lauantai 14. helmikuuta 2015

Treenaan, vaikka välillä hajottaa

Olen jo pariin kertaan todennut, että ylirasitusta on ehkä vähän kertynyt, mutta en ole pitänyt kevennyksiä, koska aina viikonlopun jälkeen jaksaa taas puurtaa, kun on huilannut pari päivää. Yleensä torstaina tai perjantaina on tuntunut hieman hankalalta treenata, mutta tällä viikolla olo on ollut hieman vetämätön jo tiistaista lähtien. En tiedä, onko ylirasitusta tullut jo tarpeeksi vai onko olo muuten vain vähän vetämätön. Kaksi edellistä treeniä on tuntunut hankalalta kaikin puolin. Olo on tuntunut voimattomalta eikä osumaa tai pumppia ole ollut kovin helppo saavuttaa. Olen kuitenkin vetänyt treenit loppuun ihan normaalisti, koska olo helpottaa kun vaan viitsii vääntää jumppaa eteenpäin. Katson taas alkuviikosta miltä tuntuu ja totean sitten, onko aika pitää kevennystä vai ei.

Viime aikoina on hieman hajottanutkin. Olen tainnut täälläkin mainita, että meidän oli tarkoitus mennä helmikuussa naimisiin, mutta jouduimme joulukuussa perumaan koko homman. Nyt perjantaina piti olla vihkiminen ja lauantaina juhlat. Jouduimme katsomaan asioita uudestaan, koska olen voinut persoonallisuushäiriöni kanssa paremmin jo yli vuoden, mutta kaikki siihen liittyvä on ollut rankkaa avovaimolleni. Vähän liiankin rankkaa. Se, että alkaa pikkuhiljaa löytää identiteettiään, muuttaa minua hieman, enkä vielä tiedä täysin kuka olen ja mitä olen asioista mieltä. Toipuminen on ollut helvetin hieno juttu, koska vuosia kestäneet oireet olivat turhan pahoja ja rasittavia, mutta persoonallisuuden muuttuminen voi olla hankalaa ympärillä oleville ihmisille. Häiden järjestäminen tässä vaiheessa oli ehkä turhan hosuttua, vaikka olenkin voinut paremmin. Mukana on kuitenkin toinen osapuoli ja jouduimme toteamaan, että hän on liian rikki tästä kaikesta. Nyt koitetaan ottaa rauhallisemmin, eikä hosuta häiden kanssa. Välillä kyllä hajottaa melko paljon, koska ehdimme jo viedä asian melko pitkälle. Eipä tässä silti omalla kohdallani ole hätää, vaan voin edelleen ihan hyvin ja jaksan ja haluan käydä treenaamassa ja syömässä suunnitelman mukaan.

Aina vaan niitä selkäkuvia, hehe. Taidettiin sunnuntaina ottaa tämä kuva. Ei pumppia.

Yläkropan työntävät (torstai):
1. Penkkipunnerrus smithissä 3 x 4-5 x 90 kg
2. Pystypunnerrus 3 x 7-8 x 35 kg
3. Alavinopenkki kp 3 x 9 x 22 kg:t
4. Vipunostot sivulle 3 x 12-13 x 4 kg:t
5. Kapea penkki 11-12 x 37.5 kg
6. Ristikkäistalja 3 x 12 x 7.5 kg
7. Taljapunnerrus 3 x 9-13 x 20 kg
8. Vatsat roikkuen jalat suorassa 3 x 11-16 x bw

Kesto 63 min.

Yläkropan vetävät (perjantai):
1. Leuat myötäotteella (leveä) 3 x 5-6 x 5 kg
2. Kulmasoutu 3 x 6-8 x 60 kg
3. Ylätaljaveto lapiokahvalla 3 x 12 x 50 kg
4. Vipunostot taakse istuen 3 x 12-13 x 4 kg:t
5. Kohautus tangolla 3 x 11-12 x 55 kg
6. Pullover taljassa 3 x 8-12 x 22.5 kg
7. Hauiskääntö kulmatangolla 3 x 10-12 x 10 kg (+tanko)
8. Hauis ylätaljassa 3 x 13-15 x 12.5 kg
9. Vatsat laitteessa 3 x 7-12 x 37.5 kg

Kesto 71 min. Aamupaino 77.2 kg.

2 kommenttia:

  1. Häiden peruuntuminen oli ikävä asia, ei olisi ollut kovin kivaa, jos hääparin silmistä olisi ollut aistittavissa vielä sisäistä levottomuutta. Hyvä kun selvisitte akuutista kriisistä ohi!, se kertoo, että yhdessä pystytte selviytymään näistä! :)

    Höh, harmi, jos treenaaminen on nyt vähän tökkivämpää. :( Noh, kyllä sinä sisulla jaksat vetää ne. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kyl me yleensä pystytään selvittää asiat, vaikka ollaankin molemmat aika jääräpäitä välillä, heh.

      Joo, sisulla mennään nyt :D se on ihan normaalia et joskus tökkii. Just nyt tuntuu et ylirasitusta on tainnu oikeesti tulla tarpeeks, mut huomenna katotaan miltä oikeesti tuntuu ku tarvis lähtee salille. Yleensä sit ku pitää sen muutaman treenin kevennyksen niin tekee taas mieli tehdä hommaa täysillä.

      Poista