lauantai 31. lokakuuta 2015

Perussettiä: reverse dieettiä ja kevennystä

Kuten jo viimeksikin mainitsin, hommat menevät salihommien ja kehonkoostumuksen yms. suhteen hyvin - oikeastaan paljon paremmin mitä odotin. Kroppa on kuitenkin joutunut kohtuu koville, joten toistaiseksi on parempi ottaa hieman rauhallisemmin. Viime viikonloppuna ylirasituksen huomasi todella nopeana muutoksena. Ihan tuota luokkaa en ole tainnut muutamaan vuoteen kokeakaan, vaan ylirasitus on yleensä kumuloitunut tasaista tahtia eikä yllättänyt tällä tavalla. Olen tämän viikon pitänytkin perinteisen kevennetyn kierron (-30% sarjapainoista, muuten sama) ja olo on ollut viimeisen puolen viikkoa aika normaali tuon myötä. Normaalisti olen harjoitellut neljänä päivänä viikossa, mutta olen todennut dieetin loppupuolella ja reverse dieetin alkupuolella paremmaksi vaihtoehdoksi käydä salilla kolmesti viikossa. Dieetillä harjoittelun kuuluu olla hyvin samanlaista peruskovaa settiä, eikä liian kevyttä tai muutettua, joten palautumisen kannalta pidempi palautumisaika on hyvä vaihtoehto. Tämä pätee erityisesti tällaisiin, jotka eivät paljoa kevennä edes kitukaloreilla ollessa. Ja tosiaan: olen reversannut kolme viikkoa erittäin rauhallisesti ja paino onkin sen takia hieman laskenut. Tarkoitus on jatkaa kaloreiden puskemista eteenpäin normaalisti niin pitkälle kuin mahdollista, jonka jälkeen aloitan kisadieetin. Näillä näkymin dieetti lähtee käyntiin huhtikuun loppupuolella. Siihen liittyvät hommat on jo aika pitkälti (onneksi) suunniteltu, vapaaohjelmaa lukuunottamatta. Hyvä niin - ei ainakaan tarvitse turhaan stressata keskeneräisiä asioita.

Olen siitäkin tainnut mainita, että voimatasot eivät ole kärsineet käytännössä yhtään. Puolen dieettiä meni voimatasojen noustessa ja loppupuolisko vähintään ylläpidolla. Tämänkertainen rutistus oli omaa luokkaansa, koska olen oppinut hyödyntämään pienetkin ravintomäärät tehokkaasti. Kyllä se ennenkin onnistui, mutta ei ihan näin hyvin. Nyt paino laski suurimmasta 81.4 kilon aamupainosta alimpaan 69.2 kilon aamupainoon, eikä rasvaprosentti ole enää paljoa yli kymmenen. Olen monesti puhunut siitä ihmisille, kuinka voimatasoja on oikeastaan aika helppo ylläpitää dieetillä, mutta harvoin sitä uskotaan, vaan monet luulee minun huijaavan, heh. Olen silti kämmännytkin dieettejä alkuaikoina, jolloin voimatasot tippuivat heti kättelyssä, vaikka hiilareita tuli päivässä 100-200 grammaa. Pienemmälläkin määrällä on mahdollista maksimoida suorituskyky ja palautuminen, mutta se ei onnistu, jos tuon määrän jakaa pitkin päivää tai syö puolet hiilareista aamupalalla. Aamupala on oikeastaan kaikille ihmisille turhin paikka syödä reilusti hiilareita. Siitä on verensokerin hallinnan kannaltakin haittaa, etenkin niille ihmisille, jotka tuppaavat väsähtämään aterioiden jälkeen. Tätäkin asiaa on pitänyt avata, mutta monet asiat ovat jääneet hieman kesken. Kyseessä on termi "metabolic flexibility", josta kukaan ei tunnu puhuvan, vaikka se on äärimmäisen tärkeä juttu kehityksen kannalta. Ja on vieläpä oikeasti vanha juttu, eikä mikään 2000-luvulla keksitty.

