkin siinä tilanteessa, että hikoilen lähinnä salilla ja saatan palella vaikka sisällä olisi 25 astetta lämmintä. Yleensä koen oloni tukalaksi 21-22 asteen lämpötilassa ja hikoilen vaikka en tekisi mitään. Tämä ei silti ole mikään kamala asia, mutta toki se vähentää kulutusta jonkin verran.

Hormonitoiminta kärsii. Riittää, että leptiini- ja testosteronituotanto putoaa, niin dieettaaminen on jo todella epämukavaa. Sen oikein tuntee, kun arvot alkavat laskea, kulutus putoaa ja olo heikkenee. Nälänhallintaan vaikuttavat tekijät ovat ehkä pahimpia, koska jonkin ajan kuluttua siitä tulee lähes loputonta, eikä ruokaa saa pois mielestään. Tähän kun lisää matalan testosteronituotannon niin mielialakin laskee, eikä asiat kiinnosta enää eikä aina tiedä miten ajan saisi kulumaan.

Nälkä. Uskokaa tai älkää, se voi mennä äärimmäisen kamalaksi. Tavallinen nälkä ei ole mitään verrattuna tällaiseen pohjattomaan kuravelliin, jota ei saa lopulta enää poistettua edes katekoliamiinien tuotantoa boostaamalla, koska se ei vaan enää toimi. Se miten nälkä voi vaikuttaa mielitekoihin, ruuanhimoon ja ajatuksiin, on jotain sellaista, mitä ei voi käsittää ennen kuin kokeilee mennä tarpeeksi alas rasvaprosentissaan. Ihmiset ei tunnu ymmärtävän tätä asiaa, vaan heillä on hienoja ideoita siitä kuinka tietyt ruokavaliot auttaisivat asiaa. Miten ihmeessä elintoimintojen heikentyessä voi enää edes olettaa saavansa kunnon vasteita ruuasta? Kyllä se peruspulliaiselle 20 % rasvoissa toimii, vaikka söisi kiviä, mutta tässä kohtaa kikkakolmoset ei toimi. Kokeiltu on vaikka mitä.

Seksuaalisuuskin hiipuu. Minulle ei tee tiukkaa sanoa, miten asiat oikeasti menevät, vaikka ehkä moni pysyykin tästä hiljaa. Aluksi kiinnostus vähenee ja lopulta se katoaa lähes olemattomiin. Jonkin aikaa vehkeet toimii satunnaisesti ja itse aktikin voi jäädä kesken, koska se ei tunnu oikein miltään. Itse olen kotona sellainen, että kanki on kovana jatkuvasti jos olen vähänkin kiinni Minnassa. Ensimmäisten kilojen jälkeen tämä väheni selvästi, jonka seurauksena seksiäkin harrastettiin harvemmin. Lähempänä kisakuntoa kiinnostus asiaan lähti aikalailla kokonaan pois. Vehkeet eikä mieli sanonut kovin usein mitään ja silloin harvoin ei vaan seiso.

Paljon muitakin muutoksia tapahtuu, kuten hapenkulutus vähenee ja nukkuminen tulee katkonaiseksi. Näistä ei silti tarvitse olla huolissaan, koska kaikki toiminnot kyllä palautuu kun hieman elvyttää elimistöä ja nostaa rasvaprosentin takaisin normaalimpaan suuntaan. Nämä ovat kuitenkin terveysriskejä eivätkä dieetin aikana todellakaan tunnu mukavilta, vaan lähinnä helvetiltä. Se on yksilöllistä kuinka paljon näitä asioita tapahtuu ja missä vaiheessa. Minulla näyttää vähän siltä, että 10 % alapuolella alkaa tapahtua, joten massakaudella on parempi pysyä tuon paremmalla puolella. Olen vielä lisäksi suht herkkä aistimaan asioita, joten koen nämä ehkä tavallista rajummin. Hattua täytyy kyllä nostaa kaikille kilpailijoille, jotka kykenevät sietämään kisadieetin loppuun asti ja vieläpä todella alhaiseen rasvaprosenttiin, johon en itse edes uskaltanut pyrkiä.

Yleinen fiilis kisaprojektista on hyvä, mutta jotkut asiat askarruttavat. Seuraavia asioita lähinnä pohdin, enkä niinkään syytä ketään. En tiedä olenko ihan hakoteillä, mutta monesti tuntuu, että minua katsotaan vegaanina eikä aina niinkään ihmisenä. Onhan se hienoa, että veganismia mainostetaan kaikella mahdollisella eikä se minua haittaa, jos pystyn siinä olemaan osallisena. Projektin aikana olo meni niin tukalaksi, että siinä ei pahemmin mieti aatteen ajamista eteenpäin, vaan omaa ja läheisten tilannetta, jaksamista ja terveyttä. Sain paljon tsemppauksia ja tukea, mutta johtuiko se siitä, että haluttiin vegaanin pääsevän kisalavalle vai Hansin?

Tätä on ikävä todeta, mutta käytännönauttajat (Minnan lisäksi) olivat suurinpiirtein aina sekasyöjiä. Tästä tulee väkisinkin mieleen, että moni ei välttämättä ajattele tässä minua vaan veganismia. Koitin alunperin pyytää huoltajaa Jyväskylän reissua varten jo hyvissä ajoin vegaanipiireistä, mutta kukaan ei tarjoutunut. Lähinnä tuli sellainen olo, että kaikki haistattaa minulle pitkät paskat, koska IFBB ei enää hyväksy huoltajaksi eri sukupuolta olevia henkilöitä. Tämä tuntui olevan suurempi huolenaihe kuin se, että saanko huoltajan vai en. Lopulta päädyin kysymään apua hyvältä ystävältäni (sekasyöjä) ja muusta elämästään huolimatta suostui heti. Kannustamaankin tuli paikan päälle sekasyöjiä ja muutkin käytännönavut hoidettiin ilman vegaaneja.

Veganismiin suhtaudutaan muutenkin omituisesti. Jos joku vähänkin tunnettu henkilö ilmoittaa syövänsä nyt vähemmän lihaa niin siitä tehdään melko iso numero. Jos taas vegebodari, ongelmistaan huolimatta, pääsee kisoihin ihan kelpokunnossa ja on syönyt pelkkää pupuruokaa 4 vuotta putkeen niin se ei ole kovin iso asia. Olin joskus yhteydessä Vegaiaankin sähköpostilla ja kerroin tästä projektista, mutta en koskaan saanut edes vastausta. Toisaalta olisi ollut mielenkiintoista nähdä mikä tilanne olisi, jos olisinkin pärjännyt kisoissa. 

