Erikoistekniikoita ja salivierailuja

Fiilikset ja tuntemukset alkavat olla kohdillaan. Nälkä on ainoa asia mikä on vielä aika epämääräinen kokemus, mutta muuten elimistö pelaa todella hyvin 9 viikon reverse dieetin myötä. Kyllä sitä tässä vaiheessa voi sanoa jo oikeasti olevansa massakaudella.

Viikko sitten kävin ystäväni luona Nokialla ja piipahdimme samalla reissulla Nokian kaupungin punttisalilla. Kutsun sitä punttisaliksi, koska siltä se tuntui enemmän kuin tavalliselta kuntosalilta, joka on täynnä laitteita. Nokian sali on mukavan tilava ja siellä on hyvä mahdollisuus tehdä  harjoittelua vapailla painoilla. Laitteita olisi voinut olla omaan makuuni enemmän ja niiden laatu voisi olla parempi, mutta toisaalta en halua valittaa, koska salilla treenaaminen on melkein ilmaista. Otin hyödyn irti vapaista painoista ja kävin yläkropan läpi perusliikkeillä, käsipainojen ja levytankojen avulla.

Viime lauantaina (kaksi päivää sitten) oli tarkoitus käydä Tampereen Vegekaupalla hommissa, mutta visiitti siirtyykin hieman. Olimme Topin kanssa suunnitelleet samalle päivälle yhteistreenin Pyynikki Gym:lle Tampereelle ja sinnehän me menimmekin. Olen päässyt tutustumaan Topiin kisojen jälkeen ja olemme käyneet paljon treenijuttuja läpi yhdessä. Yhdessä treenaaminen oli todella mukava kokemus ja varmasti käymme jatkossa useamminkin tekemässä jumppaa. Pyynikki Gym on mielestäni hyvin bodausystävällinen, koska siellä on laadukkaita vempaimia ja sopivassa suhteessa vapaita painoja ja laitteita. Salille lähteminenkin on vaivatonta, koska pääsykoodin voi ostaa verkkokaupasta eikä aukioloaikoja tarvitse miettiä sen enempää.

Olen noudattanut tämänhetkistä ohjelmaa hieman vapaammin. Ohjelma sisältää lähinnä suoria työsarjoja, mutta välillä tekee mieli käydä läpi erikoistekniikoitakin. Olen sovittanut aikataulujani paljon Minnan aikatauluihin, jotta pääsemme salille enemmän yhdessä. Käytännössä on helpompaa käydä läpi liikkeitä, jotka ovat molemmille sopivia ja koska tykkäämme molemmat pudotussarjoista, niin niitä myös teemme. Palautumisen, monipuolisuuden ja kehityksen takia teemme usein pari treeniä erikoistekniikoita, jonka perään ainakin pari treeniä suoria sarjoja ohjelmani mukaan. Tällainen systeemi on tuntunut todella mukavalta, eikä aina ole pakko kytätä omaa treenivihkoa, vaan voi mennä enemmän fiiliksen mukaan, kunhan pitää jonkinlaisen perusrakenteen kunnossa.

Viime aikoina päivitettyjä tekstejä:
http://vegebodausta.blogspot.fi/2015/11/vegaanin-palautusjuoma.html
http://vegebodausta.blogspot.fi/2014/12/laihdutus-on-matematiikkaa.html

Mainitsemisen arvoinen teksti, joka liittyy hyvinkin paljon kilpailemiseen:
http://www.fast.fi/2016/kuinka-keho-saatelee-rasvaprosenttiaan/


Tiistai (jalat):

1. Etukyykky 3 x 7-8 x 57.5-60 kg
2. SJMV 3 x 8 x 105 kg
3. Vipuvarsiprässi 3 x 7-8 x 230-240 kg
4. Polvenkoukistus 3 x 5-8 x 57.5-60 kg
5. Polvenlähennys 3 x 8 x 62.5-65 kg
6. Pohkeet vaakaprässissä 3 x 4-8 x 190 kg
7. Vatsat roikkuen 3 x 5-8 x bw

Kesto 64 min.