Lueskelen taas kirjaa, kuten aina. Haluan jatkuvasti oppia lisää ja olla myöhemmin valmentamassa muita vegaaneja (tai siihen pyrkiviä) kilpailu-, harrastus- tai hyvinvointimielessä. En tiedä olenko vielä valmis sellaiseen, koska en ole vielä edes kilpaillut itse, mutta katsotaan miten asiat etenevät. En tietenkään opettele asioita vain tuo mielessä, vaan tärkeintä on, että pidän näistä aiheista ja haluan hyödyntää kaiken mahdollisen, jotta voisin pärjätäkin kilpailuissa joku päivä. Tällä hetkellä luen kirjaa "Liikuntaravitsemus - tehoa, tuloksia ja terveyttä ruuasta". Se on osoittautunut melko syvälliseksi kirjaksi, joten aion hankkia sen itselleni myöhemmin. Olen oppinut sieltä reilusti uusia seikkoja asioista, jotka ovat olleet tähän asti hieman epäselviä. Erityisen paljon sain vahvistusta hiilareiden käyttöön harjoittelun ympärillä. Kyseinen asia, ainakin vegaanipiireissä, tuntuu olevan hyvin kyseenalaistettu, mutta totuus on se, että kuntosaliharjoittelunkin ympärillä siitä on todella paljon hyötyä. Toki ilmankin pärjää, mutta jos haluaa kehittyä edes keskitason treenaajaksi, täytyy ottaa huomioon vähän muutakin kuin "syö vaan tarpeeks ja käy salilla nostelee rautoja" -meininki.

Tämä anatominen asento on mieleeni, koska se tuo esiin omat vahvuuteni, kuten leveän selän.

Leveä selkä, edestä ja takaa, on viholliseni, mutta harjoitus tekee mestarin.

Kai tästä vielä jonkunlainen paketti tulee ensi vuodeksi.

Tuplahauis takaa on tuomareille ehkä se tärkein pose arvostelun suhteen. Onneksi tämä on lempiposeni ja näytän siinä mielestäni tasapainoiselta ja massiiviselta.

torstai 22. lokakuuta 2015

Vammalan ainoa vegaani pääsi lehteen

No, on niitä oikeasti useampikin, mutta vähissä tuntuu olevan tällaisissa pikkukylissä. Ei ollut mikään iso lehtijuttu (katso alemmas), mutta ajattelin osallistua kun tiesin, että tältä alueelta voi olla hankalaa saada ketään vegaania haastateltavaksi. Ja täytyyhän sitä pikkuhiljaa harjoitella sosiaalista kanssakäymistä ja naamansa näyttämistä enemmän. Olen sentään menossa 47-48 viikon päästä CBB -karsintoihin eikä siellä ole varaa olla sormi suussa. En usko, että mitään suurempaa ongelmaa syntyy, mutta parempi nämä asiat on hoitaa varman päälle. Muitakin mahdollisuuksia on varmaan avautumassa eikä esiintyminen vielä ole ihan itsestäänselvyys minulle. Onneksi tällaiset pienetkin asiat tuntuvat auttavan.

Nyt oma tilanteeni on kaikinpuolin hyvä. Paino pyörii alle 70 kilossa ja olen kohtalaisen siistissä kunnossa. Nälkä ei vaivaa, hormonitoiminta tuntuu olevan ihan hyvällä mallilla, saan nukuttua ja treenit kulkee ja energiaa riittää. Olen aika-ajoin harjoitellut pakollisia asentoja kisoja varten ja päässäni miettinyt etukäteen, miten hoidan viimeiset viisi kuukautta ennen karsintoja. Tarkoitus on tehdä kirjallinen suunnitelma asioiden suhteen ja saan Minnalta jatkuvasti tukea ja apua tähän kaikkeen. Olen saanut lisäksi paljon kannustavia kommentteja ja ihmisiä tuntuu kiinnostavan tämä projektini. Velipuolenikin lupasi olla apuna, etenkin henkisellä puolella. Hänellä on kokemusta kilpaurheilusta ja paineen alla kilpailemisesta, joten saan laadukasta apua ihan varmasti.

Seuraavan puoli vuotta keskityn varmaan melko kokonaisvaltaisesti kaikkiin lihasryhmiin. Sen lisäksi, jos aika riittää, otan hartiat ja olkavarret priorisointiin ja toivon, että saan lavalle edes vähän paremmat show -lihakset. Tällä hetkellä on sellainen fiilis, että maksimivoima on kehittynyt suhteessa massaan vähän liiankin hyvin. Nyt kun paino on laskenut reilusti, eikä voimatasot ole kärsineet oikein ollenkaan, on maksimivoimaa melko paljon omaan painoon nähden. Etenkin kun olen koittanut saada enemmän irti fibrillaarisesta hypertrofiasta, tulee siinä ohella enemmän hermotusta kuin tavanomaisemmassa bodauksessa. Numeroinahan treenipainoni näyttävät edelleen pieniltä, mutta täytyy ottaa huomioon seikka, että teen kaiken kehonrakennustyylillä eli en todellakaan yritä nostella mahdollisimman isoja rautoja. Sitä vaan on joutunut menemään painoissa eteenpäin, jotta kehitys olisi mahdollista.