Paskaa on siis ollut, fyysisesti, psyykkisesti ja ajatuksien osalta. Keskiarvollisesti ollaan silti plussan puolella, enkä kadu, että tähän lähdin, koska kaikki meni kuitenkin ihan mukavasti ja sain elää unelmaani. Kiitos, että jaksoitte auttaa ja olla mukana <3

Purefitin proteiinipatukoita saatavilla

Meinasi jäädä tältä viikolta blogiteksti kokonaan tekemättä, koska olen ollut aivan liian stressaantunut niinkin turhasta asiasta kuin rahasta. Toleranssi stressaaville asioille on joskus niin heikkoa, että olisi parempi jos pidempikestoisia ongelmia ei olisi ollenkaan. En pysty aina suhtautumaan joihinkin asioihin järkevästi vaan alan panikoida ja hermoilla jos paineita kasaantuu liikaa. Voi olla, että jotkut asiat ovat olleet joskus nuorempana sen verran traumaattisia, etten pysty käsittelemään kaikkia tavallisiakaan arjen ongelmia normaalisti. Tähän liittyviin lieviin "blackout":hin ja muuhun olisi mukava joskus saada joku selvyys, että mistä ne loppujen lopuksi johtuu. Tuntuu, ettei lääkärit kovin mielellään diagnosoi nuoria ihmisiä tällaisissa asioissa. Mutta ei siitä sen enempää, täytyy vain järjestää asiat kuntoon ja jatkaa matkaa.

Tuli taas tilattua Vegekaupasta tavaraa - tällä kertaa proteiinipatukoita. Ne vain ovat monessa tilanteessa nopea apu, etenkin silloin kun täytyy lyhyellä varoitusajalla lähteä matkaan eikä ole aikaa kasata hienompia eväitä. Extreme Cruncherit ovat meillä varmaan se eniten käytetty patukka, koska se on muita edullisempi. Itse käytän myös reilusti Organic Food Bar protein -patukoita, koska haluan käyttää muitakin prodelähteitä kuin soijaa. Nyt Vegekaupalla on uutuutena viittä eri PureFitin prodepatukkaa, jotka ovat muuten tosi hyviä. Nykyinen Turun Vegekaupan kauppias hoitaa hommat tunnollisesti ja palvelu pelaa. Kysyin isompien erien ostomahdollisuutta ja laatikot taisivat tulla alle vuorokaudessa myyntiin! Olen yleisesti sitä mieltä, että Suomessa asiakaspalvelu on heikompaa kuin esimerkiksi Briteissä tai Aasiassa, mutta Vegekauppa hoitaa nykyään hommat todella hienosti ja arvostan sitä.

Vegekaupan prodepatukat

Vegekaupasta tulikin mieleen, että he sponssaavat minua kun olen matkalla ensimmäisiin kisoihini. Se tunne kun joku on mukana tekemisissäni on todella rohkaisevaa ja mahtavaa. Meillä ei ole mitään virallista sopimusta, mutta koitan tavalla tai toisella olla hyödyksi heille. Vaikka en mitään hyötyisikään niin kyllä silti mainostaisin heidän verkkokauppaansa täällä. Kaikki veganismiin liittyvä on tärkeää eikä minua haittaa vegaanisten firmojen menestys, vaan juurikin päinvastoin.

Alla taas pari videota lähiaikojen treeneistä. Jos oikein muistan, kuvasimme näitä noin viikko sitten.

 
JALAT 2 (torstai)

 

1. Prässi takareisille 3 x 7-12 x 100 kg

2. Pohkeet istuen kp 3 x 12-22 x 34 kg:t

3. Hack -kyykky 3 x 10-12 x 11.25 kg

4. Polvenkoukistus 3 x 9-12 x 90-100 lbs

5. Pohkeet seisten 3 x 11-12 x 20 kg levypaino

6. Polvenojennus 3 x 12 x 42.5 kg

7. Vatsat roikkuen 3 x 9-15 x bw

8. Vatsat laitteessa 3 x 11-12 x 15 kg

Kesto 48 min.

YLÄKROPPA 2 (lauantai)

1. 1 käden soutu 3 x 11-12 x 22 kg

2. Sivuviparit taljassa 3 x 7-11 x 2.5 kg:t

3. Latsilaite 3 x 12-13 x 55 kg

4. Laitepunnerrus 3 x 8-12 x 50 kg

5. Vetolaite 3 x 10-12 x 40 kg

6. Takaviparit seisten kp 3 x 11-13 x 4-5 kg:t

7. Peck deck 3 x 9-12 x 20 kg

8. Pullover taljassa 3 x 10-12 x 12.5 kg

9. Taljapunnerrus köysi 3 x 12-15 x 5 kg

10. Hauiskääntö istuen kp 3 x 8-12 x 8 kg:t

Kesto 60 min. Aamupaino 70.4 kg.

Uusin Vegekaupan tilaus. Moni juttu oli ekstraa <3

"Vihis" eli kasvispiirakka tuli testattua viimein ja olihan se helkutin hyvää.

Näillä eväillä kohti syksyn kisoja

Nyt on se vuosi kun ensimmäistä kertaa joku hullu vegaani lähtee IFBB:n Classic Bodybuilding -kisoihin. Ainakin olen siinä käsityksessä, ettei muita vegaanimiehiä ole vielä tässä maassa näkynyt.

Olen ollut monta päivää stressaantunut ja ehkä hieman paniikissakin. En osaa yhdistää sitä mihinkään tiettyyn, mutta todennäköisesti alitajunta murehtii kisoja. Jos rehellisiä ollaan, se on aika pelottavaa lähteä uusiin piireihin, oikeastaan aivan yksin, omin neuvoin. Pelkään varmaan eniten epäonnistuvani jossain osuudessa ja psyykekin askarruttaa. Olen oppinut luottamaan omiin kykyihini ja osaamiseeni, mutta silti itsevarmuus voi romahdella aika-ajoin, koska jännitys nousee välillä niin korkealle. Vaikka en ekalla kerralla tavoittele muuta kuin kokemusta, silti pärjääminenkin askarruttaa. Olisihan se kiva jos siellä pärjäisikin, mutta onnistuminen on vaakalaudalla, koska yksi tärkeä komponentti on turhan vajaa: taustajoukot. Hoidan itse kaiken suunnittelun, harjoittelun, ruokavalion ja tarvittavat hankinnat kisoja varten ja tietysti mietin pääni puhki kaikella turhallakin. Tiimi on olemassa, mutta en tunne porukkaa melkein ollenkaan, enkä edes tiedä kuka tulee huoltajaksi. Minna tietenkin on rinnalla ja jakaa taakkaa, mutta en tiedä miten pitkälle se riittää viime metreillä. Nyt kun koko homma konkretisoituu, sitä huomaa, että tukea ja kannustusta tarvitsisi enemmän. Todellisuudessa tämä on todella suuri pala purtavaksi, etenkin minulle, koska psyyke ei aina ole ollut vakaa. Se auttaisi paljon, jos joku välillä kysyisi miten hommat sujuu tai olisi rauhoittelemassa jos sille on tarve. Käytännön hommissa tuskin tulee suurempia ongelmia, mutta pääkoppa voi olla liian kovilla, eikä se tee hyvää miettiä yksin asioita peiton alla.