Torstai (yläkroppa):

1. Alavinopenkki kp 3 x 6-8 x 28-32 kg:t
2. 1 käden soutu 3 x 6-8 x 36-40 kg
3. Pystypunnerrus istuen kp 3 x 5-8 x 16 kg:t
4. Leuat myötäotteella 3 x 5-7 x bw
5. Loiva vinopenkki smithissä 3 x 6-8 x 62.5-65 kg
6. Takaolkasoutu kp 3 x 8-9 x 14-16 kg:t
7. Kapea penkki 3 x 7-8 x 52.5 kg
8. Hauiskääntö kulmatangolla 3 x 5-8 x 17.5 kg + tanko

Kesto 63 min. Aamupaino 71.7 kg

Reverse dieetti kyllästyttää

Hieno idea, toimiva ratkaisu ja pidemmän päälle erittäin kannattava tapa. Reverse on about yhtä tärkeä kuin varsinainen rasvanpolttodieettikin ja olenkin sitä harrastanut melkein kaikkien rasvanpolttojaksojen jälkeen. Järkevästi toteutettuna reverse kestää yhtä kauan kuin itse dieettikin, mutta moni pääsee paljon lyhyemmälläkin.

Oma tilanteeni on paskamainen, koska lähdin kisadieetille aivan liian ajoissa. Odotin, että viimeiset rasvat ovat niin tiukassa, että siihen tarvitaan reilusti aikaa ja toisaalta pohdin, että voin välissä pitää vaikka pieniä reverse -jaksoja jos aikaa on liikaa. En vain kunnolla ymmärtänyt, että kisakunnon lähestyessä vointi menee niin kehnoksi, ettei siinä kohdassa halua pitää mitään ylläpitotaukoa dieetistä, vaan sen haluaa olevan ohi mahdollisimman pian. Toisaalta mietin, että jos kisakunto saavutetaan paljon etukäteen, voin ylläpitää sitä kisoihin asti ja reversata rauhallisesti. Molemmat ovat ainakin minun kohdallani erittäin huonoja ideoita eikä sitä tajunnut ennen kuin tähän hommaan lähti. Käytännössä saavutin tämänkertaisen kisakuntoni ensimmäisen kahden kuukauden aikana ja jouduinkin ylläpitämään sitä noin kolme kuukautta. Jos pääkoppa olisi kestänyt niin reilu kolme kuukautta olisi todennäköisesti riittänyt saavuttamaan oikeasti kireän kisakunnon.

Toisin sanoen: olen ollut reverse dieetillä kohta viisi kuukautta putkeen ja ensimmäiset kolme kuukautta se oli äärimmäisen maltillista, koska rasvaa ei saanut tulla takaisin yhtään. Optimaalinen tilanne olisi ollut 3 kuukautta kisadieettiä ja 3 kuukautta reverse dieettiä, mutta ojassa ollaan. Kisoista on kohta 6 viikkoa, jonka aikana olen toki reversannut, mutta en vain enää jaksa tehdä sitä kunnolla. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen näin kyllästynyt johonkin asiaan, eikä se toisaalta ole mikään ihme. Olen syönyt suunnitelman mukaan, mutta nälän mukaan olen syönyt paljon muutakin, koska en vain enää jaksa odotella ja kyllähän se epämääräinen nälkäkin kylläsyttää. Järjen olen onneksi viitsinyt pitää mukana, ettei tässä tulisi mitään 28 kilon pullahtamista ennen joulua. Kisakunnossa aamupaino oli 65.x kg ja tänään vaaka näytti 68.9 kg, joten ihan kohtalainen tilannehan tämä vielä on. Kroppa ja mieli toimii koko ajan paremmin, mutta kaikki ei vielä pelaa normaalisti. Veikkaan, että nykyisellä lihasmassalla asiat on kunnossa noin 72 kilon aamupainolla, mutta voi se olla jotain muutakin.

Kyllästymistä ruokkii omat pohdinnat. Nyt on enemmän sellainen fiilis, ettei minun kannata lähteä enää kilpailemaan, koska kisadieetti vaikuttaa pääkoppaani liian vahvasti. Matala rasvaprosentti laittaa olon alakuloiseksi, masentuneeksi, tyhjäksi, pelkääväksi ja mielessä on lähinnä ruoka. En oikeasti pystynyt elämään muuta elämää samanaikaiseisti, vaikka yritin. Olisinko voinut tehdä asiat paremmin, ettei niin kävisi? En. Olin valmistautunut hommaan mahdollisimman hyvin, mutta ei luonnottomuuden sivutuotteilta voi välttyä kokonaan. Ilmeisesti oma genetiikkakin on sen verran "paska", että bodyfat setpoint on keskimääräistä korkeammalla. En edes halua kuvitella millainen vointini olisi ollut vielä pienemmässä rasvaprosentissa.