Tällä hetkellä olen työstänyt Vegaanin lisäravinteet versio 2:sta, jonka julkaisen kun saan tarpeelliset valokuvat kasaan. Teksti alkaa olla valmis, kunhan hion sen vielä kuntoon. Alkuperäinen versio on ollut suosittu, mutta se on oikeasti todella suppea. Sen takia teenkin päivitetyn version, joka sisältää laajemmin eri lisäravinneryhmiä. Eiköhän se sieltä vielä tämän vuoden puolella tule.

Alempana vielä vähän uudempia videoita treeneistä. Löysin ne onneksi vielä puhelimen kätköistä, vaikka meinasin unohtaa koko asian.

Kohta kaikki pikkukyläläiset tuntee vegebodarin.

Rinta ja selkä (maanantai)
1. Yhden käden tankosoutu 3 x 5-7 x 25 kg (+levytanko)
2. Rinta David 3 x 5-7 x 60 kg
3. Ylätaljaveto niskan taakse 3 x 11-12 x 30 kg
4. Tasapenkki smithissä 3 x 11-12 x 52.5 kg
5. Latsilaite 3 x 10-12 x 65 kg
6. Kohautus kp 2 x 12 x 18 kg:t + 1 x 12 x 12 kg:t (45 asteen kulmassa)
7. Venytyspunnerrus 3 x max stopilla pohjassa
8. Pullover taljassa 3 x 14-15 x 15 kg
9. Yhdistelmärutistus 3 x max hitaasti

Kesto 63 min.

Jalat (torstai):
1. SJMV (hieman vajaa) 3 x 7 x 110 kg
2. Reverse lunge 3 x 6-7 x 50 kg
3. 1 käden 1 jalan mave taljassa 3 x 12 x 15-17.5 kg
4. Jalkaprässi 3 x 10-12 x 170 kg
5. Polvenkoukistus 2 x 13-15 x 110 lbs + 2 x 12-13 x 40 lbs (vasen jalka)
6. Polvenojennus 3 x 13-15 x 100 lbs
7. Vatsat laitteessa 3 x 13-20 x 17.5 kg
8. Pohkeet vaakaprässissä 3 x 15-20 x 60 kg

Kesto 70 min. Aamupaino 69.6 kg.

On tuossa jo kohtuu pieni rasvaprosentti, mutta toki kisamielessä vielä ihan liian suuri.

Poset alkaa mennä hiljalleen nappiin.




maanantai 12. lokakuuta 2015

Fitness Expo 2015

Lahdessa oltiin viikonloppuna, tällä kertaa yötäkin oikein. Viime vuonna homma skipattiin, mutta sitä ennen käytiin peräkkäisinä vuosina messujen toisena päivänä katsomassa lähinnä Classic Bodybuildingia, kuten tälläkin kertaa. Aiemmilla reissuilla aikaisin aamulla lähteminen on ollut ainakin minulle turhan raskasta, joten päätimme yöpyä hotellissa perjantai-lauantai yönä. Olimme liikkeellä vähän turhan myöhään, eikä mitään erityisen hyvää hotellia ollut enää tarjolla, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Nyt kun olen ollut tällä "välidieetillä" noin kolme kuukautta, olen päättänyt keskeyttää homman ja ryhtyä käänteiseen dieettiin (reverse diet), enkä turhaan ahnehtia, tilanteeseen nähden, liian kireää kuntoa liian aikaisin. Otin loppuviikosta vähän kevyemmin, söin jo hieman totuttua enemmän, enkä käynyt salilla vaan keskityin reissuun lähtemiseen. Kroppa on vihdoinkin ehkä hieman väsähtänyt, joten tämä on varmasti hyvä ratkaisu.