Nyt kun tätä kirjoitan, se jotenkin helpottaa oloa. En ole kuitenkaan ihan tällä tavalla avannut asiaa julkisesti, mutta nyt täytyy olla rehellinen, jotta voin ottaa askeleen eteenpäin. Pakko se on vaan sanoa, että askarruttaa, pelottaa ja jännittää.

Tässä listaa asioista, joiden avulla pyrin pääsemään hyvään kisakuntoon:

1. Siisti lähtökunto ja reverse dieetti. Se ole ihan niin yksinkertaista, että mistä tahansa rasvakasasta pääsisi suoraan hyvään kisakuntoon, kunhan ottaa tarpeeksi aikaa. Kisadieetti täytyy viedä niin pitkälle, että esim. 25 kilon pudotuksella elimistön toiminnot kärsii liikaa, eikä lavalle voi saada mitään superpaineista ja superkireää kuntoa. Tämän takia on parempi, että kisadieetti voidaan hoitaa kohtuu siististä kunnosta, eli omalla kohdallani korkeintaan 10-15 kilon pudotuksella. Mitä reverse dieettiin tulee, on se hyödyllinen keino kehittää aineenvaihdunnan tasoa jatkuvasti eteenpäin. Olen ainakin kaksi vuotta keskittynyt tähän asiaan todenteolla ja pyrkinyt tottutelemaan suurempiin ruokamääriin ilman suurempia rasvakertymiä. Se on selvää, että 10 kilon pudotus 2000-4000 kcal syömisillä kisadieetillä johtaa parempaan lavakuntoon kuin 10 kilon pudotus 800-2000 kcal syömisillä.

2. Rauhallinen tahti. Aika perusjuttu, mutta silti moni kiirehtii liikaa ja syssii koko homman. Elimistö panee hanttiin aika tehokkaasti siinä vaiheessa kun rasvaa yritetään polttaa kiloa viikossa tai enemmän. Mitä nopeampi tahti on, sitä nopeammin elimistö alkaa karsia toimintoja, jonka seurauksena voidaan olla äkkiä niin pienillä kaloreilla, ettei kisadieettiä voi enää jatkaa.

3. Rasvojen ja hiilihydraattien jakaminen eri aterioille. Aineenvaihdunnallisen joustavuuden (metabolic flexibility) kehittäminen on yksi tärkeimpiä komponentteja tilanteessani. Tätäkin hommaa olen tehnyt koko ajan tarkemmin, jotta elimistöni tottuu vaihtamaan rasvanpolttomoodista tehokkaasti glukoosinpolttomoodiin. Urheilijan ei ole mitään järkeä välttää kokonaan jompaa kumpaa, vaan kehityksen ja suorituskyvyn maksimoimiseksi kannattaa olla mukana molempia riittävästi. Käytännössä voimaharjoittelun ympärillä/aikana nautitaan suurin osa päivän hiilareista ja muilla aterioilla nautitaan reilusti rasvaa, muttei melkein ollenkaan hiilareita. Tämän avulla hiilarit ovat tehokkaampia silloin kun niitä oikeasti tarvitaan ja elimistö oppii hyödyntämään rasvaa polttoaineena silloin kun hiilareita ei ole saatavilla. Mitä huonompi aineenvaihdunnallinen joustavuus on, sitä heikommin elimistö pystyy ylipäänsä kajoamaan rasvavarastoihin. Tätä kykyä voi heikentää tehokkaasti nauttimalla jatkuvasti joka aterialla reilusti hiilihydraatteja.

4. Nukun niin paljon kuin mahdollista. Kyllä tämä onnistuu ainakin alkuun ihan hyvin, mutta reilusti alle kympin rasvoissa voi olla, ettei nukkuminen olekaan ihan itsestäänselvyys. Tilanteeni on kuitenkin se, että voin nukkua pääsääntöisesti mihin aikaan tahansa ja niin pitkälle kuin tarvitsee. Nukkuminen auttaa tietysti pääkopan hallintaan ja sen lisäksi hormonitoimintaan. Hormonitoiminta kärsii joka tapauksessa natuna aika paljon loppua kohden, joten kaikista mahdollisuuksista kannattaa pitää kiinni. Ei ole kauhean hauskaa, jos vähäisen unen takia on yliöverinälkä tai paha vitutus, ilman rasvan palamista.

5. Vakiomakrot. Proteiinin tulen pitämään siinä missä se on nytkin, mikä tarkoittaa käytännössä, että painokiloa kohden määrä nousee pikkuhiljaa. Normaalisti 2 grammaa painokiloa kohden riittää hyvin, mutta kireästä kunnosta superkireään kuntoon tarve nousee jonkin verran, joten on parempi tähdätä 2-3 grammaan. Rasvan pudotan johonkin tiettyyn määrään, joka takaa Omegojen lisäksi muut rasvahapot, jotka tukevat hormonitoimintaa. Tämän jälkeen karsiminen menee hiilihydraatteihin. Pidän makrot siis samoissa lukemissa ja karsin tarvittaessa hiilihydraatteja, jotta hypokalorinen tila pysyy yllä. Hiilihydraatteja on muutenkin järkevä karsia jonkin verran, koska tavanomaiset, korkeat määrät heikentävät pikkuhiljaa solujen insuliiniherkkyyttä. Väliaikainen karsiminen palauttaa kykyä takaisin.

6. Ässä hihassa. On hyvin mahdollista, että jossain kohtaa, todennäköisesti hyvin lopussa, rasva ei enää palakaan totutulla tavalla, vaan sen sijaan lihaksia alkaa lähteä. Tällainen tilanne johtuu usein rasvakudoksen epäedullisesta androreseptorijakaumasta. Reisien ja pakaroiden alueella on enemmän alphareseptoridominanttia jakaumaa, joka tarkoittaa, ettei viimeiset rasvanrippeet lähde edes liikkeelle kovin helposti soluista. Itselläni on aika paska tilanne, koska pakarani ovat rasvaisemmat kuin muut kehon osat. Olen jo ennakkoon varautunut siihen, että joudun jonkin verran kikkailemaan erityisesti intervallityyppisellä harjoittelulla ja tietynlaisella ruokavaliosäätämisellä, jotta pääsen käsiksi pakaroideni viimeisiin rasvoihin. Toivotaan kuitenkin, ettei isompaa säätämistä tarvitse, mutta pidetään se ässä silti tallessa.