Vaikka kisadieetin pukisi kuinka sanoiksi, sitä on mahdoton ymmärtää ennen kuin sitä kokeilee. Koska olen ainakin (ilmeisesti?) ensimmäinen suomalainen mies, joka on lähtenyt vegaanina kilpailemaan, niin olo on ollut todella orpo. Kaikenlainen tuki ja tsemppaus auttaa, mutta olisin kaivannut tueksi heitäkin, jotka oikeasti ymmärtävät millaista tämä on. Tiimin vetäjä on kilpaillut useammankin kerran ja hän oli oikeastaan ainoa, joka oli samalla aaltopituudella.

Reverse dieetin lisäksi some kyllästyttää ja suorastaan ärsyttää. Olen, etenkin tämän vuoden, tehnyt reilusti tilapäivityksiä facebookiin ja sen ryhmiin, mutta taidan vähentää sitä tästä eteenpäin. Vähän väliä joku katkera tai kateellinen sankari tulee mussuttamaan jotain turhaa. Koitan pitää linjani ystävällisenä ja siistinä, mutta aina joku vetää herneen nenään jos puhun liiasta nesteisyydestä, rasvaisista pakaroista, massakauden läskeilystä tai muusta perusbodailumeiningistä. Jos joku ottaa näitä asioita henkilökohtaisesti, vaikka kyse on minun eikä muiden fysiikasta, niin on kyllä vaikea elämä. Jos katkeroituu muiden tekemisistä, niin ehkä kannattaisi itsekin tehdä asioita mistä haaveilee, eikä keksiä tekosyitä. Ehkä karua tekstiä, mutta näin olen itsekin tehnyt, vaikka elämäni ei ole aina ollut kovin ongelmatonta.

Muuten on ollut ihan hauskaa, koska elimistö ja mieli on palautunut jo melko paljon. Olen pelannut ja katsonut animea reilusti, koska ne jäi vähemmälle dieetin keskellä. Nyt voi taas kokeilla uusia ruokia ja herkkuja, koska nälkä ei vaivaa enää niin paljon, että haluaisi syödä vain mahdollisimman paljon vihanneksia.

Toivon, että muitakin vegaaneja salikonkareita löytyy, jotka haaveilevat kilpailemisesta. Kannustan kokeilemaan kisalavalle nousemista, koska ei se välttämättä ole kaikille niin tuskaista mitä se tällaiselle herkälle, epävakaalle persoonalle on. Toivon myös, että voisin olla hengessä mukana ja mahdollisesti auttamassa ja tukemassakin. Itsekin tietysti jatkan bodailuhommia, koska se on kivaa eikä fyysikkani ole pakko kehittyä vain kilpailemista varten. Pääasia on, että kaikilla on kivaa.

Muutama päivä sitten painoin reilu 69 kiloa, pari päivää ahmimispäivän jälkeen.

Takaisin massakaudelle

Kilpailuista on kulunut noin kaksi ja puoli viikkoa, jonka aikana olen lisännyt ruokamäärää varovasti (yhteensä +300 kcal /päivä), jotta elimistö palautuisi pikkuhiljaa normaalitilaan. Vaikka olenkin elvyttänyt kropan toimintoja jo jonkin aikaa niin rasvaa täytyy ottaa hieman takaisin, koska tässä rasvaprosentissa kaikki ei pelaa kovin optimaalisesti. Aiemman kokemuksen perusteella veikkaan, että aamupainon täytyy nousta lähemmäs 70 kiloa ennen kuin kaikki normalisoituu. Tällainen prosessi kannattaa tehdä aina hitaasti, koska ei elimistö totu muuttuvaan energiansaantiin kovin nopeasti, vaikka se dieetillä siltä joskus voi tuntuakin.

Viimeisen reilun vuoden aikana olen dieetannut kaksi kertaa. Viime vuonna olin muutaman kuukauden ns. välidieetillä, jotta kisadieetille pääsi paremmasta asemasta liikkeelle. Välissä oli pieni plussakausi, mutta käytännössä koko vuosi (ja risat) on tuntunut dieettaamiselta, koska massakaudellakin joutui hieman elvyttämään elimistöä ennen kuin mitään kehitystä oli mahdollista saada aikaan. Koko sen ajan ja pidempäänkin olen keskittynyt heikkouksiini ja epätasapainoihin fysiikassa eikä kokonaisvaltaiselle kehitykselle ole ollut tilaa vaan se on ollut lähinnä vahvuuksien ylläpitoa.

Heikkouksia on hiottu tarpeeksi, joten olen nyt palannut simppeliin perusmassatreeniin, jonka avulla olen aiemmin saanut parhaiten uutta lihasta hankittuakin. Runkona toimii edelleen 2+2 -jakoinen ohjelma, mutta tällä kertaa painotus pidetään keskipitkissä sarjoissa ja pitkille ja lyhyille sarjoille annetaan vähemmän painoarvoa. Dieettien keskellä pitkiä sarjoja on tullut tehtyä enemmän, koska lyhyempiä sarjoja ei yksinkertaisesti uskalla tehdä hulluna kuivalla kropalla. Toki niitäkin on ollut, mutta iso osa kokonaisvolyymista on ollut pitkiä sarjoja.