Perjantaina lähdettiin hyvissä ajoin liikkeelle ja jaoimme ajomatkan Minnan kanssa puoliksi. Noin puolessa välissä käytiin kahvilla ja söin siinä samalla eväitäni, mitkä olin tehnyt valmiiksi jo kotona. Minna nautti tapansa mukaan Muumi -limsaa. Liikenne tuntui olevan joka paikassa hitaalla päällä, mutta onneksi olimme aikaisin liikkeellä niin ehdimme hotellille perille reilusti ennen deadlineä.

Kaljuuntuva herra kääntää rattia risainen takki päällään. Täytyy käyttää vaatteet loppuun ennen kuin uusia hankkii.

Kahvitauolla ruskeita papuja naamaan. Ovat muuten todella hyvää bodyruokaa pelkän ruususuolan voimalla.

Mitähän mahdoin miettiä?

Minna on tunteikas ihminen. Jopa Muumi -limsa saa tuollaisen hymyn aikaan.

Pöö.

Hotellista tuli vähän köyhä fiilis, mutta kyllä se asian ajoi. En saanut itse nukuttua kovin hyvin ja heräsinkin jo kuuden jälkeen ennen herätyskelloa. Nukuin aika levottomasti, koska jostain syystä stressasin omaa kilpailemistani, vaikka nehän ovat vasta ensi vuonna. Ehkä kelasin jo etukäteen päässäni tilannetta, että olen yöpymässä hotellissa päivää ennen omia kisojani.

Sellainen pieni hotellihuone. Sänky täytyy aina myllätä oikein kunnolla yön aikana.

Aaamupalaa oman vaa'an kautta. Siinä samalla täytyy ottaa pilsuja, ettei vaan tule puutoksia :o

Joka paikassa täytyy kuvata Hansia ilman paitaa. Tämä on nyt se kunto mitä aion ylläpitää seuraavat puoli vuotta.

Vatsat näkyy sentään vähän. Kroppa on kylläkin näin aamulla todella tyhjä, mutta kyllä se kohta helpottaa kun kaloreita nostellaan.


Ei siinä enää mitään älytöntä määrää rasvaa ole (alle 10 kg).


Aamupalalle olimme toivoneet vegaaniruokaa, mutta mitään ei erikseen (todella yllättävää) oltu järjestetty. Minna kävi kysymässä asiasta ja henkilökunta näytti mitkä ruoat ovat vegaanisia. Tarjonta oli kohtalainen, mutta itse en osallistunut muuta kuin kahvin juontiin, koska olin omilla eväillä liikkeellä koko reissun. Kisaajia ja muita bodymiehiä/-naisia näytti olevan samassa hotellissa melko paljon yötä. Siellä eräs kilpailija söi ruokaa oikeasti todella isoja määriä ja ymmärtäähän sen kun on tarkoitus tankata glykogeenivarastot ylitäyteen kilpailua varten.

Messut olivat aiempaa reilusti isommat. Kaikenlaista tarjontaa oli, mutta ikävä kyllä vegaanitarjonta oli aiempaa heikompaa. Emme löytäneet oikein mitään ostettavaa, koska suurinpiirtein kaikki lisäravinnefirmat tarjosivat pelkästään heraa. Mukaan ei tullut oikeastaan muuta kuin muutama Cocovin patukka. Itse kävin jossain välissä kehonkoostumusmittauksessa ja naureskelin taas tuloksia. Aineenvaihduntani taso oli jälleen luokkaa 1700 kcal päivässä :D

Olimme katsomassa päälavalla Classic Bodybuilding SM-kisoja niin läheltä kuin mahdollista. Tämä on se laji, joka minua eniten kiinnostaa, koska sinne koitan itsekin osallistua ensi syksynä. Paikanpäällä on aina hieman hankala nähdä kilpailijoiden todellista kuntoa, koska eturivin paikat ovat varattu kutsuvieraille ja tuomareille yms. Sen verran kuitenkin näki, että molemmissa pituusluokissa (etenkin 180+ cm) taso oli melko vaihtelevaa. Lyhyessä sarjassa taso tuntuu olevan aina hieman kovempi ja sama tulee varmasti olemaan ensi vuonnakin.

Tasan ja alle 180 cm kärkikuusikko CBB:ssä.


Vasta myöhemmin tajusin, että oikeanpuoleinen kaveri (punaisilla pöksyillä) edustaa samaa tiimiä kanssani. Loistosuoritus päästä SM-tasolle.

Aika paljon porukkaa pelkässä lyhyen sarjan SM-kisassa.