7. Koitan antaa tilaa ja armoa itselleni. Tämä saattaa olla hyvinkin oleellinen juttu, jos alan hajoilla nälän ja stressin keskellä. Koko homma on niin iso juttu minulle, että olen päättänyt pitää koko vuoden viikonloput erityisen tyhjinä, jotta voin keskittyä tähän kunnolla. Tarvitsen tilaa reilusti, jotta pääkoppa ei kuormitu liikaa muista asioista. Tässäkin on ihan tarpeeksi. Olen tavallaan huono häviämään enkä meinaa kestää omia virheitäni. Sen takia pyrin täydellisyyteen ja moitin itseäni aika pahasti, jos kämmään pieniäkin asioita. En tiedä miten kisadieetillä asia menee, mutta armoa on pakko antaa, koska asiat ei voi mennä 100% täydellisesti, vaikka mitä tekisi. Pelkään myös, että muut odottavat minulta liikoja, mutta oikeasti taidan itse odottaa. Minun pitäisi kohdata se tosiasia, että homma saattaa mennä aivan perseelleenkin, enkä tiedä olenko oikeasti lavalla syyskuussa. Se on vaikeaa, mutta yritän.

Kiitos kaikille, jotka olette mukana tässä. Tarvitsen kaikkea mahdollista tukea ja kannustusta nyt ja huomenna, jotta pääsen lavalle saakka ehjänä.

Ehkä uskaliain avautuminen minulta

Jos ei halua lukea avautumisiani, niin kannattaa skipata tämä kirjoitus ja tulla viikon päästä uudestaan katsomaan (ensi viikonloppuna lähden fitness expoon).

En varsinaisesti valita tai halua olla negatiivinen, vaan haluan joskus kirjoittaa syvimpiä ajatuksiani johonkin, enkä häpeä kirjoittaa niitä tänne julkisesti. Olen ollut parisen vuotta avoimempi asioiden suhteen, eikä se miellytä kaikkia, mutta pääsääntöisesti asiaan on suhtauduttu melko neutraalisti. Monen ihmisen kohdalla tuntuu kuitenkin siltä, ettei ongelmiani oteta huomioon missään tilanteessa, vaikka syytä olisi.

Kun kelaa hieman taaksepäin, psyykkistä ongelmaa on ollut teinistä asti ja persoonallisuushäiriö on vaivannut aikuisiällä. 18-20 vuotiaana kaikki tuntui toivottamalta ja olin varmaan oikeasti todella masentunut. Alkuun heräsin ensimmäisessä omassa kämpässäni tuskaan ja itkuun joka aamu, enkä meinannut saada sitä loppumaan. Ennen kotoa pois muuttamista en oireillut oikeastaan ollenkaan, vaan homma räjähti käsiin kun pääsin oman elämän alkuun. Olin itsetuhoinen, mutta nielin tuskani väkisin ja yritin tappaa aikaa ennen armeijaa. Se sattui ihan hitosti enkä osannut nähdä parempaa tulevaisuutta.

Armeijan jälkeen olen ollut avohoidossa, enemmän tai vähemmän, nykyään vain vähän. Tähän päivään saakka olen ollut lähinnä eri kouluissa ja jonkin verran tehnyt pätkätöitä. Asiat oli pahimmillaan armeijan ympärillä ja sen jälkeen, mutta onneksi tapasin Minnan vuonna 2009. Se tapahtui todella hyvään aikaan, koska en kokenut jaksavani enää kauaa tyhjää elämääni. Saattaa hyvinkin olla, etten olisi enää elossa, ellen olisi tavannut Minnaa. Meillä on ollut välillä vaikeaa, koska olen vieläkin hieman rikkinäinen, eikä se ole kenenkään kannalta helppoa, mutta keskimäärin tässä on hienoa elää. Vointini on silti huomattavasti paremmalla mallilla kuin armeijan aikaan. Silloin vointini oli todella huono, nykyään kohtalainen.

Mitä nykytilanteeseen tulee, on häiriötekijänä epävakaa persoonallisuushäiriö, josta olen aiemminkin maininnut. Se oli tuskaisinta silloin kun ei vielä tiennyt mikä vaivaa. Kun törmäsin tietoon, alkoi tilanne helpottua, koska vihdoin sain vastauksen vointiini. Se on silti hankalaa, koska oireilua tapahtuu aika-ajoin, eikä sitä aina erota tavanomaisesta käyttäytymisestä. Erityisesti tunnetilojen heittely voi olla suorastaan suunnatonta. Yhtenä hetkenä ihannoin ja melkein palvon jotain ihmistä, mutta yhtäkkiä saatan olla todella vihainen tätä kohtaan. Joskus on tullut älyttömiä ideoita, jotka ovat tuntuneet jopa viikkoja todella järkevältä, mutta jälkeenpäin on tajunnut, ettei asiassa ollut mitään järkeä. Onneksi näitä tiloja on oppinut tunnistamaan, eikä ne enää pääse niin helposti valloilleen. Nyt viikonloppuna tunteeni pääsivät liian pahasti valloilleen ja olin vuoron perään äärimmäisen vihainen ja perään surullinen. Näihin kun yhdistää perusluonteeni ja herkkyyteni, voi soppa olla aikamoinen, eikä tilanteesta "irtoaminen" ole kovin helppoa, vaikka toinen käskee rauhoittua.

Joskus tunnen näiden tilanteiden jälkeen, että olen mahdollisesti loukannut ihmisiä tai kohdellut heitä väärin. Tunnen muutenkin helposti syyllisyyttä. Olen paljon pahoitellut ja pyydellyt anteeksi ties miten pienistä asioista, koska haluan olla varma, ettei ketään jää harmittamaan liikaa. Näissä on kylläkin sitä mukana, että toinen osapuoli on myös ollut minua kohtaa jollain tavalla ilkeä tai aloittanut koko sopan, mutta en silti saa melkein koskaan muilta anteeksipyyntöjä. Ihmisten, jotka tietävät, että olen epävakaa, ei pitäisi kokeilla liikaa kepillä jäätä minun kohdallani, mutta silti sitä tehdään. Usein näitä tilanteita pystyisi välttämään pelkästään sillä, että muut olisivat asiallisempia. Suutun myös äärimmäisen helposti jos joku edes vähän ivailee Minnalle ja saatan lähteä hyvinkin helposti henkilökohtaiselle linjalle, koska suutun niin pahasti. Eipä tuokaan ihan normaalia ole, vaan hyvinkin tyypillinen mielialan nopea muutos.

Tätä elämäni vielä on, mutta oireet ovat sentään vähentyneet, eikä tämä ole täyspäiväistä, vaan suurimman osan ajasta asiat näyttää normaalilta. Täytän ensi viikolla 27 ja tilastollisesti 20-30 vuoden iässä on pahimmat oireet. Toivotaan, että ajan myötä tästä paskasta pääsee eroon, koska mitään varsinaista hoitokeinoa tälle ei ole. Tähän on itse sinänsä tottunut, mutta läheisetkään ihmiset eivät aina tajua, missä mennään.

