vegebodausta: Joskus turhauttaa, mutta homma toimii

Olen tällä viikolla nukkunut hieman huonosti, joten en ole jaksanut käydä aiemmin kirjoittamassa mitään, vaikka yleensä joka viikko haluan jotain kertoa. Saattaa olla, että miinuskalorijakso alkaa syödä kroppaa, vaikka varsinaisesti ei tunnukaan siltä vaan homma on ollut kaikin puolin helppoa - oikeastaan helpompaa kuin koskaan aiemmin dieeteillä. Kaikenlaista on tullut vuosien varrella kokeiltua ja alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä, että osaan vetää nämä rasvanpolttojaksot hyvinkin sopivalla tavalla. Olo on jatkuvasti normaali, nälkä ei hirveästi vaivaa, treenit kulkee ja energiaa riittää ja jaksaa hyvin tehdä asioita. Parasta on se, että alan olla kireämmässä kunnossa kuin moneen vuoteen. Tarkoitus onkin nimenomaan mennä totuttua pienempään rasvaprosenttiin, totutella siihen, pysyä siellä ja hilata taas kaloreita ylöspäin dieetin loputtua. En varmaan jatka enää kauaa, koska tänä aamuna paino kävi jo niinkin alhaalla kuin 70.4 kilossa.

Turhautumisella en tarkoita sitä, että treenaaminen tökkii tai jokin muu hommaan liittyvä. Olen uuvuttanut hieman itseäni psyykkisesti sillä, että yritän auttaa ihmisiä kun on kyse liikunnasta, ruokavaliosta tai painonhallinnasta. Olen ollut aiemmin epävarma taidoistani, mutta uskon jo pikkuhiljaa, että tietoa ja taitoa riittää joka suuntaan, joten uskallankin auttamaan. Aiemmin saatoin olla neuvoissani hieman jyrkkä tai tuoda asian esille (joidenkin mielestä) turhan jyrkästi. Olen koittanut olla rauhallisempi ja pehmeämpi asioiden suhteen, mutta ihmiset tuntuvat siltikin suhtautuvan neuvoihini kriittisesti tai muuten paskamaisesti. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että he oikein kerjäävät apua, mutta apu ei kuitenkaan kelpaa, vaan valitetaan siitä, että joku alkaa neuvoa, vaikka ei varsinaisesti ole mitään pyydetty. Se on aika kummallista, että päätään seinään hakkaavat eivät voi ottaa minkäänlaista apua vastaan, ainakaan minulta (varmaan naamakerroin?), mutta siltikin jatkavat itkemistä. Pahimpia ovat ihmiset, jotka kysyvät henkilökohtaisesti apua, mutta eivät edes pitkän neuvomisen jälkeen sano kiitos. Yleensä perustelen kaiken tieteen pohjalta ja perinpohjin, mutta silti toisen osapuolen omat "fiilis"pohjaiset "faktat" asiasta täytyy tuoda esille ja sillä "kumota" kaikki mitä neuvon. Eli toisinsanoen haistatetaan pitkä paska sille, että viitsin käyttää aikaani turhaan.

Niitäkin tilanteita on, että joku kysyy yleisesti neuvoa esim. internetin välityksellä, joihin osallistun jos tunnen käsiteltävän asian kunnolla. Näissä keskusteluissa kaikenmaailman epämääräisiä käsityksiä tuodaan esille, jotka ovat yleensä vääriä tai hyvin epämääräisiä. Jos näitä asioita korjaa ja perustelee asiallisesti, ei se kelpaa, koska se on joko tappelua, vittuilua tai pätemistä, vaikka yritän tosissani auttaa.

Mikä helvetti ihmisiä vaivaa? Miksei kukaan arvosta mitään? Jos näitä tapauksia olisi vain murto-osa, ei se haittaisi, mutta homman nimi on se, että tällaista tapahtuu puolet ajasta. Ilmeisesti jatkossa täytyy pitää tiedot vain itsellään ja antaa ihmisten jatkossakin hakata päätään seinään. Jos joku kyselee minulta neuvoja jatkossa, taidan ottaa siitä maksun. Ei ainakaan harmita niin paljoa, jos vastapuolen asenne on paskamainen.

Noh, onneksi on niitäkin ihmisiä edes jonkin verran, jotka oikeasti arvostavat tietoani ja taitoani. Haluaisin oikeasti auttaa ihmisiä ja ehkä saankin jossain vaiheessa mahdollisuuden johonkin pieneen. Mainitsen kyllä asiasta, jos jotain jännää tapahtuu.