Tuukka Heikkinen oli jälleen erittäin kireässä kunnossa, mutta ei tällä kertaa voittanut Overallia. Mielestäni Overall olisi kuulunut Tuukalle ja pitkän sarjan voittaja olisi pitänyt olla Jeve Ojala. Jeve on ikäisekseen erittäin kova kilpailija ja vetää poset ja vaparin kunnialla. Jeve on muistaakseni voittanut alle 23 vuotiaiden Euroopan mestaruudenkin pari vuotta sitten. Hän on taas yksi esimerkki siitä, kuinka lähinnä itse opiskelemalla voi menestyä eikä siihen välttämättä tarvita mitään ammattia tai ulkoista valmennusta.

Men's psysique tuli heti Classicin jälkeen, mutta en jaksanut katsoa sitä loppuun, koska se on mielestäni aika turha laji. Kävimme tuossa välissä katsomassa messutarjontaa ja tulimme myöhemmin katsomaan kehonrakennuskilpailuja. Siitä sitten kirpputorin ja kaupan kautta takaisin Vammalaan.

Kaikenkaikkiaan reissu oli onnistunut. Oli mukavaa, en ahdistunut pahemmin ja tuntuu taas enemmän siltä, että haluan itsekin lavalle. Toivottavasti olen ensi vuonna taas Lahdessa. Karsinnat tulee olemaan kovatasoiset, mutta pyrin pääsemään SM-tasolle asti.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Ehkä uskaliain avautuminen minulta

Jos ei halua lukea avautumisiani, niin kannattaa skipata tämä kirjoitus ja tulla viikon päästä uudestaan katsomaan (ensi viikonloppuna lähden fitness expoon).

En varsinaisesti valita tai halua olla negatiivinen, vaan haluan joskus kirjoittaa syvimpiä ajatuksiani johonkin, enkä häpeä kirjoittaa niitä tänne julkisesti. Olen ollut parisen vuotta avoimempi asioiden suhteen, eikä se miellytä kaikkia, mutta pääsääntöisesti asiaan on suhtauduttu melko neutraalisti. Monen ihmisen kohdalla tuntuu kuitenkin siltä, ettei ongelmiani oteta huomioon missään tilanteessa, vaikka syytä olisi.

Kun kelaa hieman taaksepäin, psyykkistä ongelmaa on ollut teinistä asti ja persoonallisuushäiriö on vaivannut aikuisiällä. 18-20 vuotiaana kaikki tuntui toivottamalta ja olin varmaan oikeasti todella masentunut. Alkuun heräsin ensimmäisessä omassa kämpässäni tuskaan ja itkuun joka aamu, enkä meinannut saada sitä loppumaan. Ennen kotoa pois muuttamista en oireillut oikeastaan ollenkaan, vaan homma räjähti käsiin kun pääsin oman elämän alkuun. Olin itsetuhoinen, mutta nielin tuskani väkisin ja yritin tappaa aikaa ennen armeijaa. Se sattui ihan hitosti enkä osannut nähdä parempaa tulevaisuutta.

Armeijan jälkeen olen ollut avohoidossa, enemmän tai vähemmän, nykyään vain vähän. Tähän päivään saakka olen ollut lähinnä eri kouluissa ja jonkin verran tehnyt pätkätöitä. Asiat oli pahimmillaan armeijan ympärillä ja sen jälkeen, mutta onneksi tapasin Minnan vuonna 2009. Se tapahtui todella hyvään aikaan, koska en kokenut jaksavani enää kauaa tyhjää elämääni. Saattaa hyvinkin olla, etten olisi enää elossa, ellen olisi tavannut Minnaa. Meillä on ollut välillä vaikeaa, koska olen vieläkin hieman rikkinäinen, eikä se ole kenenkään kannalta helppoa, mutta keskimäärin tässä on hienoa elää. Vointini on silti huomattavasti paremmalla mallilla kuin armeijan aikaan. Silloin vointini oli todella huono, nykyään kohtalainen.

