sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Motivaatiolla pärjää

Sain käytyä salilla vielä neljännen kerran kuluvan viikon aikana, vaikka hommat ovat menneet melko sekaisin vähän joka suhteessa. Olin tosiaan saanut ärsytettyä vanhaa vaivaa eli takaraivon vasenta puolta jollain ilveellä ja jouduin liiallisen kipuilun takia käymään päivystyksessä maanantaina. Kuluvan viikon olen sitten ollut lääkekuurilla, jos se vaikka auttaisi. Tuo samainen kohta takaraivosta on kiukutellut jo vuosia, ilmeisesti koska olen sen telonut ylä-asteella. Sen jälkeen se ei ole ollut normaali, mutta sen kanssa on pärjännyt, koska se kiukuttelee yleensä kerran tai pari vuodessa. Nyt takaraivo on jo jonkin verran parempi ja ehkä hokasin mikä sen tällä kertaa laukauisi. En kuitenkaan ole pystynyt nukkumaan normaalisti, koska kipuilu on iskenyt aina kun pitäisi nukkua, uujee. Tuon takia olen nukkunut kun olen siihen pystynyt eli pikkuhiljaa pitkin päivää, enkä paljoakaan yöllä. Nyt unirytmi on aivan sekaisin. Heräsin tänään illalla kuudelta ja päätin, että valvon seuraavaan päivään ja ns. skippaan yhden päivän, jotta saan normaallimman rytmin takaisin. En ole edes syönyt säännöllisesti, mutta olen sentään katsonut, että vuorokausikohtaiset kalorit ovat keskimäärin sitä luokkaa kuin olen suunnitellut.

Kävin tänään (tai siis eilen lauantain puolella) vetämässä viikon viimeisen treenin aivan viime tinkaan, ennen kuin paikallisen ovet menivät kokonaan lukkoon. Olen silloin tällöin joutunut käymään lauantai-iltana salilla ja täytyy sanoa että joka kerta on ollut aivan jääääätävä ruuhka. Toisin sanoen: koskaan ei kukaan ole treenaamassa. En usko, että edes vakkarit pystyvät käymään joka viikko täysin suunnitelman mukaan salilla, enkä pysty näköjään itsekään aina. Minulla on kuitenkin jo sen verran korkealla tavoitteet, että motivaationi käskee minua tekemään hommat kuten olen suunnitellutkin. Varmasti monella muulla ei ole samanlaista päättäväisyyttä. Uskallan sen täälläkin sanoa, että haluan kilpailla natupuolella, esim cbb:ssä, jonain päivänä ja pyrin elämään sen tavoitteen mukaan. En tiedä, olenko koskaan valmis lavalle nousemiseen, mutta siihen pyrin tosissani.

On muuten loistava liike tuo scott -hauiskääntö viimeistelemään hauikset lopuksi. Olen käyttänyt usein seisten tehtyjä hauiskääntöjä, mutta ne eivät ole ainakaan minulle niin tehokkaita ja monipuolisia. Scott -hauiskäännön liikerata ei ala täysin roikkuvasta asennosta, vaan liikeradassa jännitys pysyy koko ajan hauiksilla, myös ala-asennossa. Jos tavanomaisessa hauiskäännössä laskee tangon aivan suorille käsille, lähtee jännitys pois hauiksilta. Scott:ssa saa toki jännityksen pois jos tangon nostaa liian ylös, mutta sama pätee muissakin hauiskäännöissä. Oikein tehtynä scott:ssa saadaan aikaan mainio venytys ja supistus.

Yläkropan työntävät: (torstai)

1. Penkki kp 3 x 6-8 x 32-36 kg:t
2. Pystysoutu kp vuorotellen 3 x 8-9 x 18 kg:t
3. Vinopenkki kp 3 x 9-12 x 20 kg:t
4. Vipunostot sivulle seisten 3 x 10-11 x 8 kg:t
5. Kapea penkki 3 x 12-13 x 40 kg
6. Ristikkäistalja 3 x 15-17 x 7.5 kg
7. Vatsat roikkuen 2 x max

Kesto 50 min.

Yläkropan vetävät: (lauantai)

1. Leuat vastaotteella 3 x 8 x 10 kg
2. Kulmasoutu myötäotteella 3 x 8-9 x 80 kg
3. Vetolaite (latseille) 3 x 10-12 x 72.5 kg
4. Leveä alataljaveto 3 x 10-12 x 35 kg
5. Takaolkasoutu taljassa istuen 3 x 11 x 30 kg
6. Pullover 3 x 15-16 x 20 kg
7. Scott hauiskääntö 3 x 9-12 x 10 kg (+tanko)
8. Vatsarutistus lisäpainolla 3 x 12 x 14 kg

Kesto 62 minuuttia.

