Reverse dieetti kyllästyttää

Hieno idea, toimiva ratkaisu ja pidemmän päälle erittäin kannattava tapa. Reverse on about yhtä tärkeä kuin varsinainen rasvanpolttodieettikin ja olenkin sitä harrastanut melkein kaikkien rasvanpolttojaksojen jälkeen. Järkevästi toteutettuna reverse kestää yhtä kauan kuin itse dieettikin, mutta moni pääsee paljon lyhyemmälläkin.

Oma tilanteeni on paskamainen, koska lähdin kisadieetille aivan liian ajoissa. Odotin, että viimeiset rasvat ovat niin tiukassa, että siihen tarvitaan reilusti aikaa ja toisaalta pohdin, että voin välissä pitää vaikka pieniä reverse -jaksoja jos aikaa on liikaa. En vain kunnolla ymmärtänyt, että kisakunnon lähestyessä vointi menee niin kehnoksi, ettei siinä kohdassa halua pitää mitään ylläpitotaukoa dieetistä, vaan sen haluaa olevan ohi mahdollisimman pian. Toisaalta mietin, että jos kisakunto saavutetaan paljon etukäteen, voin ylläpitää sitä kisoihin asti ja reversata rauhallisesti. Molemmat ovat ainakin minun kohdallani erittäin huonoja ideoita eikä sitä tajunnut ennen kuin tähän hommaan lähti. Käytännössä saavutin tämänkertaisen kisakuntoni ensimmäisen kahden kuukauden aikana ja jouduinkin ylläpitämään sitä noin kolme kuukautta. Jos pääkoppa olisi kestänyt niin reilu kolme kuukautta olisi todennäköisesti riittänyt saavuttamaan oikeasti kireän kisakunnon.

Toisin sanoen: olen ollut reverse dieetillä kohta viisi kuukautta putkeen ja ensimmäiset kolme kuukautta se oli äärimmäisen maltillista, koska rasvaa ei saanut tulla takaisin yhtään. Optimaalinen tilanne olisi ollut 3 kuukautta kisadieettiä ja 3 kuukautta reverse dieettiä, mutta ojassa ollaan. Kisoista on kohta 6 viikkoa, jonka aikana olen toki reversannut, mutta en vain enää jaksa tehdä sitä kunnolla. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen näin kyllästynyt johonkin asiaan, eikä se toisaalta ole mikään ihme. Olen syönyt suunnitelman mukaan, mutta nälän mukaan olen syönyt paljon muutakin, koska en vain enää jaksa odotella ja kyllähän se epämääräinen nälkäkin kylläsyttää. Järjen olen onneksi viitsinyt pitää mukana, ettei tässä tulisi mitään 28 kilon pullahtamista ennen joulua. Kisakunnossa aamupaino oli 65.x kg ja tänään vaaka näytti 68.9 kg, joten ihan kohtalainen tilannehan tämä vielä on. Kroppa ja mieli toimii koko ajan paremmin, mutta kaikki ei vielä pelaa normaalisti. Veikkaan, että nykyisellä lihasmassalla asiat on kunnossa noin 72 kilon aamupainolla, mutta voi se olla jotain muutakin.

Kyllästymistä ruokkii omat pohdinnat. Nyt on enemmän sellainen fiilis, ettei minun kannata lähteä enää kilpailemaan, koska kisadieetti vaikuttaa pääkoppaani liian vahvasti. Matala rasvaprosentti laittaa olon alakuloiseksi, masentuneeksi, tyhjäksi, pelkääväksi ja mielessä on lähinnä ruoka. En oikeasti pystynyt elämään muuta elämää samanaikaiseisti, vaikka yritin. Olisinko voinut tehdä asiat paremmin, ettei niin kävisi? En. Olin valmistautunut hommaan mahdollisimman hyvin, mutta ei luonnottomuuden sivutuotteilta voi välttyä kokonaan. Ilmeisesti oma genetiikkakin on sen verran "paska", että bodyfat setpoint on keskimääräistä korkeammalla. En edes halua kuvitella millainen vointini olisi ollut vielä pienemmässä rasvaprosentissa.

Vaikka kisadieetin pukisi kuinka sanoiksi, sitä on mahdoton ymmärtää ennen kuin sitä kokeilee. Koska olen ainakin (ilmeisesti?) ensimmäinen suomalainen mies, joka on lähtenyt vegaanina kilpailemaan, niin olo on ollut todella orpo. Kaikenlainen tuki ja tsemppaus auttaa, mutta olisin kaivannut tueksi heitäkin, jotka oikeasti ymmärtävät millaista tämä on. Tiimin vetäjä on kilpaillut useammankin kerran ja hän oli oikeastaan ainoa, joka oli samalla aaltopituudella.

Reverse dieetin lisäksi some kyllästyttää ja suorastaan ärsyttää. Olen, etenkin tämän vuoden, tehnyt reilusti tilapäivityksiä facebookiin ja sen ryhmiin, mutta taidan vähentää sitä tästä eteenpäin. Vähän väliä joku katkera tai kateellinen sankari tulee mussuttamaan jotain turhaa. Koitan pitää linjani ystävällisenä ja siistinä, mutta aina joku vetää herneen nenään jos puhun liiasta nesteisyydestä, rasvaisista pakaroista, massakauden läskeilystä tai muusta perusbodailumeiningistä. Jos joku ottaa näitä asioita henkilökohtaisesti, vaikka kyse on minun eikä muiden fysiikasta, niin on kyllä vaikea elämä. Jos katkeroituu muiden tekemisistä, niin ehkä kannattaisi itsekin tehdä asioita mistä haaveilee, eikä keksiä tekosyitä. Ehkä karua tekstiä, mutta näin olen itsekin tehnyt, vaikka elämäni ei ole aina ollut kovin ongelmatonta.

Muuten on ollut ihan hauskaa, koska elimistö ja mieli on palautunut jo melko paljon. Olen pelannut ja katsonut animea reilusti, koska ne jäi vähemmälle dieetin keskellä. Nyt voi taas kokeilla uusia ruokia ja herkkuja, koska nälkä ei vaivaa enää niin paljon, että haluaisi syödä vain mahdollisimman paljon vihanneksia.

Toivon, että muitakin vegaaneja salikonkareita löytyy, jotka haaveilevat kilpailemisesta. Kannustan kokeilemaan kisalavalle nousemista, koska ei se välttämättä ole kaikille niin tuskaista mitä se tällaiselle herkälle, epävakaalle persoonalle on. Toivon myös, että voisin olla hengessä mukana ja mahdollisesti auttamassa ja tukemassakin. Itsekin tietysti jatkan bodailuhommia, koska se on kivaa eikä fyysikkani ole pakko kehittyä vain kilpailemista varten. Pääasia on, että kaikilla on kivaa.

Muutama päivä sitten painoin reilu 69 kiloa, pari päivää ahmimispäivän jälkeen.