2-jakoinen runko on ollut aina todella mieleinen ja se on myös toiminut parhaiten. Natutreenaajalle 1-3 -jakoiset ohjelmat ovat aina parempia kuin muut, koska näiden avulla saadaan lihasryhmäkohtaista frekvenssiä lisättyä järkevälle tasolle. Aloittelijalla kiihtynyt proteiinisynteesi kestää monta vuorokautta, mutta vähänkin kehittyneemmällä kaverilla se ei kestä välttämättä kuin 1-2 vuorokautta. Harjoittelun täytyy tietysti olla sen verran järkevää, ettei hermostoa kuormiteta jatkuvasti liikaa, koska hermosto palautuu hitaammin kuin lihakset. 2-jakoinen ohjelma on 1-jakoista ohjelmaa siinä mielessä parempi, että yhdessä treenissä on mahdollista väsyttää lihakset paremmin ja saada aikaa myös tulehdustekijöitä ja pumppia, jotka ovat oleellisia seikkoja hypertrofiaan tähtäävässä harjoittelussa. On myös mieleisempää, ettei jokaikisessä treenissä tarvitse käydä jalkoja läpi. 2+2 -jakoiseen runkoon pystyy hyvin ujuttamaan kaikki oleelliset toistoalueet ja liikevalikoimakin on jo kohtalainen verrattuna 1-jakoiseen. Ensimmäisissä treeneissä voi tähdätä esim. mekaanisen rasituksen maksimointiin ja pyrkiä fibrillaariseen hypertrofiaan, joihin lyhyet/keskipitkät sarjat toimivat parhaiten. Jälkimmäiset treenit voivat olla taas pelkästään sarkoplasmiseen hypertrofiaan ja volyymiin tähtäävää pidemmillä/keskipitkillä sarjoilla, samalla maksimoiden metabolisen rasituksen. Mitään kasvuun tähtäävää seikkaa ei kannata jättää ohjelmakokonaisuudesta pois, koska ominaisuudet vaativat jatkuvaa ärsykettä tai ne heikkenevät, joka tarkoittaa käytännössä huonoa kehitystä.

Fiilis on aika hyvä ja intoa riittää taas dieettikärvistelyn jälkeen. En todennäköisesti ota tätä hommaa jatkossa aivan niin vakavasti, mutta tähtään nousujohteisuuteen, käyn salilla kun huvittaa/jaksan ja syön kunnolla, mutta joustavasti. Muuta elämää on jäänyt hieman elämättä viime vuosien aikana, joten aion keskittyä myös muihin juttuihin.

Oli hauska vertailla hyvinkin erilaisia tilanteita ja mitä kaikkea on tullut tehtyä. Vasemmalla on kuva vuoden 2013 kesältä, jota ennen olin bulkannut aika tehokkaasti. Oikealla taas tänä vuonna, vähän ennen kisoja. Painoeroa on kuvien välillä 31 kiloa.

Sunnuntai (yläkroppa):

1. Alavinopenkki kp 3 x 7-8 x 24-28 kg:t
2. 1 käden soutu 3 x 8-9 x 32 kg
3. Pystypunnerrus istuen kp 3 x 7-8 x 14-16 kg:t
4. Leuat myötäotteella 3 x 7-8 x bw
5. Loiva vinopenkki smithissä 3 x 7-8 x 60-65 kg
6. Takaolkasoutu 3 x 7-8 x 42.5 kg
7. Kapea penkki 3 x 7-8 x 50-52.5 kg
8. Hausikääntö kulmatangolla 3 x 7-8 x 12.5 kg + tanko

Kesto 56 min.

Tiistai (jalat):

1. Hack -kyykky 3 x 12-14 x 15 kg
2. Polvenkoukistus 3 x 11-12 x 40-45 kg
3. Vaakaprässi 3 x 11-12 x 140 kg
4. Pohkeet vaakaprässissä 3 x 12 x 130 kg
5. Polvenkoukistus 3 x 15 x 90 lbs
6. Polvenojennus 3 x 15 x 100 lbs
7. Pohkeet istuen smithissä 3 x 15-19 x 90 kg
8. Vatsarutistus alavinopenkissä 3 x 8-11 x bw
9. Kyljet kp 3 x 10-12 x 28 kg

Kesto 61 min. Aamupaino 66.8 kg

Kilpailemisen huonot puolet

Valmistautuminen, kisamatka ja kaikki näihin liittyvä oli mukavaa, mutta on tässä reilusti paskaakin. Varsinainen kisadieetti on, etenkin natutreenaajalle, aika kova paikka, koska se vaikuttaa tietyn pisteen jälkeen negatiivisesti elintoimintoihin ja mieleenkin.