On tässä kuitenkin positiivisiakin asioita. Asian hyväksyminen on tuntunut hyvältä ja voin jatkaa elämääni ja itseni eheyttämistä. Jos valehtelisin itselleni, ettei mitään ongelmaa ole, en ikinä toipuisi. Vaikka muut ei ehkä sitä huomaakaan, ovat viimeiset kaksi vuotta olleet minulle tuottoisia. Olen oppinut luottamaan itseeni enemmän, en ole enää niin ahdistunut, tiedän enemmän mitä haluan, osaan nauttia elämästä ja uskallan oikeasti lähteä toteuttamaankin haaveitani, jotka ovat ennen tuntuneet mahdottomilta toteuttaa. Kaikki on suhteellista, joten vaikka ehkä vaikutankin negatiiviselta, ei se tarkoita, ettenkö olisi mennyt eteenpäin. Uskon ja luotan siihen jo suurimman osan ajasta, että pystyn pikkuhiljaa elämään melko normaalia elämää. Kuoppia tulee varmasti vielä paljon eteen, mutta aion selvitä niistä helpommalla kuin aiemmin. Erityiskiitos Minnalle <3

Joskus turhauttaa, mutta homma toimii

Olen tällä viikolla nukkunut hieman huonosti, joten en ole jaksanut käydä aiemmin kirjoittamassa mitään, vaikka yleensä joka viikko haluan jotain kertoa. Saattaa olla, että miinuskalorijakso alkaa syödä kroppaa, vaikka varsinaisesti ei tunnukaan siltä vaan homma on ollut kaikin puolin helppoa - oikeastaan helpompaa kuin koskaan aiemmin dieeteillä. Kaikenlaista on tullut vuosien varrella kokeiltua ja alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä, että osaan vetää nämä rasvanpolttojaksot hyvinkin sopivalla tavalla. Olo on jatkuvasti normaali, nälkä ei hirveästi vaivaa, treenit kulkee ja energiaa riittää ja jaksaa hyvin tehdä asioita. Parasta on se, että alan olla kireämmässä kunnossa kuin moneen vuoteen. Tarkoitus onkin nimenomaan mennä totuttua pienempään rasvaprosenttiin, totutella siihen, pysyä siellä ja hilata taas kaloreita ylöspäin dieetin loputtua. En varmaan jatka enää kauaa, koska tänä aamuna paino kävi jo niinkin alhaalla kuin 70.4 kilossa.

Turhautumisella en tarkoita sitä, että treenaaminen tökkii tai jokin muu hommaan liittyvä. Olen uuvuttanut hieman itseäni psyykkisesti sillä, että yritän auttaa ihmisiä kun on kyse liikunnasta, ruokavaliosta tai painonhallinnasta. Olen ollut aiemmin epävarma taidoistani, mutta uskon jo pikkuhiljaa, että tietoa ja taitoa riittää joka suuntaan, joten uskallankin auttamaan. Aiemmin saatoin olla neuvoissani hieman jyrkkä tai tuoda asian esille (joidenkin mielestä) turhan jyrkästi. Olen koittanut olla rauhallisempi ja pehmeämpi asioiden suhteen, mutta ihmiset tuntuvat siltikin suhtautuvan neuvoihini kriittisesti tai muuten paskamaisesti. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että he oikein kerjäävät apua, mutta apu ei kuitenkaan kelpaa, vaan valitetaan siitä, että joku alkaa neuvoa, vaikka ei varsinaisesti ole mitään pyydetty. Se on aika kummallista, että päätään seinään hakkaavat eivät voi ottaa minkäänlaista apua vastaan, ainakaan minulta (varmaan naamakerroin?), mutta siltikin jatkavat itkemistä. Pahimpia ovat ihmiset, jotka kysyvät henkilökohtaisesti apua, mutta eivät edes pitkän neuvomisen jälkeen sano kiitos. Yleensä perustelen kaiken tieteen pohjalta ja perinpohjin, mutta silti toisen osapuolen omat "fiilis"pohjaiset "faktat" asiasta täytyy tuoda esille ja sillä "kumota" kaikki mitä neuvon. Eli toisinsanoen haistatetaan pitkä paska sille, että viitsin käyttää aikaani turhaan.

Niitäkin tilanteita on, että joku kysyy yleisesti neuvoa esim. internetin välityksellä, joihin osallistun jos tunnen käsiteltävän asian kunnolla. Näissä keskusteluissa kaikenmaailman epämääräisiä käsityksiä tuodaan esille, jotka ovat yleensä vääriä tai hyvin epämääräisiä. Jos näitä asioita korjaa ja perustelee asiallisesti, ei se kelpaa, koska se on joko tappelua, vittuilua tai pätemistä, vaikka yritän tosissani auttaa.

Mikä helvetti ihmisiä vaivaa? Miksei kukaan arvosta mitään? Jos näitä tapauksia olisi vain murto-osa, ei se haittaisi, mutta homman nimi on se, että tällaista tapahtuu puolet ajasta. Ilmeisesti jatkossa täytyy pitää tiedot vain itsellään ja antaa ihmisten jatkossakin hakata päätään seinään. Jos joku kyselee minulta neuvoja jatkossa, taidan ottaa siitä maksun. Ei ainakaan harmita niin paljoa, jos vastapuolen asenne on paskamainen.

Noh, onneksi on niitäkin ihmisiä edes jonkin verran, jotka oikeasti arvostavat tietoani ja taitoani. Haluaisin oikeasti auttaa ihmisiä ja ehkä saankin jossain vaiheessa mahdollisuuden johonkin pieneen. Mainitsen kyllä asiasta, jos jotain jännää tapahtuu.

Viime viikolla koitin räpeltää poseja.

Selkä lähtee erottumaan minulla aina helpommin kuin esim. vatsa.

Etureidet on hyvät. Lavalla ei pitäisi olla niiden suhteen ongelmaa pärjätä.

Onkohan kämppä kallellaan? Taisi olla kuvankäsittelytaidot vinossa.

Ulkoasu ja asenne uusiksi

Avovaimoni Minna muutti hieman blogin ulkoasua, koska mielestämme aiempi tyyli oli ehkä hieman silmille hyppivä, eikä välttämättä ole kaikkien mieleen. Tykkään paljon punaisesta väristä, mutta jos koko tausta on tummanpunainen, se saattaa olla ärsyttävän näköinen monen mielestä. Nyt mennään vähän neutraalimmalla tyylillä, edelleen kuitenkin punaisen värin ollessa mukana. Leveyttä on tullut lisää, jotta voin jatkossa laittaa kuvat isompina. Monessa tilanteessa isoltakin näytöltä katsottaessa kuvat saattavat jäädä turhan pieniksi, eikä niitä saa tarpeeksi isoksi muuta kuin avaamalla kuvan alkuperäisessä koossaan. Jos ulkoasussa on jotain parantamisen varaa, kommentteihin voi jättää toiveita tai jos joku sivulla oleva systeemi olisi toivottua muuttaa, niin sellaistakin voi ehdottaa.

