Entistäkin kovempaa, kohti kisafysiikkaa

Se on sanomattakin selvää, että viimeiset vuodet olen treenannut täysiä ja tavoitellut maksimaalista lihaskasvua, mutta aina on parantamisen varaa, eikä koskaan voi ajatella, että nyt teen kaiken täydellisesti. Hion jatkuvasti treeniohjelmia, tekniikoita, ruokavaliota ja kaikkea muutakin mitä harrastuksen ympärillä tapahtuu. Nyt kun päämääräni on ihan oikeasti kilpailla ensi vuonna (mutta ei tietenkään 100% varmuudella), täytyy hommasta ottaa kaikki irti ja tehdä asiat kunnolla, jotta minulla olisi mahdollisuus päästä sellaiseen kuntoon, että olisin siihen itse tyytyväinen. En todellakaan ole vielä natumaksimissani, mutta mielestäni olen jo sellaisella lihasmassalla liikkeellä, ettei tarvitse piiloutua kellariin häpeämään, vaan uskallan nousta lavalle arvosteltavaksi.

Motivaatio on nyt reilusti entistä korkeammalla, koska nyt tuntuu siltä, että lavalle nouseminen ei ole enää vain "ehkä" vaan se on hyvinkin mahdollista ja täyttä totta. En toisaalta vieläkään osaa täysin käsittää sitä, että olisin reilun vuoden päästä superkireässä kunnossa pullistelemassa tuomareiden edessä, mutta pakko se on kai uskoa. Enää ei puutu oikeastaan muuta kuin itse kisadieetin aloittaminen ensi keväänä, viimeistelyt ja lavaesiintymisen harjoittelu. Sitä ennen tietysti pyritään parantamaan fysiikkaa ja aineenvaihduntaa niin pitkälle kuin se on mahdollista.

Tällä viikolla treenaaminen on ollut jo sen verran erilaista, että yritän keskittyä vieläkin enemmän kohdelihaksiin. Ajoittain huomaan, että keskityn liikkeen aikana, mutta yhtäkkiä ajatukset karkaavat jonnekin muualle, koska kovaakin treenaaminen on tullut sen verran rutiiniksi eikä kipukaan häiritse ajatuksia. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että takaraivossa oleva motivaatio potkii keskittymistä uusiin ulottuvuuksiin ja liikkeet pysyvät kohdelihaksilla vieläkin paremmin. Jos treenin aikana uuvuttaa, niin ajattelen, että teen tämän silti täysillä, jotta olisin varmasti kunnossa ensi vuonna. Sama motivaatio tuntuu toimivan liikkeen viimeisessä sarjassa, jossa väännän aina epäonnistumiseen saakka.

Tässä vaiheessa "treeniuraa" nössötreeni ei tuota tulosta sitten ollenkaan, joten hommassa täytyy olla potkua. Tämän takia pyrin pääsemään joka treenissä niin äärirajoille kuin se sillä hetkellä on mahdollista. Pääsääntöisesti käytän melko pieniä vastuksia, mutta kuormittavuutta tai intensiteettiä ei mielestäni voi määritellä automaattisesti absoluuttisten painojen perusteella. Saman liikesuorituksen tekeminen kolmanneksen pienemmillä painoilla saattaa olla huomattavasti raskaampaa ja tuskallisempaa, koska homma riippuu paljon suoritustekniikasta ja -nopeudesta ym. tekijöistä. Vaikka käsi- ja olkatreenini ovatkin numeroina pieniä, niin voin taata, että tuon kaiken tekeminen ei ole helppoa kun sen tekee kunnolla loppuun asti. Moni luulee, että treeni on automaattisesti superkovaa kun prässiin latoo 500 kiloa ja nitkuttaa sillä kolmen toiston sarjoja 10 cm liikeradalla. Tai onhan se nivelille kovaa touhua, mutta ikävä kyllä se ei auta lihastenkasvatushommissa.

Jalat (torstai):
1. Polvenkoukistus 3 x 8 x 90-110 lbs
2. Takareidet pallolla 3 x 3-5
3. Sumoprässi (vaaka) 3 x 12 x 130 kg
4. Pallokyykky 3 x 8-10 x 16 kg:t
5. Polvenkoukistus 2 x 15-16 x 35 kg + 2 x 13-15 x 12.5 kg (vasen jalka)
6. Pohkeet istuen kp 3 x 20-60 x 16-24 kg:t
7. Vatsat laitteessa 3 x 10-12 x 25 kg

Kesto 60 min.

Kädet ja olat (perjantai):
1. Pystypunnerrus istuen kp 3 x 8 x 16-18 kg:t
2. Takaolkasoutu alataljassa 3 x 8-9 x 35 kg
3. Vipunostot sivulle seisten käsi kerrallaan 3 x 7-8 x 6 kg
4. Hauis ylätaljassa niskan taakse 3 x 9-12 x 10 kg
5. Kapea penkki 3 x 11-12 x 40-45 kg
6. Sivudeltsipoltot 3 x 20-23 x 12 kg:t
7. Vipunostot taakse seisten 3 x 15-16 x 2.5 kg:t
8. Pohkeet laitteessa seisten 3 x 12 x 20-25 kg
9. Pohkeet prässissä 3 x 12-13 x 50 kg

Kesto 70 min. Aamupaino 80.5 kg.