On tässä vuosien aikana käyty läpi yhtä sun toista dieettipätkää ja niistä on saanut joka kerran jälkeen yhä helpompia ja mukavemmin sujuvia. Esimerkiksi viime vuoden välidieetti (siistimistä ennen varsinaista kisadieettiä) oli helpoin dieettini koskaan. Olin rakentanut sitä ennen aineenvaihdunnallisesti niin hyvän pohjan, että 10 kiloa rasvaa paloi todella vaivattomasti eikä se häirinnyt arkeani oikein mitenkään. Vaikka kokemusta on dieeteistä eikä kisoihin ollut kovin montaa kiloa pudotettavaa, niin se on silti aivan erilainen kokonaisuus kun rasvaprosentti täytyy pudottaa ns. normaalialueen alapuolelle. Elintoiminnot alkavat kärsiä ja se näkyy monessa asiassa, eikä sellaisia yleensä joudu kokemaan kun rasvaa poltetaan pehmestä kunnosta "tavalliseen" kuntoon. Kaikilla ihmisillä on tietty kynnysarvo, jonka jälkeen ongelmia alkaa tulla ja sitä pahemmaksi ne menee, mitä enemmän hosuu homman kanssa tai mitä huonompi lähtötilanne on. Itselläni kaikki oli todella hyvällä mallilla, mutta tankkauksien kanssa olisin voinut olla rohkeampi. Silti ongelmia tuli reilusti ja ne olisivat voineet olla vieläkin pahempia, jos olisin lähtenyt liikkeelle heikoin eväin.

Lämmöntuotto heikkenee. Sitä voi tapahtua jo lyhyelläkin dieettipätkällä, mutta tällä kertaa se meni ja syvälle. Olen aina ollut kova hikoilemaan eikä mikään aiempi dieetti ole heikentänyt sitä ominaisuutta. Nyt olen kuitenkin siinä tilanteessa, että hikoilen lähinnä salilla ja saatan palella vaikka sisällä olisi 25 astetta lämmintä. Yleensä koen oloni tukalaksi 21-22 asteen lämpötilassa ja hikoilen vaikka en tekisi mitään. Tämä ei silti ole mikään kamala asia, mutta toki se vähentää kulutusta jonkin verran.

Hormonitoiminta kärsii. Riittää, että leptiini- ja testosteronituotanto putoaa, niin dieettaaminen on jo todella epämukavaa. Sen oikein tuntee, kun arvot alkavat laskea, kulutus putoaa ja olo heikkenee. Nälänhallintaan vaikuttavat tekijät ovat ehkä pahimpia, koska jonkin ajan kuluttua siitä tulee lähes loputonta, eikä ruokaa saa pois mielestään. Tähän kun lisää matalan testosteronituotannon niin mielialakin laskee, eikä asiat kiinnosta enää eikä aina tiedä miten ajan saisi kulumaan.

Nälkä. Uskokaa tai älkää, se voi mennä äärimmäisen kamalaksi. Tavallinen nälkä ei ole mitään verrattuna tällaiseen pohjattomaan kuravelliin, jota ei saa lopulta enää poistettua edes katekoliamiinien tuotantoa boostaamalla, koska se ei vaan enää toimi. Se miten nälkä voi vaikuttaa mielitekoihin, ruuanhimoon ja ajatuksiin, on jotain sellaista, mitä ei voi käsittää ennen kuin kokeilee mennä tarpeeksi alas rasvaprosentissaan. Ihmiset ei tunnu ymmärtävän tätä asiaa, vaan heillä on hienoja ideoita siitä kuinka tietyt ruokavaliot auttaisivat asiaa. Miten ihmeessä elintoimintojen heikentyessä voi enää edes olettaa saavansa kunnon vasteita ruuasta? Kyllä se peruspulliaiselle 20 % rasvoissa toimii, vaikka söisi kiviä, mutta tässä kohtaa kikkakolmoset ei toimi. Kokeiltu on vaikka mitä.