Minna lupasi myös ottaa jatkossa valokuvia järjestelmäkamerallaan ja saa varmasti aikaan parempia kuvia kuin minä. Itselläni on iPhone 4s puhelin kamerana enkä aina jaksa keskittyä kuvien ulkoasuun kovin paljoa. Edellinen asunto oli muutenkin todella heikko kuvauspaikka, koska luonnonvaloa ei tullut sisään mistään kunnolla. Nykyinen asunto on huomattavasti valoisampi päiväsaikaan eikä täällä ole enää niin ahdastakaan. Minna osaa jo melko hyvin kuvata, joten parempaa laatua on todennäköisesti tiedossa.

Jatkossa koitan olla myös aiempaa positiivisempi ja optimistisempi. Olen välillä turhan ärtynyt ja vihainen tiettyjä asioita kohtaan, mutta eipä asioista kitiseminen tee muuta kuin pahentaa oloa. Olen sentään huomannut olevani iloisempi asioiden suhteen, enkä ota kaikkea enää niin vakavasti. Tällaista asennetta täytyy jatkossa tuoda enemmän esille täällä blogissakin ja yrittää nauttia elämästä kaksin käsin. Enkä halua olla vegaani, jonka kaikki muistaa ärsyttävänä tyyppinä, joka vain valittaa joka asiasta. Toivon, että minut muistetaan ystävällisenä ja avuliaana, mitä perusluonteeltani olenkin. Toivon pystyväni jossain vaiheessa tekemään veganismin kautta hyviä asioita ja mahdollisesti yhteistyötä erilaisten kumppaneiden kanssa. Kukaan ei kaipaa hommiin mukaan hankalaa kitisevää vegaania, vaan jonkun, joka tuo asioita esille positiivisemmassa valossa.

Tällä viikolla olen pitänyt vaihteeksi kevyen viikon (-30% treenipainot), joten sen ihmeempää ei itse harjoittelusta ole kerrottavaa. Alkuviikko meni taas hieman puolilla valoilla, mutta nyt loppua kohden olo on parantunut huomattavasti ja olen vieläpä ehtinyt nukkua normaaliin tapaan pitkiä yöunia. Maanantaina lähdetään taas täysillä akuilla jatkamaan samaa ohjelmaa.

Turun Vegekaupasta saa tällaista nykyään! Jauhe on sekoitus herne- ja soijaproteiinista ja on muuten tosi hyvää.

Tätä jauhetta en ole vielä testannutkaan. Käytiin Turussa tällä viikolla, joten Vegekaupasta lähti mukaan kaikenlaista. Ja nykyinen kauppias on tosi mukava ihminen!

Olen melko tyytyväinen tämänhetkiseen kuntoon. Tuosta kun nappaa ensi keväänä 10-12 kiloa pois, niin eiköhän erottuvuus ole kohdillaan.

Selkä on hyvä, pakko se on itsekin todeta. Olkavarret menevät vielä tänä vuonna priorisointiin, jos niitäkin saisi vielä hieman kasvatettua ennen ensimmäisiä kisoja.

Tekemiseni tuntuu häiritsevän muita

Se, että olen vegaani ja punnitsen ruokani ja merkkaan ne ruokapäiväkirjaan, tuntuvat olevan monelle ihmiselle hankalia asioita käsitellä. Pidän nuo asiat lähinnä omana tietonani, enkä tunge niitä väkisin kenenkään naamaan, mutta saan niistä silti ihan kummallisia, lähinnä negatiivisia kommentteja. Olen jo monta vuotta sitten merkannut syömisiäni vihkoon, mutta lähinnä vain miinuskalorijakson yhteydessä. Jo noinakin aikoina sain kuulla jonkin verran muiden suusta kaikenlaista.

En nykyään ehdi olla kovin sosiaalinen, paitsi viikonloppuina. Elän pääasiassa elämääni avovaimoni kanssa enkä näe muita ihmisiä arkena paljoakaan. Silloin harvoin kun lähden johonkin kauemmas ihmisten keskelle, kulkevat syömistottumukseni tietysti mukana. Otan mukaan ruokapäiväkirjan, mahdollisesti vaa'an ja erilaisia ruoka-aineita, jotta pystyn hoitamaan hommat suunnitelman mukaan. Tämä ei tietenkään jää muilta näkemättä, ja jonkun on aina pakko puuttua tähän.

"Onkohan sulla joku syömishäiriö ku punnittet ja lasket ruokias?"
"Toi on hirveen vaivalloisen näköstä. Emmä pystyis tolleen tekee."
"Ai Hans laskee syömisiään? No, eihän siinä oo mitään järkee!"
"Vegaanit joutuu kärsii ton takia ku eivät saa syödä mitä haluavat."
"Ai, onko täs liikaa kaloreita ku sä et voi syödä tätä?"

Väitän, että ehkä vain muutama prosentti ihmisistä edes käsittää, minkä takia syön tarkasti ja lasken makroravinteeni. Olen sitä asiaa selittänyt aika monelle ihmiselle, koska aina joku ihmettelee tätä asiaa. Kukaan ei kuitenkaan koskaan kysy: "Miks sä lasket ruokias?". Jos ihmiset kysyisivät jotain tuollaista, ei homma vituttaisi. Kaikki vaan tekevät oletuksia päässään kolme sekuntia ja sen jälkeen kommentoivat jotain tyhmää. Kerron nyt tässäkin lyhyesti, minkä takia seuraan syömisiäni tarkasti:

1. Plussakaloreilla ollessa hallittu painonnousu (esim. 100-200 g /viikko) ja miinuskaloreilla ollessa hallittu painonlasku (esim. 500 g /viikko).
2. Dieettien jälkeen tarkka reverse diet, jotta läskiä ei kertyisi (esim. 50-100 kcal viikossa lisää)
3. Aineenvaihdunnan kehittäminen eteenpäin ilman suurempia läskikertymiä (esim. 20-50 kcal viikossa lisää)

Näitä asioita on aivan turha yrittää saavuttaa kunnolla, jos ei seuraa syömisiään tarkasti. Aika taikuri saa olla, jos onnistuu näppituntumalla ilman ruoan punnituksia.

Minulla on tavotteita ja koitan saavuttaa ne kunnolla. En ala pelleillä treenien enkä syömisten suhteen, vaan hoidan asiat kuten parhaaksi näen. Se on iso osa elämääni ja nautin siitä, eikä se ole keneltäkään muulta pois, eikä kenenkään tarvitse matkia. Ei siis tarvitse puuttua joka asiaan, etenkään kun asiasta ei tajua mitään. En minäkään ala viisastella avovaimolleni käsitöistä, koska en kerran ymmärrä niistä tarpeeksi.

Treenien suhteen on energisempi olotila, mikä johtunee suuremmista kaloreista. 3000 kcal:n jälkeen olen lisäillyt vain hiilihydraatteja, koska proteiinin ja rasvan määrä on jo sopiva. Tällä hetkellä treenin aikaisessa juomassa on maltoa 70 grammaa ja aion tuota määrää nostaa pikkuhiljaa, todennäköisesti noin 100 grammaan saakka.