Mitä nykytilanteeseen tulee, on häiriötekijänä epävakaa persoonallisuushäiriö, josta olen aiemminkin maininnut. Se oli tuskaisinta silloin kun ei vielä tiennyt mikä vaivaa. Kun törmäsin tietoon, alkoi tilanne helpottua, koska vihdoin sain vastauksen vointiini. Se on silti hankalaa, koska oireilua tapahtuu aika-ajoin, eikä sitä aina erota tavanomaisesta käyttäytymisestä. Erityisesti tunnetilojen heittely voi olla suorastaan suunnatonta. Yhtenä hetkenä ihannoin ja melkein palvon jotain ihmistä, mutta yhtäkkiä saatan olla todella vihainen tätä kohtaan. Joskus on tullut älyttömiä ideoita, jotka ovat tuntuneet jopa viikkoja todella järkevältä, mutta jälkeenpäin on tajunnut, ettei asiassa ollut mitään järkeä. Onneksi näitä tiloja on oppinut tunnistamaan, eikä ne enää pääse niin helposti valloilleen. Nyt viikonloppuna tunteeni pääsivät liian pahasti valloilleen ja olin vuoron perään äärimmäisen vihainen ja perään surullinen. Näihin kun yhdistää perusluonteeni ja herkkyyteni, voi soppa olla aikamoinen, eikä tilanteesta "irtoaminen" ole kovin helppoa, vaikka toinen käskee rauhoittua.

Joskus tunnen näiden tilanteiden jälkeen, että olen mahdollisesti loukannut ihmisiä tai kohdellut heitä väärin. Tunnen muutenkin helposti syyllisyyttä. Olen paljon pahoitellut ja pyydellyt anteeksi ties miten pienistä asioista, koska haluan olla varma, ettei ketään jää harmittamaan liikaa. Näissä on kylläkin sitä mukana, että toinen osapuoli on myös ollut minua kohtaa jollain tavalla ilkeä tai aloittanut koko sopan, mutta en silti saa melkein koskaan muilta anteeksipyyntöjä. Ihmisten, jotka tietävät, että olen epävakaa, ei pitäisi kokeilla liikaa kepillä jäätä minun kohdallani, mutta silti sitä tehdään. Usein näitä tilanteita pystyisi välttämään pelkästään sillä, että muut olisivat asiallisempia. Suutun myös äärimmäisen helposti jos joku edes vähän ivailee Minnalle ja saatan lähteä hyvinkin helposti henkilökohtaiselle linjalle, koska suutun niin pahasti. Eipä tuokaan ihan normaalia ole, vaan hyvinkin tyypillinen mielialan nopea muutos.

Tätä elämäni vielä on, mutta oireet ovat sentään vähentyneet, eikä tämä ole täyspäiväistä, vaan suurimman osan ajasta asiat näyttää normaalilta. Täytän ensi viikolla 27 ja tilastollisesti 20-30 vuoden iässä on pahimmat oireet. Toivotaan, että ajan myötä tästä paskasta pääsee eroon, koska mitään varsinaista hoitokeinoa tälle ei ole. Tähän on itse sinänsä tottunut, mutta läheisetkään ihmiset eivät aina tajua, missä mennään.

On tässä kuitenkin positiivisiakin asioita. Asian hyväksyminen on tuntunut hyvältä ja voin jatkaa elämääni ja itseni eheyttämistä. Jos valehtelisin itselleni, ettei mitään ongelmaa ole, en ikinä toipuisi. Vaikka muut ei ehkä sitä huomaakaan, ovat viimeiset kaksi vuotta olleet minulle tuottoisia. Olen oppinut luottamaan itseeni enemmän, en ole enää niin ahdistunut, tiedän enemmän mitä haluan, osaan nauttia elämästä ja uskallan oikeasti lähteä toteuttamaankin haaveitani, jotka ovat ennen tuntuneet mahdottomilta toteuttaa. Kaikki on suhteellista, joten vaikka ehkä vaikutankin negatiiviselta, ei se tarkoita, ettenkö olisi mennyt eteenpäin. Uskon ja luotan siihen jo suurimman osan ajasta, että pystyn pikkuhiljaa elämään melko normaalia elämää. Kuoppia tulee varmasti vielä paljon eteen, mutta aion selvitä niistä helpommalla kuin aiemmin. Erityiskiitos Minnalle <3