Seksuaalisuuskin hiipuu. Minulle ei tee tiukkaa sanoa, miten asiat oikeasti menevät, vaikka ehkä moni pysyykin tästä hiljaa. Aluksi kiinnostus vähenee ja lopulta se katoaa lähes olemattomiin. Jonkin aikaa vehkeet toimii satunnaisesti ja itse aktikin voi jäädä kesken, koska se ei tunnu oikein miltään. Itse olen kotona sellainen, että kanki on kovana jatkuvasti jos olen vähänkin kiinni Minnassa. Ensimmäisten kilojen jälkeen tämä väheni selvästi, jonka seurauksena seksiäkin harrastettiin harvemmin. Lähempänä kisakuntoa kiinnostus asiaan lähti aikalailla kokonaan pois. Vehkeet eikä mieli sanonut kovin usein mitään ja silloin harvoin ei vaan seiso.

Paljon muitakin muutoksia tapahtuu, kuten hapenkulutus vähenee ja nukkuminen tulee katkonaiseksi. Näistä ei silti tarvitse olla huolissaan, koska kaikki toiminnot kyllä palautuu kun hieman elvyttää elimistöä ja nostaa rasvaprosentin takaisin normaalimpaan suuntaan. Nämä ovat kuitenkin terveysriskejä eivätkä dieetin aikana todellakaan tunnu mukavilta, vaan lähinnä helvetiltä. Se on yksilöllistä kuinka paljon näitä asioita tapahtuu ja missä vaiheessa. Minulla näyttää vähän siltä, että 10 % alapuolella alkaa tapahtua, joten massakaudella on parempi pysyä tuon paremmalla puolella. Olen vielä lisäksi suht herkkä aistimaan asioita, joten koen nämä ehkä tavallista rajummin. Hattua täytyy kyllä nostaa kaikille kilpailijoille, jotka kykenevät sietämään kisadieetin loppuun asti ja vieläpä todella alhaiseen rasvaprosenttiin, johon en itse edes uskaltanut pyrkiä.

Yleinen fiilis kisaprojektista on hyvä, mutta jotkut asiat askarruttavat. Seuraavia asioita lähinnä pohdin, enkä niinkään syytä ketään. En tiedä olenko ihan hakoteillä, mutta monesti tuntuu, että minua katsotaan vegaanina eikä aina niinkään ihmisenä. Onhan se hienoa, että veganismia mainostetaan kaikella mahdollisella eikä se minua haittaa, jos pystyn siinä olemaan osallisena. Projektin aikana olo meni niin tukalaksi, että siinä ei pahemmin mieti aatteen ajamista eteenpäin, vaan omaa ja läheisten tilannetta, jaksamista ja terveyttä. Sain paljon tsemppauksia ja tukea, mutta johtuiko se siitä, että haluttiin vegaanin pääsevän kisalavalle vai Hansin?

Tätä on ikävä todeta, mutta käytännönauttajat (Minnan lisäksi) olivat suurinpiirtein aina sekasyöjiä. Tästä tulee väkisinkin mieleen, että moni ei välttämättä ajattele tässä minua vaan veganismia. Koitin alunperin pyytää huoltajaa Jyväskylän reissua varten jo hyvissä ajoin vegaanipiireistä, mutta kukaan ei tarjoutunut. Lähinnä tuli sellainen olo, että kaikki haistattaa minulle pitkät paskat, koska IFBB ei enää hyväksy huoltajaksi eri sukupuolta olevia henkilöitä. Tämä tuntui olevan suurempi huolenaihe kuin se, että saanko huoltajan vai en. Lopulta päädyin kysymään apua hyvältä ystävältäni (sekasyöjä) ja muusta elämästään huolimatta suostui heti. Kannustamaankin tuli paikan päälle sekasyöjiä ja muutkin käytännönavut hoidettiin ilman vegaaneja.

Veganismiin suhtaudutaan muutenkin omituisesti. Jos joku vähänkin tunnettu henkilö ilmoittaa syövänsä nyt vähemmän lihaa niin siitä tehdään melko iso numero. Jos taas vegebodari, ongelmistaan huolimatta, pääsee kisoihin ihan kelpokunnossa ja on syönyt pelkkää pupuruokaa 4 vuotta putkeen niin se ei ole kovin iso asia. Olin joskus yhteydessä Vegaiaankin sähköpostilla ja kerroin tästä projektista, mutta en koskaan saanut edes vastausta. Toisaalta olisi ollut mielenkiintoista nähdä mikä tilanne olisi, jos olisinkin pärjännyt kisoissa. 