Tiistaina aloitin hieman erilaisen treenisysteemin, mutta menen edelleen 3-jakoisella, neljällä treenillä viikossa. Edellinen jako oli jalat, yläkropan työntävät ja yläkropan vetävät. Nyt jako on jalat, selkä + rinta ja olat + kädet. Nykyinen jako on sinänsä hieman epätasapainossa, mutta niin on minun kroppanikin. En lähde nyt varsinaisesti priorisoimaan mitään liharyhmää, mutta jos homman tarkoitus olisi tasainen rasitus, ei tämä ajaisi asiaa kunnolla. Jalkani (pohkeita lukuunottamatta) ovat melko hyvällä mallilla, mutta yläkroppa kaipaisi lisää lihaa. Olen rakenteeltani melko kapea, joten erityisesti leventäviä ominaisuuksia olisi hyvä saada kehitettyä. Katsotaan mihin tällä ohjelmalla päästään ja toivotaan, että paino nousisi jatkossa sopivasti.

Yläkropan vetävät (maanantai):
1. Leuat myötäotteella (leveä) 3 x 5-6 x 5 kg
2. Kulmasoutu 3 x 7-8 x 60 kg
3. Ylätaljaveto lapiokahvalla 3 x 10-12 x 50 kg
4. Vipunostot taakse istuen 3 x 10-12 x 4 kg:t
5. Kohautus tangolla 3 x 12 x 55 kg
6. Pullover taljassa 3 x 10-12 x 22.5 kg
7. Hauiskääntö kulmatangolla 3 x 11-12 x 10 kg (+tanko)
8. Hauis ylätaljassa 3 x 13-15 x 12.5 kg
9. Vatsat laitteessa 3 x 8-12 x 35 kg

Kesto 70 min.

Jalat (tiistai):
1. Pallokyykky kp 3 x 6-8 x 20-24 kg:t
2. Yhden jalan mave 3 x 12-13 x 20 kg
3. Vaakaprässi laite 3 x 7-12 x 170 kg
4. Polvenojennus 3 x 12-15 x 30-35 kg
5. Polvenkoukistus 3 x 15 x 35 kg
6. Reidenlähennys 3 x 14-15 x 40 kg
7. Voimapyörä 3 x 10-15 x bw

Kesto 63 min. Aamupaino 77.0 kg.

Treenaan, vaikka välillä hajottaa

Olen jo pariin kertaan todennut, että ylirasitusta on ehkä vähän kertynyt, mutta en ole pitänyt kevennyksiä, koska aina viikonlopun jälkeen jaksaa taas puurtaa, kun on huilannut pari päivää. Yleensä torstaina tai perjantaina on tuntunut hieman hankalalta treenata, mutta tällä viikolla olo on ollut hieman vetämätön jo tiistaista lähtien. En tiedä, onko ylirasitusta tullut jo tarpeeksi vai onko olo muuten vain vähän vetämätön. Kaksi edellistä treeniä on tuntunut hankalalta kaikin puolin. Olo on tuntunut voimattomalta eikä osumaa tai pumppia ole ollut kovin helppo saavuttaa. Olen kuitenkin vetänyt treenit loppuun ihan normaalisti, koska olo helpottaa kun vaan viitsii vääntää jumppaa eteenpäin. Katson taas alkuviikosta miltä tuntuu ja totean sitten, onko aika pitää kevennystä vai ei.

Viime aikoina on hieman hajottanutkin. Olen tainnut täälläkin mainita, että meidän oli tarkoitus mennä helmikuussa naimisiin, mutta jouduimme joulukuussa perumaan koko homman. Nyt perjantaina piti olla vihkiminen ja lauantaina juhlat. Jouduimme katsomaan asioita uudestaan, koska olen voinut persoonallisuushäiriöni kanssa paremmin jo yli vuoden, mutta kaikki siihen liittyvä on ollut rankkaa avovaimolleni. Vähän liiankin rankkaa. Se, että alkaa pikkuhiljaa löytää identiteettiään, muuttaa minua hieman, enkä vielä tiedä täysin kuka olen ja mitä olen asioista mieltä. Toipuminen on ollut helvetin hieno juttu, koska vuosia kestäneet oireet olivat turhan pahoja ja rasittavia, mutta persoonallisuuden muuttuminen voi olla hankalaa ympärillä oleville ihmisille. Häiden järjestäminen tässä vaiheessa oli ehkä turhan hosuttua, vaikka olenkin voinut paremmin. Mukana on kuitenkin toinen osapuoli ja jouduimme toteamaan, että hän on liian rikki tästä kaikesta. Nyt koitetaan ottaa rauhallisemmin, eikä hosuta häiden kanssa. Välillä kyllä hajottaa melko paljon, koska ehdimme jo viedä asian melko pitkälle. Eipä tässä silti omalla kohdallani ole hätää, vaan voin edelleen ihan hyvin ja jaksan ja haluan käydä treenaamassa ja syömässä suunnitelman mukaan.

Aina vaan niitä selkäkuvia, hehe. Taidettiin sunnuntaina ottaa tämä kuva. Ei pumppia.

Yläkropan työntävät (torstai):
1. Penkkipunnerrus smithissä 3 x 4-5 x 90 kg
2. Pystypunnerrus 3 x 7-8 x 35 kg
3. Alavinopenkki kp 3 x 9 x 22 kg:t
4. Vipunostot sivulle 3 x 12-13 x 4 kg:t
5. Kapea penkki 11-12 x 37.5 kg
6. Ristikkäistalja 3 x 12 x 7.5 kg
7. Taljapunnerrus 3 x 9-13 x 20 kg
8. Vatsat roikkuen jalat suorassa 3 x 11-16 x bw

Kesto 63 min.

Yläkropan vetävät (perjantai):
1. Leuat myötäotteella (leveä) 3 x 5-6 x 5 kg
2. Kulmasoutu 3 x 6-8 x 60 kg
3. Ylätaljaveto lapiokahvalla 3 x 12 x 50 kg
4. Vipunostot taakse istuen 3 x 12-13 x 4 kg:t
5. Kohautus tangolla 3 x 11-12 x 55 kg
6. Pullover taljassa 3 x 8-12 x 22.5 kg
7. Hauiskääntö kulmatangolla 3 x 10-12 x 10 kg (+tanko)
8. Hauis ylätaljassa 3 x 13-15 x 12.5 kg
9. Vatsat laitteessa 3 x 7-12 x 37.5 kg

Kesto 71 min. Aamupaino 77.2 kg.

Sekamelskaa

Elämä on ollut aikamoista viime päivät, joten en ole kirjoitellut tänne mitään. Noin kaksi viikkoa sitten päätin pitää vajaa viikon pituisen treenitauon, mutta se venähti, koska tulin kipeäksi perään. Tarkoitus oli lähteä taas eilen salille puurtamaan, mutta elämässä on ollut niin paljon äkkinäistä sekavuutta, etten ole yksinkertaisesti kyennyt lähtemään salille. Tämä on poikkeuksellinen tilanne, koska koko treeni"urani" aikana en ole pitänyt taukoa kuin pisimmillään kolme viikkoa. Sekin tauko tuli pakosta, koska loukkasin olkapääni pahemman kerran. Tällä kertaa olen niin järkyttynyt ja sekaisin, etten ole saanut itseäni liikkelle, vaikka haluaisin.