lauantai 3. lokakuuta 2015

Joskus turhauttaa, mutta homma toimii

Olen tällä viikolla nukkunut hieman huonosti, joten en ole jaksanut käydä aiemmin kirjoittamassa mitään, vaikka yleensä joka viikko haluan jotain kertoa. Saattaa olla, että miinuskalorijakso alkaa syödä kroppaa, vaikka varsinaisesti ei tunnukaan siltä vaan homma on ollut kaikin puolin helppoa - oikeastaan helpompaa kuin koskaan aiemmin dieeteillä. Kaikenlaista on tullut vuosien varrella kokeiltua ja alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä, että osaan vetää nämä rasvanpolttojaksot hyvinkin sopivalla tavalla. Olo on jatkuvasti normaali, nälkä ei hirveästi vaivaa, treenit kulkee ja energiaa riittää ja jaksaa hyvin tehdä asioita. Parasta on se, että alan olla kireämmässä kunnossa kuin moneen vuoteen. Tarkoitus onkin nimenomaan mennä totuttua pienempään rasvaprosenttiin, totutella siihen, pysyä siellä ja hilata taas kaloreita ylöspäin dieetin loputtua. En varmaan jatka enää kauaa, koska tänä aamuna paino kävi jo niinkin alhaalla kuin 70.4 kilossa.

Turhautumisella en tarkoita sitä, että treenaaminen tökkii tai jokin muu hommaan liittyvä. Olen uuvuttanut hieman itseäni psyykkisesti sillä, että yritän auttaa ihmisiä kun on kyse liikunnasta, ruokavaliosta tai painonhallinnasta. Olen ollut aiemmin epävarma taidoistani, mutta uskon jo pikkuhiljaa, että tietoa ja taitoa riittää joka suuntaan, joten uskallankin auttamaan. Aiemmin saatoin olla neuvoissani hieman jyrkkä tai tuoda asian esille (joidenkin mielestä) turhan jyrkästi. Olen koittanut olla rauhallisempi ja pehmeämpi asioiden suhteen, mutta ihmiset tuntuvat siltikin suhtautuvan neuvoihini kriittisesti tai muuten paskamaisesti. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että he oikein kerjäävät apua, mutta apu ei kuitenkaan kelpaa, vaan valitetaan siitä, että joku alkaa neuvoa, vaikka ei varsinaisesti ole mitään pyydetty. Se on aika kummallista, että päätään seinään hakkaavat eivät voi ottaa minkäänlaista apua vastaan, ainakaan minulta (varmaan naamakerroin?), mutta siltikin jatkavat itkemistä. Pahimpia ovat ihmiset, jotka kysyvät henkilökohtaisesti apua, mutta eivät edes pitkän neuvomisen jälkeen sano kiitos. Yleensä perustelen kaiken tieteen pohjalta ja perinpohjin, mutta silti toisen osapuolen omat "fiilis"pohjaiset "faktat" asiasta täytyy tuoda esille ja sillä "kumota" kaikki mitä neuvon. Eli toisinsanoen haistatetaan pitkä paska sille, että viitsin käyttää aikaani turhaan.

Niitäkin tilanteita on, että joku kysyy yleisesti neuvoa esim. internetin välityksellä, joihin osallistun jos tunnen käsiteltävän asian kunnolla. Näissä keskusteluissa kaikenmaailman epämääräisiä käsityksiä tuodaan esille, jotka ovat yleensä vääriä tai hyvin epämääräisiä. Jos näitä asioita korjaa ja perustelee asiallisesti, ei se kelpaa, koska se on joko tappelua, vittuilua tai pätemistä, vaikka yritän tosissani auttaa.

Mikä helvetti ihmisiä vaivaa? Miksei kukaan arvosta mitään? Jos näitä tapauksia olisi vain murto-osa, ei se haittaisi, mutta homman nimi on se, että tällaista tapahtuu puolet ajasta. Ilmeisesti jatkossa täytyy pitää tiedot vain itsellään ja antaa ihmisten jatkossakin hakata päätään seinään. Jos joku kyselee minulta neuvoja jatkossa, taidan ottaa siitä maksun. Ei ainakaan harmita niin paljoa, jos vastapuolen asenne on paskamainen.

Noh, onneksi on niitäkin ihmisiä edes jonkin verran, jotka oikeasti arvostavat tietoani ja taitoani. Haluaisin oikeasti auttaa ihmisiä ja ehkä saankin jossain vaiheessa mahdollisuuden johonkin pieneen. Mainitsen kyllä asiasta, jos jotain jännää tapahtuu.

Viime viikolla koitin räpeltää poseja.

Selkä lähtee erottumaan minulla aina helpommin kuin esim. vatsa.

Etureidet on hyvät. Lavalla ei pitäisi olla niiden suhteen ongelmaa pärjätä.
Onkohan kämppä kallellaan? Taisi olla kuvankäsittelytaidot vinossa.