5 kommenttia:

  1. Sitten kun menee uni-ja ruokarytmit sekaisin, niin ainakin mulle tulee myös huono ja oksettava olo (esim. yöpäivystyksien jälkeen)...
    Asiasta toiseen, niin miten pitkä väli muuten toistojen välillä on hyvä pitää? Mää tossa en ole nyt vielä aktivoitunut salille (katsellut lähinnä joitain lähipaikkoja) enkä käsipainoja hommanut, mutta ehkä jossain vaiheessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Jos mulla menee unirytmi pikkuhiljaa myöhäsemmäks niin se ei viel vaikuta, mut tämmönen nopee muutos vetää aika sekasin olotilan. Nyt kun "skippasin" yhden päivän ja valvoin rytmin takas normaaliks, on ihan ihme olo. Johtuu varmaan siitä ku oon valvonu parhaillaan vuorokauden putkeen, jonka jälkeen nukkunu kertyneen univelan pois. Eilen menin nukkuu 8 illalla, heräsin 2 tunnin päästä ja luulin et on aamu :D sain sentään unta uudestaan, mut ajantaju on ihan hukas. Oon ennenkin tehny tälleen muutaman kerran ja joka kerta olo on pari päivää ihan outo. Ei oikestaan nukuta tai väsytä, mut tuntuu ettei aivot toimi kunnolla ja ajantaju katoo.

      Poista
    2. Ja unohdin jo kysymykseski. Jos meinaat toistolla sitä mitä se meinaakin eli liikkeen nosto + laskuvaihe, niin perustreenissä ei kannata pitää mitään taukoa niiden välillä. Jos treeni on voimahakusta (toistot esim 3-5x) niin taukoja voi pitää, jos kokee et niistä on hyötyä. Mä pyrin aina ns. sahaamaan sarjoissa toistot putkeen ilman taukoja, ettei jännitys lähtis pois kohdelihaksilta, mut sarjojen loppua kohden saatan vetää happee pari ekstrakertaa ja vetää viimesen/viimiset toistot sen jälkeen. En tiedä auttaako se kaikilla, mut mulle se on ainakin helpompaa kun pyrkii saamaan mahdollisimman monta toistoa. Viime treenisysteemissä pitkissä sarjoissa (10-15x) tein tarkotuksella kaikki toistot ilman mitään taukoja ja lopetin kun pysähty kesken liikeradan. Siinä huomas et toistoja olis tullu enemmän jos olisin pysähtyny välillä.

      Mut jos tarkotat toistolla sarjaa, eli yhtä putkeen tehtyä toistojen rykelmää, esim. 8 tai 20 toistoa, niin se vähän riippuu. Mitä pienempiä lihasryhmiä treenaa (esim. kädet tai olat) niin sen lyhyempi tauko tarvii olla, mut taas jalat vaatii isona ryhmänä enemmän aikaa. Yleisesti vois kuitenkin sanoo et voimatreeni (alle 6 toistoo) vaatii pitkät taukot (3-5 min) ja bodauspainotteinen treeni (6-12 toistoo) vaatii 1-2 min tauot. Noita pidemmät sarjat vaatii taukoa vähän miten sattuu, riippuen siitä vedetäänkö sarjat loppuun vai onko ne vaan jumppaamista. Oon tehny joskus jalkaprässiä 30-50 toiston sarjoja melkein epäonnistumiseen saakka ja siinä kyl täytyy pitää muutama minuutti taukoo et pystyy jatkaa. Ehkä paras indikaattori on se, et ylipäänsä pystyy jatkaa seuraavaan sarjaan eikä oo aivan kuollu ja hengästyny vielä edellisestä. Tietty jos tarkotus on kehittää hapenottokykyä niin sit kannattaa puskee uuttaa viel vähän uupuneenakin. Joka tapaukses salitreeni on pääasias anaerobista, mut kroppa vaatii pienen hetken että se ehtii "lataa" uutta energiaa käyttöön vaikkei hengästyiskään sarjoista. Etenkin voimatreeni on semmosta ettei siinä hengästy paljoo, mut tauot täytyy olla erityisen pitkiä, koska kreatiinivarastot tyhjenee tosi nopeesti ja niiden täytyy latautua uudestaan edes vähän.

      Toivottavasti tosta saa jotain tolkkua. Aivot ei vaan oikeen viel rullaa :D

      Poista
  2. Joo, oli mulla termit sekaisin, tarkoitin oikeesti sarjaa. :D

    VastaaPoista