En tiedä, koska pääsen salille takaisin, mutta toivottavasti jo heti huomenna. Tilannetta täytyy katsoa päivä kerrallaan. Muu ei oikein nyt auta. Asiat ovat sinänsä hyvin, mutta sanotaan näin, että henkilökohtaisessa elämässä asiat yhtäkkiä räjähtivät ja niitä on joutunut miettimään toden teolla.

Palaan treeniasioihin, kun aika näyttää. Toistaiseksi on todennäköisesti hieman hiljaisempaa blogini osalta.

Eksentrinen -> konsentrinen

Lihastyön vaiheet eivät ole mielessä tällä kertaa, mutta eksentrinen osuus on harjoitteen negatiivinen osuus ja konsentrinen positiivinen osuus. Tuo muistuttaa minua taas siitä, kuinka negatiivinen olen ollut vielä viime aikoinakin. Haluaisin olla paljon positiivisempi asioiden suhteen, enkä kääntyä niin helposti huonompaan suuntaan. Väkisin ei kannata olla muka positiivinen, vaan kyse taitaa olla enemmän asennoitumisesta asioihin. Olen suhtautunut moneen asiaan todella vakavasti, enkä ole osannut nähdä niitä valoisia puolia, mutta onneksi asiat ovat nykyään hieman paremmin. En ole täysin tyytyväinen itseeni, mutta huomaan, etten ole enää niin synkkä kuin esimerkiksi vuosi sitten. Negatiivisuuteeni on vaikuttanut moni asia: ehkä kuitenkin eniten muiden ihmisten kritiikki ja painostus, jotka olen ottanut todella vakavasti ja raskaasti, vaikkei olisi pitänyt. Olen ottanut asioita turhan henkilökohtaisesti ja tarttunut pieniinkin asioihin, mutta en ole nähnyt asioiden valoisia puolia, vaikka niitä olisi ollutkin. Olen valtaosaan ihmisistä verrattuna melko erilainen, etenkin nyt aikuisiällä. Olen aina ollut jollain tavalla poikkeava ja minua on kiusattu melkein joka koulussa. Huomaan, että olen negatiivisempi, jos en saa tai uskalla tuoda todellista minääni esille. Silloin tällöin pelkään ihmisiä ja heidän asenteitaan ja juttujaan, joten pysyn mieluummin haamuna ja huomaamattomana.

Nuo asiat ovat olleet taakkana nuoruudesta asti, mutta etenkin tämän vuoden aikana olen saanut käännettyä tilannetta. Olen vähän väliä todennut, että minulla on kaikkea mitä oikeasti tarvitsen eikä asiat oikeasti ole huonosti. Minulla on hyviä ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa tulee hyvin toimeen sekä avovaimo, jonka kanssa olen menossa alkuvuodesta naimisiin. Rahaa on sen verran, että kykenen kustantamaan harrastukseni ja elämiseni ihan hyvin. Asun kivalla paikkakunnalla ja etäisyyttä on sopivasti joka paikkaan. Pärjään psyykkeeni kanssa paremmin ja pystyn elämään melko tavallista elämää, vaikka se on aiemmin ollut liki mahdotonta. Sosiaaliset tilanteet ovat helpottuneet jonkin verran ja kykenen olemaan ihmisten ilmoilla enemmän, ilman suurempaa rasitusta pääkoppaan. Olen nuoresta asti ihmetellyt, mikä minua vaivaa, mutta vasta noin vuosi sitten sain tietää, että vaivana on epävakaa persoonallisuushäriö, mikä on kehittynyt todennäköisesti jo pienestä asti. Tieto on tässä kohtaa helpottanut tuskaa ja olen jo aika sujut asian suhteen. Tuli sekin nyt kerrottua koko maailmalle.

Vegaaniuteni ei ole syy ongelmiin, vaan pikemminkin toisin päin. Ongelmani ovat olleet pahimmillaan sekasyöjäaikoina, eikä vegeruokaan siirtyminen vaikuttanut oikein mitenkään, ainakaan aluksi. Asiat ovat kuitenkin, kuten jo totesin, menneet parempaan suuntaan erityisesti kuluvan vuoden aikana. Vielä täytyy ottaa rauhallisesti, mutta kaikki näyttää jo paljon paremmalta. <3

Ja sitten taas treeniasioihin. Viime viikolla oli sovellettava hieman ja päätinkin treenata normaalia rajummin, jotta kolmen päivän levosta hyötyisi mahdollisimman paljon. En mitään ihmeitä tehnyt, vaan lisäsin joka treeniin pari-kolme tuplapudotussarjaa normaalin ohjelman lisäksi. Tällä viikolla koitan taas vääntää normaalisti eli neljä treeniä, joista tällä kertaa kahdessa on jalat. Marraskuun alusta olen ajatellut, etten enää taida olla reverse dieetillä, koska paino sahaa jo pienessä noususuhdanteessa. Kyse ei todellakaan ole mistään suuremmasta noususta, mutta tarkoitus onkin saada vaakalukemaa ylöspäin mahdollisimman hitaasti. Syön nyt treenipäivänä arviolta noin 2800 kcal, mikä ei vielä tosiaankaan ole paljoa. Otan kuitenkin todella varovasti ja nostan, ainakin tällä hetkellä, päivän kaloreita keskimäärin 25 kcal /viikko ja katson mitä tapahtuu. Nousut ovat todella pieniä, mutta tuokin määrä tekisi vuodessa 1300 kcal lisää päivän syömisiin, jolloin treenipäivän kalorit olisivat 4100 kcal. Se olisi kokoiselleni jo melko paljon jos pääsisin tuonne asti siten, että paino pysyy suurinpiirtein paikoillaan tuolla määrällä. Tavoitteeni on samaan aikaan hankkia uutta lihasta mahdollisimman pienellä rasvanlisäyksellä ja samalla kehittää aineenvaihduntaa eteenpäin, jotta pääsisin jatkossa kiristelemään suuremmilla kaloreilla.

Jalat:

1. Suorin jaloin maastaveto 3 x 8-9 x 117.5 kg
2. Etukyykky 3 x 6-8 x 60 kg
3. Vaakaprässi -laite 3 x 11-12 x 170 kg
4. Polven koukistus 3 x 11-13 x 45 kg
5. Pohkeet smithissä istuen 2 x 15-16 x 110 kg
6. Pohkeet prässissä 2 x 8-10 x 120 kg

Kesto 50 min. Aamupaino 75.2 kg.

Hitsin hyvä keksejä! Ei kylläkään tunnu löytyvän ihan joka kaupasta, mutta jos löydät niin otahan mukaan.