Paskaa on siis ollut, fyysisesti, psyykkisesti ja ajatuksien osalta. Keskiarvollisesti ollaan silti plussan puolella, enkä kadu, että tähän lähdin, koska kaikki meni kuitenkin ihan mukavasti ja sain elää unelmaani. Kiitos, että jaksoitte auttaa ja olla mukana <3

Kisamatka oli mukava

Ekat kisat tuli ja meni ja olen erittäin tyytyväinen itseeni, koska pääsin tekemään asioita, joista olen aiemmin voinut vain haaveilla. Olen ollut mielenterveyteni kanssa jumissa oikeastaan koko aikuisikäni enkä ole elänyt elämääni kunnolla. Nyt koen, että pääsemme Minnan kanssa hiljalleen asioissa eteenpäin ja toteutamme molemmat unelmiamme. Tänä viikonloppuna koimme yhdessä matkan Jyväskylään, valmistautumisen kilpailuun ja itse lavalle nousemisen. Siinä on jo paljon.

Valitettavasti putosin esikarsinnassa, joten kisaputki päättyi lyhyeen tällä erää. Kokemusta lähdin kuitenkin hakemaan enkä odottanutkaan menestystä, koska jätin kunnon melko keskeneräiseksi. Taso on etenkin nykyään todella kovaa ja kilpailijoita on paljon. Valtaosa oli yksinkertaisesti paremmassa kunnossa. Kyllä se vähän harmittaa, etten päässyt tekemään pakollisia asentoja anatomisten jälkeen, mutta pääsin kuitenkin perille saakka ja se on tällä kertaa tärkeintä. Olen melko tyytyväinen omaan suoritukseeni, koska hoidin valmistelut ja lavaesiintymisen kuten olin suunnitellutkin. Kuntokin oli melko rapsakka, etenkin etureisien osalta ja sain lihaksiin vähän täyteläisyyttäkin.

Reissu oli odotettua mukavempaa, hotelli oli luksusta, rekisteröinti mutkatonta ja pysyin pääasiassa melko rauhallisena enkä edes ahdistunut mistään. Kisadieetin aikana mielessä on pyörinyt paljon kisaamisen lopettaminen, mutta voi olla että haluan uudestaan muutaman vuoden päästä, kunhan saan ensin lisää lihasmassaa. Jos seuraava kerta tulee, aion tähdätä reilusti rasvattomampaan kuntoon ja sen saavuttamiseksi hankin paremmat lähtökohdat dieettiä varten. Nyt kokemus on kerätty ja seuraava tavoite saattaa olla sijoittuminen tai jopa menestyminen. Täytän lokakuussa 28, joten aikaa on vielä natuna treenata ja kehittyä.

Tästä on hyvä jatkaa. Kiitos lukijoille, seuraajille, läheisille, rakkaille, kavereille, tutuille ja kaikille muillekin lähipiirin ihmisille. En olisi päässyt lavalle ilman tukeanne!

Eturivissä vasemmalla. Parempia kuvia voi katsoa Bodylehden nettisivuilta kuvagalleriasta.

Perjantai-iltana. Kunto oli aiemmin melko nesteinen, mutta erottuvuus parani iltaa kohden ja aamulla paketti oli rapsakka.

Hotellin aamupalalla. Minna sai erikseen keittiöltä maidotonta puuroa, soijajogurttia ja kaurajuomaa. Todella mahtavaa palvelua muutenkin. Itse pysyin omissa kuivaruuissa ja kahvissa.

Lauantaiaamuna taisin katsoa lastenohjelmia samalla kun koitin pitää kropan lämpimänä.

Lauantai-iltana saunan jälkeen. Pohjaväri on mielestäni aika nätti, mutta lavalla sen täytyy olla tummempi.

20 päivää kisoihin

Tällä hetkellä päälimmäisenä mielessä on, etten ole tyytyväinen tähän pakettiin. Olen saanut, ainakin suurinpiirtein, pidettyä kunnon samanlaisena noin 10 viikkoa, mikä olikin tarkoitus. Nyt kun kisat ovat jo ovella, meinasin silti pakittaa ja jättää homman kesken. Koitan kuitenkin päästä Jyväskylään kisalavalle, koska moni muu toivoisi minun olevan siellä.

Vointi on reversen myötä kohentunut eikä enää ole överitukalapaskafiilis. Tämä odottaminen ja tilanteen tasaantuminen ja kaikki aiemmat kärvistelyt ovat kuitenkin väsyttäneet kroppaa ja mieltä sen verran, etten ole kyennyt kunnolla edes harkitsemaan loppujen rasvojen karsimista. Sen verran shokeeraavaa meininkiä oli kesä-heinäkuussa. Asia harmittaa, koska kunto on oikeasti turhan vajaa nykyiseen tasoon ja vaatimuksiin nähden. En kuitenkaan ole vielä mikään massahirviö, joten kisoissa olisi hyvä olla edes siistissä kunnossa.

Tällä paketilla kuitenkin mennään, ainakin toivottavasti, kisoihin saakka. Päälimmäinen tavoite onkin aina ollut kokemuksen hakeminen, jonka jälkeen voi miettiä jos kilpaileminen kiinnostaa jatkossakin. En todellakaan oleta pärjääväni tällä kertaa, mutta mahdollisuuksia olisi toki voinut olla jos olisin muutaman kilon kireämmässä kunnossa. Kyllähän moni tätäkin kuntoa kehuu ja onhan se yleisellä tasolla kova juttu, mutta kyseessä on aivan jotain muuta kuin rantakunnon tavoittelu.

Positiivisia asioita on toki tapahtunut jatkuvasti. Nyt kun kroppa ja mieli ovat melkein optimaalisella tasolla, voin jatkaa seuraavaa massakautta entistä siistimmästä kunnosta. Jos haluan 2-3 vuoden päästä kilpailla uudestaan, mahdollisuudet ovat paremmat, kunhan hoidan massakauden järkevästi tuossa välissä. Vaikka en haluaisikaan enää kilpailla niin voin silti jatkaa rakasta harrastusta hyvillä mielin.

Ehkä parasta kisavalmisteluissa on ollut kokemus selvitä ja voittaa itsensä. En todellakaan olisi osannut ajatella muutama vuosi sitten, että olen edes tällaisessa kunnossa vuonna 2016 ja oikeasti menossa kilpailemaankin. Toinen erittäin suurenmoinen asia on ihmiset ja heidän tuki. Tällaisessa rääkissä oppii arvostamaan ihmisiä ja heidän kannustavia asenteita.

Viikon päästä sunnuntaina 11.9 olen Pirkkalassa kisademossa, joten pääsen kokeilemaan hommaa kunnolla ennen kuin nousen oikealle kisalavalle. Alla vielä muutama kuva tämän päivän treenin jälkeen. Pahoittelut taas melko kakkalaatuisista kuvista.

Kiitos taas kaikille tukijoille ja tsemppareille. Iso plussa myös Vegekaupalle mahtavasta tukemisesta.

7 weeks out

Tuntuu, että kisadieetti on mennyt nopeasti, mutta samalla tuntuu, että se on kestänyt ikuisuuden. Heinä-elokuun aikana on ollut paljon helppojakin päiviä, jolloin aika on mennyt mukavasti, mutta pahimmat kärvistelypäivät ovat olleet hitaita ja niinä hetkinä olen meinannut luovuttaa. Tässä kuitenkin ollaan seitsemän viikon päässä (ainakin) ensimmäisestä etapista eli Jyväskylän karsinnoista.

Alimmista ruokamääristä olen uskaltanut mennä varovasti 450 kilokaloria ylöspäin /päivä, jonka avulla olo on aika kokonaisvaltaisesti helpottanut. Edelleen olo on aika paatunut, alakuloinen ja psyykkisesti "tyhjä", mutta pahimmasta on selvitty. Olen vähän saanut tehtyäkin asioita eli jaksan taas keskittyä perusjuttuihin kuten lukemiseen, leffoihin ja pelaamiseen. Pahimman kärvistelyn keskellä oli melkein mahdotonta keskittyä oikein mihinkään ja se olikin siinä yksi karmeimmista asioista.

Täytyy sanoa, että kesä-heinäkuussa olo meni niin kehnoksi, etten ole moista mielen ja kropan huonovointisuutta kokenut koskaan aiemmin. Yhtenä päivänä se kaikki tuska pääsi pihalle tunnekuohuna ja jouduin toteamaan, että dieetin loppuosa oli elämäni karmeinta aikaa, eikä mikään muu asia ole tuntunut niin kamalalta. Ihan oikeasti oikeasti koen sen niin.

Anyway, ainakin nyt menee ihan kohtalaisesti ja uskon, että jaksan ylläpitää nykyisen kunnon kisoihin asti ja tarvittaessa SM-kisoihinkin saakka. Kunto on nyt ihan jees ja se saa luvan kelvata lavalle, koska en yksinkertaisesti uskalla tästä enää kiristellä, ettei olo heikkene sietämättömäksi.

Kiitos kaikille tsemppareille, tukijoille, kumppaneille ja muillekin, jotka olette olleet tässä mukana. On hienoa huomata, että moni toivoo minun pääsevän eteenpäin ja se auttaa ihan helkutisti.